Luonnonvarakeskuksen tutkija Katri Himanen twiittasi viestipalvelu X:ään kuvia valtatien yhdeksän varrelta Pohjois-Savosta. Hirvet olivat tehneet totaalista tuhoa tienvarsien mäntytaimikoissa.
”Olen minä monta kertaa nähnyt hirvituhoja, mutta en Suomessa koskaan ihan tällaista. Kilometrisotalla syöty pienemmät ja isommat taimet. Pienissä männyntaimikoissa lähes täystuho. Näin Pohjois-Savossa. Ei mitään tolkkua talous- hiilinielu- tai monimuotoisuusmielessä”, Himanen kirjoitti viestissään.
Metsänuudistamiseen ja metsäpuiden jalostukseen erikoistuneen Himasen twiitti herätti ykköskorin metsäpäälliköt.
”Meidän pitäisi saada enemmän lehtipuustoa ja mäntyä, mutta minkäs teet, kun sorkkaeläimet popsii ne. Toimiiko Suomen riistapolitiikka”, kyseli Metsäteollisuus ry:n metsäjohtaja Karoliina Niemi.
Työtehoseuran toimitusjohtaja Juha Ojala vastasi Niemen esittämään kysymykseen ykskantaan:
”Ikävä kyllä ei toimi. Riistalainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen, jossa hirvieläimien ja petojen kannan säätely ajanmukaistetaan ja maanomistajien päätösvaltaa lisätään.”
Ojala on aiemmin urallaan työskennellyt muun muassa maa- ja metsätalousministeriön ylijohtajana.
Ojala sai tukea Suomen suurimpiin kuuluvan metsänomistajayhtiön Finsilvan toimitusjohtaja Juha Hakkaraiselta.
”Vahvasti samaa mieltä riistapolitiikan remonttitarpeesta. Talvella hieman lämpökuvattiin hirvien laiduntamista keskisessä Suomessa Finsilvan tiloilla. 30–40 hirveä samassa taimikossa alkaa olla jo hieman yläkanttiin”, Hakkarainen kirjoitti.
Hän liitti viestiinsä lämpökamerakuvan, josta hirvien runsaus on helposti nähtävissä. Hakkarainen työskenteli aiemmin MTK:n metsäjohtajana.
Alueen hirvikannan tavoitetiheyttä kyselleelle Ojalalle Hakkarainen vastasi:
”Jos tavoitetiheydessä oltaisiin, niin tuohon 25 ha taimikkoon olisi kerääntyneet kaikki hirvet 20 000 ha alueelta. Tuskin.”
Vanhana satakuntalaisena Juha Ojala muistutti myös kestämättömäksi kasvaneesta peurakannasta.
”Alasatakunnassa ja Uudellamaalla pahimmillaan edelleen 50-100 yksilöä/1000 ha. Peurat tuhoavat lähinnä peltokasvillisuutta ja puutarhoja, hirvet taimikoita.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Jutun kuvista sen verran ,että tiesuolalla suolattu haapavesakko kelpaa mainiosti hirville samoin ”suolatut” männyntaimikot ja pajukot teiden varsilla. Kovin suuria yleistyksiä kokonaistilanteesta ei voi niiden perusteella tehdä .
30-40 hirveä talvisaikaan yhdessä taimikossa ei myöskään ole ihme. Olihan niitä joskus kolminumeroinenkin määrä varsin suppeilla alueilla.
Pedot vahvistavat laumaantumista.Myös jutussa mainitut 30-40 hirveä saattavat kerääntyä jo nykytiheyksien 3/1000 lukemilla alle 15 000:n hehtaarin alueelta. Ko lauma mahtuu ihan keskimääräisen tavoitetiheyden tuottaman eläinpääoman puitteisiin.
Keski-Suomessakin on tulevalla kaudella mahdollista kaataa hirviä kolmannes enemmän verrattuna viime kauteen ,joten mitään remontteja päätöksentekorakenteeseen ei tarvita. Se , löytyykö maakunnassa riittävästi halua tai kykyä kaataa koko hirvikiintiö, riippuu ihan paikallisista toimijoista.
Eräänlaista hirvituhoa ovat myös aukot, joilta hakattujen lahojen kuusten paikalle istutetaan kuusta tuottamaan lahoa puuta. Ja väki eikun sulkee silmänsä; en ymmärrä millaisia opintoja metsähenkilöt ovat suorittaneet, jotka eivät tätä tajua ja näe. Tätä on tehty jo lukuisia kymmeniä, ellei satoha tuhansia hehtaareita ja lopputulos on lahoja kuusikoita, vuoren varmasti!
Kuusen taimi lähtee kyllä kasvuun riuskasti ja näyttää hyvältä, mutta totuus alkaa valjeta jo jopa alle 20 vuotiaassa puustossa. Kokenut oppinut puuntuottaja kertoi minulle tästä, samaa kertoi 70 -luvulla Tauno Kallio,
Ihmettelen esimerkiksi UPM:n touhua — kun pitäisi saada järeää koivua nestekaasutankkerin seiniin, niin mistä sitä tulee. Koivun viljelyalat mitättömiä ja kun vielä osaamattomat tunarit harventavat vähät koivikot havupuun harvennusten opein, eipä siinä sitten valoa rakastava valkokylki järeydy sorvi- eikä sahapuuksi.
Mälli nykii kurkussa ylöspäin kun tätä touhua seuraa! Aikanaan metsäteknikoista tuli kovan viisastelun tuloksena metsätalousinsinöörejä. Heitä johtavia ,metsänhoitajia kutsun, myös itseäni vesakonhoitajaksi — on sen verran vähissä taimikoiden hoitokin tässä maassa, mitä lie laatu?
Mitä hirviin ja muuhun sorkkariistaan tulee, niin tauti on ainoa, joka voi luoda tilaa koivun ja haavan viljelylle ilman aitaamista.
Vuosi vuodelta keski-iältään nouseva ja maastokelpoisuusluokaltaan laskeva taatakaarti ei muuta käytöstään, säädettiin lait niin tai näin.
”Kyllä siitä lehmä meni hyvältä hollilta, mutta en raatsinut ampua, kaksi vasaa kasvussa sisällänsä”. Kuka tai mikä tähän asenteeseen ja runsaudesta nauttimiseen voi vaikuttaa. Aseella räiskiminen toki tuntuu yleistyvän Suomessa, mutta hirvieläinten kantojen harventamiseen ei löydy halua, ei vastuuta. Olen yli 50 vuotta seurannut tätä lihan tuotantoa puuntuottajien taimikoissa enkä usko muutokseen. Mutta siitä olen iloinen, että 1980—2024 kuusen istutusaloilta saadaan hyviä lintupöntön aihioita, joissa voi kasvattaa vaikkapa telkkiä tai koskeloita syyspimeillå rannoilla pommitettaviksi
Tänä päivänä olisi hallinnollisten muutosten sijaan pohdittava enemmänkin sitä , miten metsästysharrastus saadaan säilymään. Maaseutuseurojen kuihtuminen ja koiraharrastuksen hiipuminen petoriskin vuoksi ovat käsillä oleva ongelma. Vaikutukset näkyvät jo muutamassa vuodessa. Hallintohimmelien värkkääminen uuteen asentoon kestää helposti kymmenen vuotta ja onko malli oikea sttenkään , jää arvailujen varaan. Käy kuten sote-uudistuksessa. Rikotaan sellaistakin ,mikä ei ole rikki tuloksena täysi kaaos.
Nopeimpia ratkaisuja ongelmiin olisivat yhteilupamenettelyn kattavuuden kasvattaminen ja hiipuvien seurojen yhdistyminen isommiksi ennen ,kun on pakko. Kun petopolitiikka saataisiin vielä ratkaisukeskeisemmäksi , voisi hirvikannan hallinnan suhteen olla vielä toivoa. Muuten ei . Voisi käyttää myös vertausta ,jossa metsänomistaja istuttaa kuusta (kenties tarpeettomastikin) männyn asemasta ja toisaalla metsästäjä lopettaa koirahommat susivaaran takia. Pelosta on kyse kummassakin tapauksessa ja päätös yhtä perusteltu kummallakin.
Hirvieläinten lähes 20 eri haittavaikutuksesta tulee meille yli miljardin kulut vuodessa.
Metsästäjillä on valta määrätä eläintiheydet, mutta ei vastuuta mistään.
MM ministeri Essayahhin kanssa meidän omistajien palaveri oli tulokseton. Ei muutosta tähän epäkohtaan.
Ehkä poliitikko laskee, että äänissä häviää, jos alkaa muutosta punnertamaan, kun jämähtäneet suomalaiset haluat asioiden jatkuvan ennallaan, huonojenkin asioiden.
Kova protestikampanja pitäisi laittaa aikaiseksi.
Vapaa mo:n hirvieläinten metsästysoikeus voisi auttaa.
Ko. kohteessa metsäautotiellä ei suolata.
Kertokaahan nyt herra suurmetsänomistaja tälläiselle harrastelijalle, milloin olisitte tyytyväinen? Silloin, kun kaikki sorkkaeläimet olisi hävitetty yhdettömiin?
Olisiko herra suurmetsänomistaja valmis panostamaan edes sen verran kuin minä olen tehnyt, eli vähintään rekkakuorman niitä vähentänyt?
PS. ikinä en ole itkenyt, että minun metsiä sorkkaeläimet syö, se kun niin marginaalista. Lahosta ja kirjanpainajasta kyllä 6 numeroiset haitat on tullut, mutta mitäpä niille, kun voi itkeä hirvistä!