Euroopan metsät ovat yhä useammin luonnonhäiriöiden kohteina, ilmenee tuoreesta kansainvälisestä tutkimuksesta. Yhteensä 19 eurooppalaista tutkimuslaitosta, joukossa Joensuussa kotipaikkaansa pitävä Euroopan metsäinstituutti, selvitti Euroopan metsiin viimeisten 70 vuoden aikana vaikuttaneita luonnon aiheuttamia häiriöitä.
Luonnonhäiriöt, kuten tuli-, tuuli- ja hyönteistuhot, ovat sinänsä oleellinen osa metsien kiertokulkua. Viime vuosikymmenien aikana niiden määrä on kuitenkin lisääntynyt sellaista vauhtia, että ne muodostavat uhkan metsien taloudelliselle ja sosiaaliselle hyödyntämiselle.
Keskimäärin vuosittain metsiä on tuhoutunut vuoden 1950 jälkeen 52,4 miljoonaa kuutiota. Viimeisten 20 vuoden aikana määrä on kuitenkin noussut 80 miljoonaan kuutioon, mikä on 16 prosenttia Euroopan unionin vuosittaisista hakkuista. Paikallisesti tuhot ovat jopa ylittäneet hakkuiden määrän.
Kaikkien luonnonhäiriöiden määrä on lisääntynyt, mutta erityisessä kasvussa ovat olleet kirjanpainaja- ja muut hyönteistuhot. Koska hyönteistuhojen yleistyminen johtuu suurelta osalta ilmaston lämpenemisestä, tutkivat uskovat niiden edelleen lisääntyvän.
Tutkijoiden mukaan selvitys osoitti myös kansallisten metsätuhojen seurantamenetelmien heikkoudet. He peräänkuuluttavatkin yhtenäistä yleiseurooppalaista seurantajärjestelmää, joka hyödyntäisi niin satelliittimittauksia kuin itse metsissä tapahtuvaa seurantaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Suurimmat tuhon aiheuttajat ovat Suomessa kuten myös Keski-Euroopassa puiden heikentyminen.
Sitä taas aiheuttavat ylitiheys, kesäkuivuudet, yli-ikäisyys, tuulituhot ja tärkeänä turvemailla pohjavesipintojen nousu ojitusten rappeutuessa.
Yllättävästi ojitukset myös estävät kuivuustuhoja, koska liian märässä maassa juuret pakenevat pintaan ja ovat siten alttiita kesäkuivuudelle.
Puiden heikentymisen tekijät ovat siis kaikki heikon metsänhoidon syytä.
Lämpösummien nousun takia (ja muiden tekijöiden kanssa) puut ovat yhä stressantuneempia, jolloin nyt jo pitäisi alkaa istuttaa paljon eteläisempiä alkuperiä ja siirtyä yhä enemmän (myös sahauskelpoisten) lehtipuiden kasvatukseen.