Maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy kevään aikana selvittämään, voisiko valtio maksaa metsänomistajille tukea siitä, että nämä lisäävät metsiensä hiilinielua, Yle kertoo. Samalla selvitetään kompensaatiokaupan tilannetta.
Ministeriön neuvotteleva virkamies Tatu Torniainen kertoo, että mahdollista korvausta saisivat ainoastaan sellaiset metsänomistajat, jotka hankkivat metsälle lisäarvoa.
”Esimerkiksi siitä kannattaa maksaa, että pystytään merkittävästi lisäämään hiilensidontaa tai hiilen varastoitumista metsään”, Torniainen kertoo.
Lisäksi tarkastellaan sitä, miten pitkäaikaisia tuettavat toimet ovat ja mitä riskejä niihin liittyy.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tässä yhden metsän hoitajan mielipide asiasta
HAKKUIDEN VIIVÄSTÄMINEN EI OLE ILMASTOTEKO EIKÄ ANSAITSE PALKITSEMISTA
Tiivistettynä
”Perusmetsissä” hakkuiden viivästämistä (hiilen varastointia metsään) ja Suomessa hakkuiden rajoittamista ei tule tehdä, näihin ei tule luoda minkäänlaisia tukia tai hiilikaupan mahdollisuutta, koska hakkuut siirtyvät vain muualle ja globaali ilmastovaikutus olisi tällöin siten nolla.
On olemassa suuri metsän kasvun lisäyksen potentiaali. Tämän realisoimiseksi on löydettävä kustannustehokkaimmat työvälineet ja niihin on kohdistettava riittävästi resursseja.
Metsän erityiskohteilla (mm. ojitetut suot ja turvemaat, vesitalouden kannalta haastavat kohteet) hiilensidonta ja hiilen ja haitallisten kaasujen vapautuminen optimoidaan talouden ja ilmastomuutoksen hidastamisen kannalta ohjaamalla metsän uudistamis- , kasvatus- ja hoitotavat tukemaan tätä. Metsien erityiskohteilla (ympäristökohteet 10§, Metso, monimuotoisuuden kehityspotentiaali) hakkuun viivästämistä suositaan, myös kohteilla joista voi kehittyä monimuotoisuuden ja ympäristöarvojen osalta erityisen hyviä kohteita. Tutkimustiedon pohjalta on löydettävä kustannustehokkaimmat työvälineet ja niihin on kohdistettava riittävästi resursseja.
Seuraavassa perusteet mielipiteelle:
Suomen metsät ja metsänomistajat ilmastomuutoksessa
Ilmastomuutoskeskustelu velloo Suomen metsien ympärillä. Mitä Suomen metsätaloudessa pitäisi tehdä ja mitä ei ainakaan pitäisi tehdä ovat vaikeita kysymyksiä. Vielä vaikeammalta ne näyttävät metsänomistajan kannalta, vai onko näin?
Lopulta kyse on siitä, miten Suomen metsiä tulee hoitaa ja hyödyntää nyt ja jatkossa?
Ensin on oltava käsitys tilanteesta, päätösympäristöstä ja valittavien toimenpiteiden kokonaisvaikuttavuusta. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä järkeviä päätöksiä.
Onko meillä yhteinen käsitys tilanteesta ja päätösympäristöstä?
Metsän ympärillä on päätöksentekijöiden ja toimijoiden sipuli, ytimenä metsä, siitä ulospäin kerroksittain , metsänomistajat, puuta ostavat toimijat, puuta hyödyntävät mm. metsäteollisuus
kansallinen taso (kansantalous, regulaatio, ilmastotavoitteet) ,Eu-taso ja globaali taso.
Tavoitteiden saavuttaminen ja tarvittava muutos vaatii resursseja, regulaatiota, tietoa, ohjausta ja toimenpiteitä.
Ilmasto on globaali, ei voida rakentaa ilmastokuplaa Euroopan tai Suomen tai yksittäisen tilan päälle. Puuta hyödyntävä markkina ts. kysyntä on pääasiassa globaalia, osittain poikkeuksena vain puun yksityinen poltto ja lämmön tuotanto energiapuulla. Tästä syystä Suomen metsää ja metsässä tehtävien toimenpiteiden vaikutusta tulee tarkastella aina niiden globaalien kokonaisvaikutusten kautta.
Toimenpiteiden valinta tietopohjaisesti ja jäitä hatussa
Valitut toimenpiteet ja panokset tulee valita kustannus-hyötyanalyysin kautta.
Toimenpiteiden kokonaisvaikuttavuutta (ja kustannushyötyä) ilmastoon tulee tarkastella toimenpiteen vaikutuksella koko vaikutusaikana (vaikutus – vaikutusaika) sekä miten ko toimenpide vaikuttaa tulevaisuudessa tehtäviin toimenpiteisiin (heikentääkö vai kasvattaako tulevien toimenpiteiden potentiaalia ja vaikutusta). Tässä on haasteena valittava laskentakorko!.
Vaikuttavimmat toimenpiteet ovat yksilöllisiä lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Tärkeintä on kokonaiskasvun lisäys pitkällä aikavälillä.
Jos ilmastomuutosta pahentava toiminta/kysyntä ei muutu ja korvaava tuotantokapasitteetti löytyy muualta, ei ole järkeä rajoittaa toimintaa Suomessa.
Jos ilmastomuutosta pahentava toiminta/kysyntä ei muutu ja korvaavaa tuotantokapasitteettia ei löydy muualta, hyödykeen hinta nousee. Kysymys on tällöin, väheneekö kulutus vai korvaako joku muu kulutuksen ja mikä on sen ilmastovaikutus.
Jos puusta saatavalla hyödykkeellä on globaalit markkinat, ja hakkuiden viivästyksellä ei saada globaalia kysyntää vähenemään, ei ole mitään järkeä tukea hakkuiden viivästymistä, koska globaalisti sillä ei ole tällöin lainkaan ilmastomuutosta hillitsevää vaikutusta.
Jos ilmastomuutoksen kannalta hyödyllinen hiilen sidontaa edistävä toimenpide tapahtuisi ilman tukeakin, ei näille kohteille ja toimenpiteille tule antaa tukea.
Kaikille vain tukien avulla tapahtuville hiilensidontaa kasvattaville kohteille/toimenpiteille on perusteltua harkita tukia. Näille tuet kohdistetaan suurimpia hyötyjä tuottaville kohteille/toimenpiteille.
Metsä sitoo, varastoi ja vapauttaa ilmastoon hiiltä (hiilidioksidia). Ratkaisussa on löydettävä paras tasapaino näiden välillä.
Jos tuetaan julkisilla varoilla hiilensidontaa tai varastointia tulee mekanismin olla yksinkertainen ja kustannustehokas.
Ei missään tapauksessa – ”Perusmetsien” hakkuiden viivästäminen tukien tai hiilikaupan avulla
Kun puusta saatavalla hyödykkeellä on globaalit markkinat, ja hakkuiden viivästyksellä ei saada globaalia kysyntää vähenemään, ei ole mitään järkeä tukea eikä toteuttaa hakkuiden viivästymistä, koska globaalisti sillä ei ole tällöin lainkaan ilmastomuutosta hillitsevää vaikutusta. Tähän ei tule Suomen hukata vähiä resursseja. En halua verorahojani käytettävän tähän, en myöskään metsänomistajana kaipaa tällaisia tukia.
Ilmaston kannalta paras hakkuuajankohta on silloin kun kasvu laskee alle kierron tilavuuden keskikasvun (huomioiden kaiken toiminnan aiheuttaman hiilensidonnan ja hiilen vapautumisen ilmakehään).
Rationaalinen metsänomistaja hakkaa silloin kun puuston arvokasvu saavuttaa kohdan, jossa tuottotavoite saavutetaan. Metsänomistajien tuottotavoite on yksilöllinen, siksi myös hakkuut tehdään eri ikäisinä. Ajankohtaan vaikuttaa myös vaihtoehtoisten sijoitusten oletustuotto. Jos laadukkaasta rakennuspuusta maksettaisiin suhteessa nykyistä parempi hinta, viivästyisivät hakkuut markkinaehtoisesti.
Toive saada perusmetsien viivästetyille hakkuille hiilikaupan kautta tukea ja lisätuloa on äärimmäistä itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua sekä epärealismia.
Näiden käyttöönotto vaatisi hyvin monimutkaiset ja kalliit mekanismit, joiden käyttöönotto voi vain pahentaa tilannetta.
Ehdottomasti hyödynnettävä – Hiilensidonnan kiihdyttäminen
Keinoina,
Metsittäminen globaalisti.
Metsittäminen Suomessa, metsämaaksi soveltuvan maan mahdollisimman kattava hyödyntäminen metsän kasvatukseen ja optimaalinen puulajivalinta (uudet puulajit, hirviongelman hoitaminen)
Metsän kasvatustapa ja hoito niin, että puuston kasvukyky maksimoidaan
Metsän uudistaminen puuston kasvun kannalta maksimaalisen tehokkaasti
Metsälannoitus
Kaikki em toimenpiteet ovat metsänomistajalle ilman tukiakin erittäin tuottavia ja kannattavia.
Jos arvioidaan, että 90%:ia metsänomistajista tekee ilmaston kannalta jo nyt parhaita päätöksiä, niin on turhaa suunnata heille vähiä resursseja, vaan resurssit suunnataan sille 10%:lle, joiden metsissä voidaan olennaisesti hiilensidontaa kiihdyttää. Haasteena on se, mitä näillä resursseilla tehdään, jotta teho olisi mahdollisimman hyvä. Ei myöskään tule palkita niitä, jotka eivät ole tehneet asioita oikein. Tehokkainta resurssien käyttöä lienee erittäin hyvin tehty informointi- ja neuvontapalveluiden kohdentaminen tälle 10%:lle. Ehkä myös tulospalkkioiden käyttö näille toimijoille olisi vaikuttavaa. Työssä tulee olla käytössä hyvä tietosetti asiakaskohtaisesta taloudellisesta ja ilmastohyödystä, joka saadaan aikaiseksi kun tehdään oikeita asioita. Pitkällä tähtäimellä metsänomistaja- ja -tilarakenteen kehittäminen on ainoa parannuskeino.
Osassa toimia voisi myös regulaatiota kiristää (esim uudistaminen).
Suomen kannattaisi ehdottomasti merkittävästi rahoittaa ja toteuttaa globaaleja metsitysprojekteja. Näiden vaikuttavuus on erittäin hyvä.
Nämä keinot voi ottaa heti käyttöön ja positiiviset vaikutukset alkavat heti.
Käytäntöön tutkimustulosten pohjalta – Erityiskohteiden hakkuiden viivästäminen
Turvemailla ja vesitalouden kannalta ongelmakohteissa tulee siirtyä ainakin osittain jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Ojien kunnostustarpeen väheneminen vähentää ojituksen ja uudistamisen haittoja.
Hakkuiden viivästäminen tai suojelu (ympäristötuki, suojelu) on järkevää erityisiä ympäristöarvoja sisältävissä kohteissa tai kohteissa, joista saadaan hakkuita viivästämällä monimuotoisuuden kannalta arvokkaita kohteita.
Muita erityiskohteita ovat mm. uudistumisen kannalta hankalat, hidaskasvuiset (pienpuusto ja isompi puusto) sekä erityisen nopeasti kasvavat kohteet.
Näissä kohteissa tärkeintä on kehittää kasvatus- ja hoitomalleja tutkimustiedon pohjalta. Näissä ilmastotoimet laskevat tuottoa, joten on perusteltua luoda näille kohteille kannustava ansaintamalli.
Osa keinoista voidaan ottaa käyttöön heti, osalle tarvitaan tutkimustietoon pohjautuvia perusteluja.