Myös Ruotsissa on noussut haloo metsien hiilensidontamittausten suurista eroista verrattuna Suomeen, kertoo ruotsalaislehti Aftonbladet. Lehden esiin kaivamien tuoreiden vertailutietojen perusteella ruotsalaisen kivennäismaametsän maaperä sitoo itseensä kolme kertaa enemmän hiiltä kuin vastaavan suomalaismetsän maaperä.
Esimerkiksi Lundin yliopiston emeritusprofessori Anders Lindroth pitää tilannetta Aftonbladetin haastattelussa niin merkittävänä, että siitä pitäisi järjestää asiantuntijakuuleminen Ruotsin valtiopäivillä.
Suomessa hiilinielulaskennoista nousi kipakka keskustelu vuosi sitten, kun Metsälehti toi esille Suomen ja Ruotsin metsien hiilensidontaerot. Ruotsissa arviot hiilensidonnasta perustuvat 30 000 pysyvään koealaan metsissä. Suomessa tieto nojaa mallinnuksiin. Molemmat menetelmät ovat ilmastopaneeli IPCC:n hyväksymiä.
Johtava asiantuntija puoltaa Ruotsin mallia
Ruotsissa ehdittiin jo syksyllä pelästyä, kun maan metsien hiilinielun uutisoitiin pienentyneen merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Pääsyynä olivat laajamittaiset hakkuut.
Tieto kuitenkin kumottiin vain kuukausi myöhemmin: uusien mittausten ja uuden tekoälymallin mukaan Ruotsin metsien hiilinielu onkin toipumassa miltei vuoden 1990 tasolle.
Analyysin mukaan hakkuut ovat vähentyneet ja puut ovat kasvaneet paremmin. Lisäksi arvio kivennäismaametsien maaperän sitomasta hiilimäärästä on kasvanut Ruotsissa merkittävästi verrattuna viisi vuotta sitten tehtyihin laskelmiin.
Aftonbladetin haastattelema vanhempi tutkija Werner Kurz toivoo, että useampi maa käyttäisi metsien hiilensidonnan laskennassa laajamittaista näytteenottoa Ruotsin tyyliin. Kurz on ollut useiden metsien hiilensidontaa käsittelevien raporttien pääkirjoittaja YK:n ilmastopaneelissa.
Niin Kurz kuin muut Aftonbladetin haastattelemat tutkijat painottavat, että Ruotsin ja Suomen hiilensidontalaskelmien ero on syytä selvittää.
Laskelmiin liittyvä epävarmuus suurta
Aftonbladetin mukaan niin Ruotsin kuin Suomen viranomaiset ovat sitä mieltä, että hiilensidontalaskelmiin liittyy merkittävästi epävarmuustekijöitä. Ruotsin ympäristönsuojeluviraston mukaan pelkästään kivennäismaametsien maaperän osalta epävarmuus on 35 prosenttia.
Aftonbladetin mukaan Suomen Luonnonvarakeskus painottaa selkeämmin sitä, että metsien hiilensidonnan suuntaus on epävarmuustekijöistä huolimatta selvästi heikkenevä. Tämä johtuu siitä, että hakkuita tehdään enemmän kuin vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä, metsien kasvu on hidastunut ja keskilämpötilat ovat nousseet, mikä kiihdyttää kuolleen orgaanisen aineksen hajoamista maaperässä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Luken hiilinielulaskelmat ovat yhtä päteviä, jos joen virtaamaa mitattaisiin vesivoimalaitoksen alapuolelta ja todettaisiin, että voimalaitoksden tuottama vesimäärä vaihtelee.
Luken mittauksissa mitataan tai oikeasta arvotaan maaperästä poisdtuva hiilimäärä. Pitäisi nimittäin myös mitata puiden maahan syöttämä hiilimäärä. Vaikka joku kuollut organismi hajoaisikin nopeammin, niin tietääkö Luke, miten elävät organismit käyttäytyvät. Voisiko sellainen olla jopa mahdollista, että niiden määrä lisääntyy.