”Näyttää siltä, että kirjanpainajan toinen sukupolvi ehti tehdä tuhoja viime vuonnakin”, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Samuli Junttila ja katsoo lähellä olevaa kuusta.
Helsingin keskuspuistossa kasvavan puun latvus on vielä vihreä, mutta rungon kaarna on jo alkanut irrota. Ympärillä näkyy runsaasti pystyyn kuolleita ja maahan kaadettuja kirjanpainajan kuivattamia kuusia.
Junttila on seurannut keskuspuiston kirjanpainajatuhojen etenemistä vuodesta 2020. Helsingin kaupunki havahtui silloin laajeneviin tuhoihin ja pyysi Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoilta apua tuhojen hillitsemiseksi.
Lähemmäs tuhannen hehtaarin alueelle ulottuvaan keskuspuistoon perustettiin alun perin neljä 20 hehtaarin suuruista tutkimusaluetta, joilla kirjanpainajan tuhojen etenemistä seurattiin droonikuvien avulla. Viime kesänä tutkimus laajennettiin koskemaan koko keskuspuistoa, ja tuhojen etenemistä alettiin kartoittaa satelliittikuvien avulla.
”Drooneilla saa tarkempaa tietoa, mutta niiden avulla on vaikea kattaa laajoja alueita. Satelliittikuvien avulla pystyimme ottamaan koko keskuspuiston haltuun”, Junttila sanoo.
Kirjanpainajan tuhot keskittyvät hänen mukaansa keskuspuiston pohjoisosiin. Pahimmat tuhoalueet sijaitsevat noin 50 hehtaarin alueella.
Tutkimusta ja yritystoimintaa
Satelliittikuvien hyödyntäminen kirjanpainajatuhojen kartoittamisessa perustuu siihen, että kuolleet puut erottuvat satelliittikuvissa elävien puiden joukosta. Tiedon avulla voidaan arvioida, minne maastotarkastukset tulisi kohdentaa.
Junttila muistuttaa, että pystyyn kuolleista kuusista ei ole metsälle enää haittaa. Uhkan aiheuttavat vielä elossa olevat kuuset, joiden kaarnan alle kirjanpainajat ovat iskeytyneet lisääntymään. Ne tunnistaa alkukesällä puun juurelle varisevasta ruskeasta purusta ja ne pitäisi saada mahdollisimman nopeasti pois metsästä.
Satelliittikuvista sitä, mihin kuusiin kirjanpainajat ovat juuri iskeytyneet, ei ainakaan vielä näe.
Satelliittikuviin perustuvan tutkimuksen ympärille on kehitetty myös yritystoimintaa. Junttila on mukana Koko Forest -nimisessä startup-yrityksessä, joka tarjoaa metsien terveyskartoitusta ja riskien mallinnusta.
Kaikkiaan Junttila toivoo, että kirjanpainajan tuhoihin suhtauduttaisiin vakavammin.
”Kirjanpainajapopulaatiot ovat kasvaneet kuivan ja kuuman kesän 2021 jälkeen, ja kuivuus ja kuumuus vain lisääntyvät. Se uhkaa pitkässä juoksussa niin hiilinieluja kuin puun saatavuuttakin.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Nyt on toivottavaa, että metsän hoitamattomuuteen tykästyneet pääkaupunkilaiset oppivat eli näkevät aivan läheltä, miten luonto uudistaa vanhaa ja heikkoa metsää.
Yli-ikäiset ja heikkokuntoiset kuusikot tuhoutuvat elinkelvottomina nykyisessä ilmastonmuutoksen muutamassa ympäristössä, jossa tuhohyönteiset juhlivat Euroopassa, jos niitä ei torjuta hyvän metsänhoidon keinoin.
Kuolleiden puiden paikoille tulee luonnostaan epäilemättä hoitamattomia lehtipuuryteiköitä, joiden luontoarvoja pääkaupunkilaiset pääsevät ihastelemaan, mutta joiden alta marjojen ja sienien poiminta on toivotonta, metsäkanalintuja ei kuulu, eikä mitään vaakanäkyvyyttäkään eli metsämaisemaa ole.
On luultavaa, että luonnonsuojeluhenkinen yleisö ei anna kaupungin metsäosaston laittaa kuusikuitupuukasoja puistoon pyyntipuiksi, joihin maasta parveilemaan nousevat kirjanpainajanaaraat saataisiin pyydystettyä ja vietyä pois kesäkuussa, eli ennen toukkien aikuistumista ja pois lentoa.
Kuopion Puijon luonnonpuistossa on meneillään sama prosessi kuten myös sadoilla tuhansilla muillakin vanhoilla kuusialueilla Suomessa.
Oppia ikä kaikki.
On hyvä, että Keskuspuiston tuhon leviämistä seurataan silmä kovana, jotta tiedetään, mitkä puut kuolevat seuraavina.
Siinä riittää töitä usealle tiedeihmiselle.
Ehkä väitöstutkimuksiakin on vireillä.