Taimien tilanne näytti hyvältä vielä marraskuussa. Ne erottuivat selvästi lehdettömän vesakon seasta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Timo Saksa esitteli Metsälehdelle silloin ensimmäisen kerran Kangasniemelle Etelä-Savoon viisi vuotta sitten istutettuja männyn- ja kuusentaimikoita.

Toisen kerran taimikoita käydään katsomassa kesäkuussa. Silloin taimien latvat näkyvät vielä niukasti lehtevän vesakon seasta. Keskikesällä tilanne käy tukalammaksi, kun nopeakasvuinen lehtipuusto peittää taimet.

Tarinan opetus on, ettei taimikon hoitotarvetta pidä arvioida talvella.

Tarkkasilmäinen tutkija havainnoi Kangasniemellä vaaran merkkejä jo kesäkuussa. Vesakoivut ovat piiskanneet kuusten oksia, ja paikoin myös latvaversot ovat kärsineet.

”Mitään peruuttamatonta ei vielä ole tapahtunut, mutta osalla taimista pituuskasvu on jo taantunut, ja sen elpyminen kestää vesakon raivauksen jälkeen parikin vuotta. Se taas kiirehtii seuraavaa taimikonhoitoa tai aiheuttaa pahimmillaan ylimääräisen hoidon tarpeen”, Saksa arvioi.

Kaikki lehtipuut nurin

Viisi vuotta istutuksen jälkeen on hyvä nyrkkisääntö varhaisperkauksen ajoitukselle. Varhaisperkaus tarkoittaa taimikon ensimmäistä hoitokertaa, jossa kasvatettavia taimia haittaava vesakko poistetaan.

Viljavilla ja kosteilla mailla taimikot on tosin varhaisperattava usein jo neljäntenä vuonna istutuksesta. Karummilla mailla varhaisperkausta voidaan joskus lykätä pari kolme vuotta.

”Tällä kohteella vesakot olisi kannattanut perata jo viime kesänä, jotta taimikko olisi päässyt kasvamaan häiriöittä”, Saksa sanoo.

Hänen mukaansa varhaisperkauksen ajoitus tai tekotapa ei riipu siitä, ollaanko kuusen- vai männyntaimikossa: Kaikki lehtipuut kaadetaan taimien lähistöltä. Vain selviin aukkopaikkoihin voi jättää lehtipuita, ja silloin kannattaa valita enintään ympärillä kasvavien taimien mittaisia puita.

”Taimikkoon muodostuu lehtipuusekoitusta, vaikka kaikki lehtipuut kaadetaankin varhaisperkauksessa. Pieniä koivuja jää aina kaatamatta, ja toisaalta vesakkoa kohoaa runsaasti.”

Mäntyjen laatua ei voi parantaa kasvattamalla taimien seassa etukasvuisia vesakoivuja, ne vain vaurioittavat taimia. Perkauksen jälkeen kohoava vesakko sen sijaan varjostaa mäntyjen alaoksistoa ja varmistaa tyvien karsiutumisen.

Vesojen kasvu kuriin

Saksan mukaan varhaisperkaukset kannattaa ajoittaa keskikesään. Paras aika on juhannuksesta elokuun alkupuolelle.

Hänen mukaansa vesoja syntyy perkausajankohdasta riippumatta yleensä saman verran, mutta keskikesällä peratuille alueille syntyvät vesat kasvavat pituutta hitaammin kuin keväällä tai syksyllä peratuille alueille syntyvät.

”Kun vesakko kasvaa hitaammin, voidaan lopullista taimikonhoitoa lykätä myöhemmäs, tai parhaassa tapauksessa se voidaan jättää jopa tekemättä.”

Saksa lisää, että poikkeuksellisen kuivina kesinä peratuilla kohteilla vesojen määräkin saattaa jäädä tavallista pienemmäksi.

• Lisää aiheesta: Lehtipuut pois taimikosta

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.