”Laikku- ja kääntömätästyksen erot ovat pieniä, mutta niitä kuitenkin on”, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Tiina Laine.

Laine tutkii parhaillaan näiden kahden maanmuokkausmenetelmän eroja. Laikkumätästyksessä mätäs käännetään kuopan viereen, kääntömätästyksessä taas nurin päin samaan kuoppaan, mistä se on otettu.

Taimien selviytyminen ja kasvuunlähtö ovat Laineen mukaan yhtä hyvät molemmilla muokkausmenetelmillä. Laikkumätästys paljastaa maanpintaa enemmän, joten ei ole yllättävää, että sen jälkeen koivuvesakkoa tulee enemmän.

”Maanmuokkaustapaa enemmän koivuvesakon määrään vaikuttavat kohteen ominaisuudet, kuten rehevyys, kosteus ja lämpöolot sekä siementävän reunapuuston ja jättöpuiden määrä”, Laine sanoo.

Kymmenen asteen lämpötilaero

Eroja menetelmiin saadaan, kun kumarrutaan yksityiskohtiin. Kääntömätäs on jokseenkin maanpinnan tasolla, joten sen lämpötila ei nouse yhtä korkealle kuin laikkumättään. Tumma, muokattu maa imee kuitenkin lämpöä muokkaamatonta maata enemmän.

Laikkumättään päivälämpötila saattaa yltää kymmenen astetta muokkaamatonta maata korkeammaksi, ja humuskerroksen nopeampi hajoaminen vapauttaa ravinteita taimien käyttöön.

Mättään ja taimen ei tarvitse olla monta senttiä koholla, kun sillä on jo vaikutusta. Tällä saattaa olla pieni, mutta ratkaiseva merkitys hallanaroilla kohteilla, vaikka Laineen tutkimuksessa sellaista ei havaittukaan.

”Mättääseen kevät tulee aikaisemmin. Muokkaamattomaan maahan verrattuna mätästys on lähes sama kuin siirto sata kilometriä etelään.”

Kolikon kääntöpuolena on, että mättääseen istutettu, aikaisin kasvuun heräävä verso on alttiimpi ahavatuhoille.

Jos arvotetaan pelkästään estetiikkaa, kääntömätästyksen puolesta puhuu se, että muokkausala jää tasaisemmaksi.

Äestysala vitikoituu herkimmin

Mätästystä enemmän vitikkoa tuottaa äestys, jossa vedetään yhtenäistä, paljasta uraa kivennäismaahan.

Äestyksen osuus on vähenemässä, mutta sille on edelleen kohteensa. Se on edullisin muokkaus- ja uudistamismenetelmä varsinkin konekylvöön yhdistettynä ja puoltaa paikkaansa karuimmilla mailla, joilla metsän tuotto jää vaatimattomaksi.

Maanmuokkausmenetelmistä yleisin on mätästys. Se on äestystä kalliimpi, mutta koska taimikonhoito sen ansiosta helpottuu, johtaa se kokonaisuutena edullisempaan uudistamisketjuun.

Muokkaus vähentää riskejä

Muokkaamattomaankaan maahan istuttaminen ei ole mahdotonta, mutta riskit ovat melkoiset. Laine arvioi, että karumpi kohde ja isommat taimet on yhdistelmä, joka saattaa onnistua.

”Tutkimuksemme mukaan maanmuokkaus oli kannattava investointi vielä neljän prosentin tuotto-odotuksella, mutta korkeampi korkokanta tai muokkauskustannusten nousu vie investoinnin kannattavuuden.”

Laine on varovainen ottamaan kantaa siihen, mikä maanmuokkausmenetelmä olisi tutkijan valinta. Kun katsotaan kasvupaikkaa ja metsänomistajan tarpeita, jokaiselle menetelmälle löytyy parhaat kohteensa.

”Oli menetelmä mikä vain, niin pääasia on, että muokataan.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.