”Kun menee hyvin, menee paremmin kuin etelässä”

Kasvumallit eivät pysy perässä Lapin taimikoissa, sanoo Martti Varmola. Hän on seurannut pohjoisen metsän kiihtyvää kasvua tutkijana ja metsänomistajana.

Martti Varmolalla on tällä hetkellä työn alla kuusi hehtaaria mäntytaimikon harvennusta. Puut ovat 28-vuotiaita. Rovaniemen pohjoispuolella kasvava taimikko raivataan noin viiden metrin pituudessa ja tiheystavoite on vajaat 2 000 puuta hehtaarilla. (Kuvaaja: JMP)

Iso, sinisenmusta ukkometso lähtee siivet paukkuen lentoon juuri raivatusta mäntytaimikosta. Martti Varmola kävelee eteenpäin kohti rajaa, jossa taimikko taas tihenee ja josta metson olisi huomattavasti vaikeampi nousta siivilleen. Siihen raivausurakka edellisellä kerralla jäi.

”Täällä kuuluu napsetta, kun puut nielevät kasvaessaan hiiltä”, Varmola myhäilee.

Varmola johti pitkään entisen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) toimintoja Pohjois-Suomessa. Nykyisin Metla on osa Luonnonvarakeskusta (Luke). Varmola puolestaan on eläkkeellä ja hoitaa taimikoitaan Meltauksessa Rovaniemen pohjoispuolella.

Metsätilan nimi Mänty-Martti kertoo hyvin, mitä puuta alueella kasvaa. Tosin Ounasjokilaaksossa mäntyjen sekaan sikiää myös hieskoivua ja jokunen kuusikin.

Varmola oli alun perin taimikoiden tutkija, joten hän on oikeastaan tehnyt paluun juurilleen – nyt vain raivaussahan kanssa.

Varmolan mukaan Lapin nuorten metsien kasvu on kiihtynyt ennakoitua enemmän 1990-luvulta alkaen. Tämä on johtanut siihen, että pohjoisen taimikoiden kasvusta käytettävät mallit eivät pysy taimikoiden todellisen kasvun perässä. Kasvun aliarviointi näkyy muun muassa siinä, että taimikoita luullaan todellista vanhemmiksi ja metsäkuvioiden boniteetti eli kasvupaikan puuntuotoskyky määritellään yhtä luokkaa heikommaksi kuin se on.

”Mallit perustuvat aina menneeseen. Kun täällä menee hyvin, täällä menee vielä paremmin kuin etelässä”, Varmola sanoo Lapissa asumiensa 36 vuoden kokemuksella.

Tämä ei tarkoita, että puu kasvaisi pohjoisessa etelää nopeammin, vaan että pohjoisessa nyt koettu kasvun paraneminen on etelää rajumpaa.

Martti Varmola
Kun Varmola osti metsätilan Rovaniemen pohjoispuolelta vuonna 2007, pääosa puustosta oli alle 20-vuotiasta taimikkoa. Raivaustöitä on riittänyt. (Kuva: Juha Ollila)

Lapin lain jälkiä

Kasvunlisäyksen taustalla on etenkin kaksi tekijää. Puiden kasvukaudet ovat entistä lämpimämpiä ja vanhoilla vajaatuottoisilla metsäalueilla kasvaa metsänhoitotoimenpiteiden seurauksena tiheää nuorta metsää.

Varmolan vuonna 2007 ostamalla reilun sadan hehtaarin metsäpalstalla kasvaa lähes yksinomaan taimikkoa tai nuorta puustoa. Vanhin kuvio on 31-vuotias. Metsän ikärakenne on peräisin vuosina 1983–2002 voimassa olleesta Lapin laista, jonka aikana pohjoisen vajaatuottoisia metsiä uudistettiin voimalla.

Metsätilan edellinen omistaja käytti alueella avohakkuu, raivaus, auraus ja männyn istutus -menetelmää. Puuston kasvun kannalta ratkaisu oli toimiva, vaikka mitään oppikirjamaisia virkistysmetsiä auratut männiköt eivät ole.

”Mutta jos Lapin lakia ei olisi ollut, paljon vähemmän olisi puuta nyt tässäkin metsässä”, Varmola sanoo.

Hän osoittaa vanhoista metsäsuunnitelmista, että puuston kuutiomäärä on nyt jo suurempi kuin 1980-luvulla, vaikka silloisten tukkipuumetsien tilalla on nuoria puita. Vanhojen talousmetsien kasvu ja uudistuminen oli Lapissa pilattu huonoilla hakkuutavoilla, kuten harsimalla metsästä vain parhaimpia puita pois.

Jos metsä on harsintahakattu vähäpuustoiseksi, se ei itsestään rävähdä tiheäksi Lapin olosuhteissa. Metsien entinen vajaatuottoisuus on päässyt unohtumaan monelta. (Kuva: Juha Ollila)

Taimikonhoito viidessä metrissä

Kun Lapin taimikot kasvavat nopeammin kuin on ajateltu, raivaus viivästyy helpommin. Varmolan mukaan mäntytaimikko kannattaa Lapissa harventaa silloin, kun mäntyjen valtapituus on viitisen metriä. Hirvet eivät enää silloin pysty nitistämään rankoja poikki.

”Jos nuoressa mäntytaimikossa ei ole lehtipuuvesakkoa, jonka alle männyt ovat jäämässä, taimikon varhaishoito ei ole pohjoisen metsissä niin akuuttia.”

Sen verran entinen metsäntutkija haluaa puuttua nykymenoon, että muistuttaa metsäntutkimusta pitkäaikaiskokeiden tärkeydestä. Varmola ehti nähdä, miten Lukessa vähennettiin merkittävästi kenttäkokeiden rutiinimittauksia.

”Metsätiedon pitää pohjautua pitkäaikaisiin ja pysyviin käytännön seurantakokeisiin. Pelkät mallinnukset eivät riitä.”

Kolme tankillista päivässä

Mutta toiset saavat nyt huolehtia tutkimuskoealoista ja laskelmista. Varmola keskittyy käytäntöön. Kolme tankillista päivässä on hänen mukaansa sopiva urakka 65-vuotiaalle eläkeläiselle.

On lohdullista kuulla, että entistä tutkijaa tuntuvat mietityttävän samat ongelmat kuin metsänomistajaraivaajaa yleensä. Varmola pohtii, onko jättänyt raivatessaan liikaa puita ja liian tiheään.

”Tuo pienempi mänty taitaa olla jäänyt turhaan liian lähelle isoa. Saako motokuski kaadettua sitä ensiharvennuksessa?”

Entä missä kohdissa voisi huomioida luontoa? Ettei raivatessa tulisi tehtyä monimuotoisuuden kannalta liian siistiä jälkeä.

Varmola muistuttaa, että kymmenen prosenttia taimikosta voi jättää raivaamatta ilman, että kemeratuen saanti vaarantuu. Koskemattomia riista- tai luontotiheiköitä kannattaa säästää etenkin kivennäismaan ja suon raja-alueelle, vaihettumisvyöhykkeelle.

Varmola on suojellut metsätilaan kuuluvan viiden hehtaarin suon, rimpinevan. Se on nimetty vaimon mukaan Ullansuoksi. (Kuva: Juha Ollila)

 

Kommentit (1)

  1. Hyvä Martti ja Valtteri! Hienoa on seurata aurattujen maiden metsien kehitystä; kuvan männikössäkään ei näy jälkeäkään aurasta. Hienoa on ollut myös seurata Valtterin kehitystä metsätoimittajana! (Enkä voi olla tähänkin laittamatta ihmetystäni siitä, että Metsähallitus lähtee valtavilla aloilla räpeltelemään jatkuvan kasvatuksen kanssa. Luke tutkii, MH:n hypyistä on oudoille laduille on näyttöä ihan yllin kyllin, niissä eivät ole rikastuneet kuin juristit.)

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut

Kuvat