Ensimmäinen askel jatkuvaan kasvatukseen

Miten jatkuva kasvatus toimii yksityismetsien puukauppamaailmassa? Käytännön kokemuksille on kysyntää. Metsälehti kävi esimerkkikohteella Savitaipaleella Etelä-Karjalassa.

Sankkaa savitaipalelaiskuusikkoa väljennettiin vime talvena tukkipuita korjaamalla. Jussi Saarisen ja Yhteismetsä Tuohen menetelmänä metsässä on jatkuva kasvatus. Tavoitteena on järeyttää mahdollisimman moni jäljelle jätetyistä rungoista kolmen tukin puiksi ja saada metsään aikaan uusia taimia.

Metsähallitus ilmoitti elokuussa perustavansa valtion metsiin Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Lappiin kolme laajaa jatkuvan metsänkasvatuksen kokeilualuetta. Tavoitteena on saada lisää kokemusta peitteisen metsätalouden harjoittamisesta.

Jatkuvan kasvatuksen puunkorjuusta kaivataan kuitenkin yhtä lailla käytännön tietoa Etelä-Suomen yksityismetsissä.

”Ihmisillä on julkisuuden takia herännyt mielenkiinto aiheeseen. Metsänomistajilta tulee kyselyitä aiheesta lähes viikoittain. Monet eivät niin syvällisesti tiedä, mistä on kysymys”, kertoo Stora Enson metsäasiantuntija Ari Rossi Etelä-Karjalasta.

Kysymyksenä on, miten jatkuva kasvatus toimii yksityismetsien puukauppamaailmassa, kun hakkuumenetelmästä sovitaan metsänomistajan, puunostajan tai metsäasiantuntijan ja metsäkoneenkuljettajan kesken? Rossi solmi viime talvena puukaupan jatkuvaan kasvatukseen erikoistuneen Yhteismetsä Tuohen Jussi Saarisen kanssa.

kanto
Vaikka jatkuvan kasvatuksen hakkuissa optimoidaan tukkipuun määrää ja kaadetaan suuria runkoja, isoja siemenpuita tulee säästää. Suurimpien puiden rooli siementäjinä on merkittävä.

Savitaipaleella kasvavaan sankkaan kuusivaltaiseen metsään tehtiin kevättalvella poimintahakkuu, josta osa toimijoista puhuu yläharvennuksena. Tukkivoittoinen puukauppa solmittiin kilpailutuksen kautta. Hinnat ja korjuuolosuhteet muistuttivat tasaikäisen metsän harvennushakkuuta.

Vajaan 30 hehtaarin suuruisen leimikon korjuut jatkuvat tänä talvena.

Väljennys ja tukin korjuuta

Jatkuvan metsänkasvatuksen päätavoite on säilyttää metsä jatkuvasti puustoisena. Savitaipalelaiskuusikon hakkuussa korjuukertymä on ollut tähän mennessä käsitellyllä alueella vajaa 120 kuutiota hehtaarilla.

”Runsaspuustoiseen metsään tehdään vaiheittainen väljennys. Liian voimakas hakkuu altistaa tuhoille”, Yhteismetsä Tuohen Jussi Saarinen kertoo.

korjuuvaurio
Jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuissa pitää onnistua välttämään puiden korjuu- ja juurivaurioita. Muita jatkuvan kasvatuksen riskejä kuusikossa ovat tuuli- ja lumituhot, hyönteiset ja juurikääpä.

Saarisen mukaan tavoite on, että lähtöpuustosta saadaan kasvatettua mahdollisimman moni runko arvokkaaksi tukkipuuksi.

”Ensinnäkin saadaan myytyä järeitä tukkeja. Isoja puita pois, keskikokoisilla ja pienille puille tilaa. Hakkuukypsä puu on mielellään kolmen tukin puu.”

”Tässä kuusikossa hakkuuta helpotti se, että puunkaatoa haittaavaa tai estävää kasvillisuutta ei ollut. Kuusikoita käsitellään enemmän talviaikaan muun muassa siksi, ettei tule juuristovaurioita”, Stora Enson Ari Rossi sanoo.

Taimia pitää saada syntymään

Jatkossa kysymys on, miten järeytymään jätetyt pienemmät kuusirungot selviävät tuhoriskeistä ja reagoivat vapautuneeseen tilaan. Millaisessa kunnossa puiden tuotantokoneistot eli latvukset ovat?

”Arvioisin, että näin rehevällä pohjalla kasvavassa metsässä seuraavan hakkuun ajankohta on lähempänä kymmentä vuotta”, Rossi sanoo.

Tuleva korjuu keskittyy yhä tukkimittoihin kasvaneisiin runkoihin, mutta metsään pitää saada myös syntymään uusia taimia. Taimettuminen on yksi jatkuvan kasvatuksen monimutkaisimmista kysymyksistä.

”Jatkuva kasvatus on yksi hyvä metsänkäsittelyvaihtoehto, mutta kaikkialle se ei sovi. Turvemaille se on ihan hyvä vaihtoehto, mutta esimerkiksi paksukunttaisissa kuusikoissa pinta ei tahdo taimettua”, Rossi kertoo.

”Kun metsä väljenee, sinne alkaa kertyä taimia. Yleislinja on se, että korjataan myyntiin isoja puita, mutta jätetään myös isoja puita aukkopaikkoihin. Ne tuottavat eniten siementä”, Saarinen sanoo.

taimia
Tilaa ja valoa taimille. Taimia pitää saada syntymään ja ehjiä taimia pitää onnistua säästämään, kun isoja puita rojautetaan nurin niiden päältä. Pienaukot auttavat taimettumisessa, mutta ne eivät saa olla rehevällä maalla liian suuria tai heinä ja pintakasvit valtaavat alan.

Saarisen mukaan jatkuvan kasvatuksen hakkuu onnistuu, kun konekuskille on antaa hyvä ohjeistus.

”Käyn aluksi hakkuuta ja mallileimauksia läpi maastossa yhdessä kuskin kanssa. Konekuskit ovat lähtökohtaisesti teknisesti taitavia. He tekevät jatkuvan kasvatuksen hakkuun, jos joku kertoo, miten tehdään.”

Puunkorjuuta alikasvosta säästäen

Kolmas hakkuu seuraa jälleen 10–15 vuoden kuluttua edellisestä. Jos sankan kuusimetsän ensimmäinen hakkuu oli helppo siistin metsänpohjan vuoksi, viimeistään nyt hakkuussa pitää onnistua välttämään metsän pienten puiden särkyminen.

”Metsärakenteen kehitys on vuosikymmenten asia. Tiettyyn metsärakenteeseen ei pyritä mahdollisimman nopeasti tai jääräpäisesti”, Saarinen sanoo.

Hänen mukaansa puustoisuuden määrä voi vaihdella samassa metsässä eri ajankohtina.

”Luonto ja maisema ovat myös tärkeitä, joten säästöpuita ja -puuryhmiä sekä lahopuuta on jätettävä. Sitä puulajia, mitä on vähän, sitä jätetään. Uusi sukupolvi valopuita (mänty, koivu, lehtipuut) vaatii syntyäkseen riittävän voimakkaan hakkuun riittävän usein.”

maalahopuu
Jatkuva kasvatus auttaa lajeja, jotka tarvitsevat metsän peitteisyyttä eli jatkuvasti pystyssä pysyvää puustoa, mutta myös jatkuvan kasvatuksen hakkuissa tulee säästää erikseen lahopuuta, järeitä säästöpuita ja lehtipuustoa.

Julkaistu suppeampana Metsälehti Makasiinissa 6/2019.

 

Kommentit (2)

  1. Mahtaako Karjalassa olla erilaiset metsät kuin Keski-Suomessa? Takavuosina tehtiin tuon näköinen harvennus kuusikkoon Saarijärvellä. Pian alkoi kuusia kuolla paahteeseen ja kaatuilla. Pari vuotta katseltiin hävitystä ja tilattiin moto paikalle tekemään aukko. Nyt siinä kasvaa virkeä taimikko.
    Yhtä ”hyviä” kokemuksia oli metsäyhtiön ostajalla jostain toisestakin saman tyyppisestä kohteesta. Yhdessä päätettiin, ettei ainakaan me toiste lähde samaan hullutukseen.

  2. Kuvissa näkyy hyvin nopeakasvuinen, umpeen sulkeutunut kasvatuskuusikko, jonka pohjalla ei ole minkäälaista alikasvosta. Taimikonhoito on tehty ajallaan ja luontoarvot ovat nollassa.

    Vaikka jatkuvaa kasvatusta johonkin rajaan asti kannatankin niin mielestäni tässä olisi kyllä kannattanut jatkaa alaharvennuksella kohti päätehakkuuta.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut

Kuvat