”Kysyntäpotentiaali on valtava, jos suomalaiset luontaistuotteet löytävät tiensä maailmalle”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Henri Vanhanen, joka tutkii luonnontuotteita ja niiden hyödyntämistä.

Toistaiseksi potentiaalia ei suuresti ole hyödynnetty. Keskiverto metsänomistaja toki tietää, kuinka ahkerat thaimaalaiset korjaavat arvokkaan marjasadon edelleen jalostettavaksi, mutta muista luonnontuotteista hänellä tuskin on havaintoja. Tai ehkä sen verran, että hän on näyttänyt lapsenlapsilleen, kuinka haalean makea mahla valuu keväällä koivusta.

Vanhanen ennustaa, että kymmenen vuoden kuluttua tilanne on toinen. Yhä useampi saa lisäansioita luonnontuotteiden keruusta tai keruuoikeuksien vuokraamisesta.

Toistaiseksi luonnontuotteiden ilosanomaa on levitetty lähinnä tutkijoiden ja Suomen metsäkeskuksen hankkeissa. Vähitellen tuotteille virinnyt kaupallistakin kysyntää ja myös kansainväliset toimijat ovat tulleet mukaan. Pohjois-Karjalassa toimivan Nordic Koivun osakkaana on Hongkongissa toimiva pääomasijoittaja.

Gourmeeta ja kosmetiikkaa

Kuusenkerkästä on tullut gourmeeta huippuravintoloiden ala carte -listoille. Elintarviketeollisuuskin on viime vuosina löytänyt kerkät.

Koivun lehtiä kysellään kosmetiikkateollisuuden raaka-aineeksi.

”Äskettäin meille tuli Ranskasta tiedustelu, jossa selvitettiin koivunlehtien saatavuutta”, Vanhanen selvittää.

Lääketeollisuus jalostaa passiivipihkaa lääkekäyttöön. Pihkavoiteita käytetään märkivien haavojen parantamiseen, ja ne on todettu tehokkaammiksi kuin antibiootit.

”Passiivipihka on puun vauriokohtiinsa erittämää pihkaa”, Vanhanen selvittää.

Aktiivipihkaa saadaan juoksuttamalla puun runkoon tehdyistä koloista.

”Aktiivipihkaa ei ole kelpuutettu lääkeaineeksi, mutta kosmetiikkateollisuus on kiinnostunut ostamaan sitä.”

Mahlaa pakataan juomaksi, siitä suurin osa myydään maailmalle. Puuvedet ovat isossa maailmassa kova juttu, ja mahla on tämän ryhmän vähäsokerisimpia.

Pohjanmaalla toimiva Arctic Birch ja Pohjois-Karjalassa toimiva Nordic-Koivu ostavat vuosittain jopa puoli miljoonaa litraa mahlaa.

”Etsi ostaja ennen kuin alat kerätä”

Marjoja ja sieniä lukuun ottamatta luonnontuotteiden keruuseen tarvitaan metsänomistajan lupa.

Vanhasen mukaan ensimmäisiä kokeiluita on tehty metsien vuokraamisesta kerkän keruuseen tai mahlan juoksutukseen keruuyrittäjille.

Sopivien kohteiden löytämiseksi Metsäkeskuksen metsävaratietoon on tuotettu palvelu, joka analysoi sopivat kerkkäkuusikot ja mahlaa juoksevat koivikot metsävaratiedon pohjalta.

Keruusta kiinnostuneiden on aina etsittävä ostaja ja sovittava ennalta, kuinka toimitaan.

”Mahla ja kerkät pilaantuvat nopeasti, joten keruu on valmisteltava huolella. Kerkkien keruussa saatetaan tarvita kylmälaitteilla varustettu auto palstan laitaan, jotta kerkät saadaan nopeasti säilöön. Ei sikaakaan ensin teurasteta, ja sitten aleta miettiä, kuka ostaisi ruhon.”

Millaisia ovat parhaat kerkkä- ja mahlametsät?

”Parhaiten kerkkiä saa noin viisimetrisestä kuusentaimikosta, jossa on helppo liikkua. Mahlaa heruu runsaimmin komeista tukkikoivuista. Pohjanmaalla mahlaa tosin kerätään hieskoivuista.”

Vanhasen mukaan kerkkien keruu ei vahingoita kuusia. Mahlan juoksutus aiheuttaa koivuille värivikaa.

Yhdestä koivusta heruu 50–250 litraa mahlaa. Kuusentaimikon kerkkäsato voi olla 700–800 kiloa hehtaarilla. Kerääjille maksettavat litra- ja kilohinnat ovat liikesalaisuuksia, mutta Vanhanen arvelee, että kerkkien keruusta maksetaan 5–8 euroa kilolta.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.