Metsälehden toimitukseen otti yhteyttä metsänomistaja, jonka maille naapuritilan toissatalviset hakkuut olivat vahingossa ulottuneet.
”Tämä oli jo neljäs kerta, kun hakattiin väärältä puolelta rajaa”, nimettömänä pysyttelevä metsänomistaja kertoo. Henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Tämänkertaisessa hakkuussa tilarajan väärältä puolelta kaatui metsänomistajan mukaan seitsemän tukkikokoista runkoa sekä kuitupuuta. Hakkuu ulottui ojaan asti, mikä äkkiseltään tuntuisi luontevalta tilarajan paikalta. Todellisuudessa tilaraja kulkee parin kolmen metrin päässä ojasta.
Metsänomistajaa harmittaa, että tapaukset toistuvat ja että metsäyhtiöt tai koneenkuljettajat eivät ole koskaan ottaneet oma-aloitteisesti yhteyttä häneen.
Räikein tapaus oli sellainen, jossa metsäkoneenkuljettaja oli selvästi huomannut ylittäneensä rajalinjan.
”Maastossa näkyi, kuinka moto oli hakannut tukkirunkoja 30 tai 40 metrin matkalta väärältä puolelta rajaa ja sitten tehnyt jyrkän mutkan takaisin naapuritilan puolelle.”
Metsänomistaja peräänkuuluttaa kunnollisia vahingonkorvauksia.
”Jos vahingossa kaadetuita puista maksetaan sama hinta kuin varsinaisesta leimikosta, korvaus ei ole oikeudenmukainen eikä rohkaise yritystä pysymään rajan oikealla puolella.”
Harvinaisia tapauksia
Tilarajan väärälle puolelle ulottuvat hakkuut ovat poikkeuksia, isoista metsäyhtiöistä vakuutetaan.
”Nämä tapaukset ovat onneksi äärimmäisen harvinaisia, kun suhteuttaa käydyn puukaupan määrään”, aluemyyntijohtaja Heidi Hämäläinen Stora Ensolta sanoo.
Metsä Groupin puukauppa- ja metsäpalvelujohtaja Juho Rantala kertoo yhtiön tekevän noin 30 000 puukauppaa vuosittain. Tilarajan ylityksiä ilmenee muutamia kymmeniä vuodessa. Useimmiten kyse on yksittäisistä puista, jotka on kaadettu epäselvän rajalinjan väärältä puolelta.
UPM:n yksityispuukaupan päällikön Janne Vaittisen mukaan tapauksia tulee vastaan silloin tällöin. Tavallisesti väärältä puolelta hakataan paikoilla, joilla rajalinja on kasvanut umpeen ja kuitunauhat on laitettu erehdyksessä väärään kohtaan.
Joskus raja on niin epäselvä, että sitä ei pystytä nauhoittamaan. Silloin voidaan sopia Maanmittauslaitoksen rajankäynnistä.
Toisinaan tilaraja voi myös olla merkitty kartalle väärin.
”Tärkeää on käydä asiat perusteellisesti läpi kaupanteon hetkellä”, Heidi Hämäläinen sanoo.
Metsäkoneiden gps-laitteet määrittävät sijainnin muutaman metrin tarkkuudella. Siksi leimikon merkkaaminen maastoon oikein on digiaikanakin tärkeää.
Varsinkin vanhanmalliset kiviset rajapyykit erottuvat maastosta heikosti, ja talvi tuo omat haasteensa maastosuunnitteluun.
Tapauskohtaiset korvaukset
Se, miten paljon korvauksia vahinkoja kärsineelle metsänomistajalle maksetaan, on tapauskohtaista. Lähtökohta on, että vahingot korvataan. Yhtiöt käyvät arvioimassa kaatuneen puuston määrän maastossa, ja metsänomistaja pääsee halutessaan mukaan.
Stora Enso ja UPM käyttävät korvauksiin tapauskohtaista harkintaa. Sopuun pyritään pääsemään ja mieluiten mahdollisimman nopeasti.
Metsä Group korvaa kaadettujen puiden hakkuuarvon lähtökohtaisesti kaksinkertaisena. Jokainen tapaus on kuitenkin erilainen – joskus puita saatetaan kaataa vahingossa esimerkiksi pihapiiristä.
”Jos metsään liittyy erityisarvoja, korvaus tarkistetaan oikeudenmukaiseksi”, Rantala sanoo.
Juttuun haastateltu metsänomistaja arvelee, että rajalinjan ylittäminen vahingossa on hyvin yleistä.
”Osa näistä tapauksista sattuu vahingossa, osassa on kyse ehkä välinpitämättömyydestä.”
Koska yhä isompi osa metsänomistajista asuu kaupungeissa kaukana tiloistaan, tapaukset eivät välttämättä tule ilmi, hän muistuttaa. Itse hän käy tarkistamassa rajat aina, kun naapurin puolelta on hakattu metsää.
Uusin vahinko saatiin sovittua nopeasti, ja molemmat osapuolet ovat lopputulokseen tyytyväisiä.
Uusimman vahinkohakkuun jälkeen metsänomistaja on aukaissut rajalinjat, kiinnittänyt rajapyykeille aurauskepit ja laittanut aurauskeppejä myös pyykkien välille.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Selityksiä aina on, mutta kun on joutunut siirtämään naapurin leimikon rajan krepitystä vaikka aurausviitalla merkityt pyykit on vajaan 40 metrin päässä ja välissä esteetön näkemä, ei voi välttyä ajatukselta, että leimikkoa pyritään tietoisesti hiukan levittämään. Ongelmia suunnittelijoille selvästi tuovat myös siirtopyykit tielinjan tms. alta. Metsäalalla pitäisi olla enemmän maanmittauskoulutusta, että perusteet tilarajoista olisi tiedossa.