Uusimpien tulosten mukaan Suomen metsien kasvu on 103 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä on neljä miljoonaa kuutiometriä muutaman vuoden takaista vähemmän.
Kasvun alentuminen keskittyy Pohjois-Suomen metsiin. Tärkein syy on pohjoisen männiköiden vanheneminen.
”Pohjois-Suomessa on nopeimman kasvunsa vaiheessa olevia 21–60 vuotiaita männiköitä 387 000 hehtaaria vähemmän kuin vuosikymmen sitten”, sanoo UPM Metsän metsänhoidon kehityksestä vastaava päällikkö Heli Viiri.
Etelä-Suomessa metsien kasvu on kiihtynyt, mikä johtuu kuusikoiden kasvun parantumisesta.
Tulos on yllättävä, koska kirjanpainajat ovat koetelleet eteläisen Suomen kuusikoita. Myös peräkkäisten, runsaiden siemensatojen pitäisi leikata kuusikoiden kasvua.
Harvennukset alentavat kasvua
Emeritusprofessori Kari Mielikäisen mukaan istutettujen kuusikoiden kasvuvoima on niin hyvä, etteivät tuhot ja siemenvuodet ole nujertaneet kasvun lisääntymistä. ”Kuusen kasvulle kesäkuun sateisuus on Etelä-Suomessa tärkeintä.”
Männiköiden vanheneminen ei Heli Viirin mukaan yksinään selitä kasvun alentumista, joka on tullut ilmi nopeasti viime vuosina. Voimakkaat harvennukset heikentävät männiköiden kasvua puuston loppukiertoajan. Niiden vaikutus kasvuun voi olla jopa miljoonia kuutiometrejä vuodessa.
”Oikein ajoitettu ja toteutettu harvennus on kuitenkin metsien kunnon kannalta tärkeää”, Metsä Groupin kehitysjohtaja Juho Rantala muistuttaa.
Kasvatusmetsien harventamatta jättäminen ei alenna puuston kasvua, mutta käyttöpuun tuotos pienenee kiertoajan kuluessa 25–35 prosenttia. Käyttöpuu tarkoittaa tukki- ja kuitupuuta.
Taimikoissa hoidon puute sen sijaan voi alentaa kasvua, kun heikkokasvuinen lehtipuusto valtaa kasvutilan. Hoitamatta jääneitä taimikoita ja nuoria metsiä on 1,7 miljoonaa hehtaaria.
Hirvet ja porot syövät hiilinieluja
Viirin mukaan myös hirvet ja porot niittävät metsien kasvua pohjoisessa.
”Parhaat männyn- ja ja koivuntaimikot kalutaan taimivaiheessa koko poronhoitoalueella. Hirvien ja porojen ylilaidunnuksella on hiilensidontaa alentava vaikutus. Tämä on tabu, josta tutkijat eivät uskalla sanoa mitään.”
Hiilensidonta on suoraan verrannollinen puuston kasvuun.
Viiri ennustaa Pohjois-Suomen metsien kasvun alenevan yhä, koska metsänviljely on vähentynyt ja epävarmat luontaisen uudistamisen yritykset ja poimintahakkuut ovat yleistyneet.
Rantala muistuttaa, että metsien kasvu alenee vääjäämätttä, kun puuston määrä lisääntyy. Se taas on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta tilanteesta, jossa puuston poistuma on ollut kasvua pienempi.
”Metsään ei mahdu määräänsä enempää puita. Kasvun pitäminen mahdollisimman korkealla edellyttäisi suurimman ylläpidettävän hakkuumäärän mukaisia hakkuita.”
Myös ilmasto vaikuttaa kasvuun
Mielikäisen mukaan muutaman miljoonan kuution vuotuinen vaihtelu on vähemmän kuin ilmaston vaikutus kasvuun.
Suomalaistutkijat ovat laskeneet, että kolmasosa 1970-luvulta alkaneesta kasvun kiihtymisestä johtuu ilmaston lämpenemisestä. Pohjoisessa ratkaisevaa on heinäkuun lämpötila.
Ilmaston vetoapu on Mielikäisen mukaan hiipunut. Vuoden 1995 jälkeen heinäkuut eivät ole Lapissa enää selkeästi jatkaneet lämpenemistään. Tulevaisuudessa meillä ei ole helppoja keinoja puuston kasvun lisäämiseen.
”Parasta on metsien pitäminen nuorina ja hoidetun täystihenä. Uudistamisessa pitäisi käyttää kaikkia tekniikan ja metsänjalostuksen mahdollisuuksia”, Mielikäinen toteaa.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Kasvatusmetsien harventamatta jättäminen ei alenna puuston kasvua…”
Tämä ei pidä paikkaansa. Tiede ja kokemus näyttävät selvästi, että tyypillinen ja tavallinen eli ylitiheä metsä kasvaa sopivasti harvennettua heikommin. Tämän voi päätellä jo runkojen kasvulustoista.
Lapissa näkee hyvin harvoin laadukkaasti ja ajoissa harvennettuja kasvatusmetsiä, joissa puiden pitkät latvukset, eli kasvun moottorit, on osattu säilyttää. Jos harvennus myöhästyy, kasvu laskee vuosiksi.
Lapissa, kuten muuallakin, metsien ikä harvoin hidastaa kasvua, hoitamattomuus ja ylitiheys kyllä. Suuret puut tarvitsevat paljon kasvutilaa, jotta iloinen kasvu jatkuisi varttuneenakin.
Hyvin hoidettuina Lapissakin voisi tuottaa kohtuuajassa hyvälaatuista tukkia. Näin tapahtuu valitettavan harvoin, kun hoitoa yleisesti laiminlyödään. Nykyiset lämpösummat kyllä riittäisivät.
Nyt kun Kemin uusi tehdas käynnistyy Lapin metsätalous pitäisi monin eri keinoin panna kuntoon. Hyvän kasvun esteet siis Lapissa ovat:
– Edellä mainittu porojen ylilaidunnus ja liian tiheä hirvikanta.
– Ojastojenn jättäminen perkaamatta, pohjavesipintojen nousu.
– Harvennusten hoitamattomuus ajallaan. Myös ryteiköt rehottavat.
– Taimikoiden ja riukumetsien hoidon laiminlyönti. R-sahaa ei käytetä.
– Maanmuokkauksen vähäisyys. Suuret mättäät ja auraus takaisin.
Ensimmäistä kertaa näen kenenkään tuovan esiin näissä keskusteluissa sen, että ””Metsään ei mahdu määräänsä enempää puita”. Tämän ääneen sanomiseen tietysti tarvittiin metsäteollisuuden edustaja. Metsä voi olla hiilinielu joka vuosi mutta hiilinielu ei voi kasvaa joka vuosi mikä tuntuu olevan joidenkin tahojen oletus.