”Kuusitukin hinta on noussut tänä vuonna voimakkaasti. Tällä hetkellä siitä pitää maksaa tien varressa noin 130–140 euroa kuutiolta”, kertoo Korbinian Dieterich Holz Dietrichin sahalta Saksan Baijerista.
Syy kuusitukkipulaan on sinällään positiivinen: kirjanpainajatuhot ovat vähentyneet tänä vuonna merkittävästi.
”Viime vuosina kuusta on hakattu paljon kirjanpainajatuhojen vuoksi. Nyt kun puuta ei tule tuhojen takia markkinoille, ovat tukkien hinnat nousseet saatavuuden heikentyessä.”
Jopa puolet Baijerissa markkinoille viime vuosina tulleesta kuusitukista on ollut lähtöisin hyönteistuhohakkuista.
”Puunhinnat räjähtivät”
Puukaupan tilanne ja hinnat vaihtelevat eri puolilla Saksaa, mutta iso kuva on samankaltainen kaikkialla. Kuusitukki puhkoo hintaennätyksiä.
”Puunhinnat räjähtivät ennätyskorkealle, metsänomistajat saavat kuusesta nyt yli 130 euroa kuutiolta”, otsikoi Agrarheute-verkkosivusto uutisensa viime viikolla.
Lehden mukaan laadukkaista tukeista voi saada vielä selvästi korkeampaakin hintaa. Yhtä korkeita hintoja ei kuusitukista ole maksettu sivuston mukaan ainakaan yli 35 vuoteen.
Kirjanpainajien kuivattamistakin tukeista on maksettu keskimäärin reilun 110 euron kuutiohintoja. Toisin kuin Suomessa, Saksassa sahataan myös hyönteisten jo kuivattamia tukkeja. Lisäksi tuhopuuta on laivattu esimerkiksi Kiinaan. Tänä vuonna havutukkien vientimäärät Saksasta ovat tosin vähentyneet selvästi.
Merkkejä tukin hinnan laskusta ei Keski-Euroopassa ole nähtävillä. Eurooppalaisten sahureiden ykköshuolenaiheeksi ovatkin Timber-online-sivuston mukaan nousseet puuraaka-aineen saatavuus ja korkea hinta, kun aiemmin sahoilla on oltu huolissaan ensisijaisesti osaavan työvoiman saatavuudesta.
Agrarheuten mukaan sahoilla on tässä tilanteessa kuitenkin myös mahdollisuuksia menestyä, sillä sahatavaran kysyntä vaikuttaisi jatkuvan tasaisena.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Se on mielenkiintoista miten Saksassa kirjanpainajien tappamat puut kelpaavat tukeiksi ja sen takia kirjanpainajatuho ei ole mikään taloudellinen katastrofi metsänomistajalle. Kelosta on perinteisesti rakennettu Suomessakin. Jossain lehdessä oli juttu, jossa kuolleista puista sahattiin sahatavaraa ja lujuustestattiin se: tulos oli, että lujaa oli.
Ehkä Suomessa kyse on myös siitä, että kuollutta puuta on sen verran vähän, että ei ole nähty tarpeelliseksi lähteä sitä sahaamaan ja nykyään on painetta jättää ne säästöpuiksi.
Saksassa toimii markkinat, Suomessa kartellit, jotka sanelee hinnat ja laatukriteerit itseään suosiviksi.
Alpeilta myydään jopa ”pöllönpöttö” puita (sisältä jo ontto) kovaan hintaan mm. Japaniin soitinrakentajille , koska puulla on hyvät toneettiset ominaisuudet. Suomi on sellukartellien alistama ”puumarkina”, jossa me metsänomistajat ollaan kuin pässi narussa. Jo Ruotsissa käy puu normaalisti kaupaksi, vaikka olisi hiukan ydinlahoa tai pintavikaa. Laatuhinnoittelua ei Suomeen saada millään… Kuitua tuotetaan ja myydään polkuhintaan , kunhan yhtiöt metsäpäivillä tarjoaa haitarimusiikkia, makkaraa ja hernesoppaa, vain sinkkiämpärit puuttuu.