Luonnonvarakeskus (Luke) on koonnut yhteen tutkimustiedon hirvieläinten vaikutuksista ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tulos on, että monesta asiasta puuttuu tietoa.

Tutkimusta ei ole esimerkiksi voimakkaasti Lounais- ja Etelä-Suomeen keskittyvän valkohäntäpeurakannan vaikutuksesta metsien aluskasvillisuuteen, kuten mustikkavarvustoon.

“Tiedonpuutteita on, mutta siitä huolimatta some- ja mediakeskustelu hirvieläimistä käy kuumana. Tiedolle on kova tilaus”, Luken tutkimuspäällikkö Markus Melin sanoo.

Yleisimpien hirvieläinten – hirven, valkohäntäpeuran ja metsäkauriin – tekemistä metsätuhoista saadaan parhaiten tietoa metsäinventoinneista (VMI), mutta niistäkin puutteellisesti.

“Pienestä, syödystä männyntaimesta ei voi sanoa syöntijäljen perusteella, mikä hirvieläin sen on syönyt”, sanoo Luken erikoistutkija Juho Matala.

Viitteet kokonaisvaikutuksista ovat kuitenkin selvät.

“Siellä, missä on hirvien lisäksi runsaasti valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita, metsätuhoja on paljon jo pienissä männyntaimikoissa”, Matala kertoo.

Melinin mukaan hirvieläinten aiheuttamien konfliktien ratkaisu vaatii lisää tutkimustietoa ja -rahoitusta.

“Maanomistajalla, vaikkei olisikaan metsästäjä, tulee olla mahdollisuus saada myös hyötyjä eläinkannasta, ei vain haittoja.”

Jatkuvasta kasvatuksesta tuskin apua

Metsien jatkuvasta kasvatuksesta ja hirvieläimistä ei ole kattavaa tutkimustietoa. On silti epätodennäköistä, että metsänkäsittelymenetelmän vaihtaminen avohakkuusta jatkuvaan kasvatukseen poistaisi hirvieläinten aiheuttamia puustotuhoja, erikoistutkija Juho Matala sanoo.

“Kuusen uudistuminen painottuu jatkuvassa kasvatuksessakin. Maastossa on silloin entistä vähemmän hirvieläimille sopivaa ravintoa.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.