Vajaatuottoisten metsien uudistamiseen myönnetyn kemeratuen päättyminen näkyy Pohjois-Suomen istutusmäärissä. Esimerkiksi Lapissa istutuksia tehtiin vielä kymmenen vuotta sitten yli 8 000 hehtaarilla, mutta vuonna 2021 istutusala oli enää reilut 4 000 hehtaaria, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tilastoista.

”Muutos on huomattava. Meidän alueellamme laitettiin vuonna 2003 maahan kolme miljoonaa männyntaimea, tänä vuonna 150 000–200 000”, kertoo Metsänhoitoyhdistys Sodankylän metsäasiantuntija Mikko Maijala.

Samoilla linjoilla on Metsänhoitoyhdistys Lapin johtaja Veijo Ekonoja. Hänen mukaansa istutusmäärät ovat vähentyneet, vaikka hakkuumäärissä ei ole tapahtunut suuria muutoksia.

Taimien menekin lasku on huomattu myös taimitarhoilla. Pohjan Taimen Kemijärvellä sijaitsevan Ketolan taimitarhan johtaja Rainer Vihriälä arvioi, että taimien menekki putosi taimitarhalla 20–30 prosenttia sen jälkeen, kun uudistamistuki päättyi. Viime vuosina menekki on hänen mukaansa tosin hieman taas noussut.

Fin Forelian Rovaniemen taimitarhan taimitarhapäällikkö Kalle Mäkikokko taas kertoo, että metsänhoitoyhdistyksille toimitetut taimimäärät ovat romahtaneet kymmenesosaan aiemmista määristä.

Uudistamista lykätään

Metsänomistajat ovat lain mukaan velvollisia uudistamaan metsänsä. Uudistamisvelvoite on täytetty, kun hakkuualalla kasvaa riittävän tiheä ja tasainen taimikko. Taimien tulee olla keskimäärin puolen metrin mittaisia, eikä muu kasvillisuus saa uhata niiden kasvua.

Aikaa uudistamisvelvoitteen täyttämiselle on hakkuualan sijainnista riippuen 10–25 vuotta. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän aikaa on. Taimikon perustamistoimet, joihin kuuluu esimerkiksi istutus tai kylvö, pitää sen sijaan tehdä kolmen vuoden sisällä hakkuusta.

Metsänuudistamiseen voitiin vuoteen 2015 saakka myöntää kemeratukea, jos metsähehtaarilta hakkuussa saatavat kantorahatulot olivat korkeintaan 1 920 euroa. Käytännössä tuki tarkoitti sitä, että valtio maksoi hakkuualalle istutettavat taimet.

Luken toteuttamat Valtakunnan metsien inventoinnit antavat viitteitä siitä, että kokonaan uudistamatta jää­vien avohakkuualojen määrä olisi nousussa Pohjois-Suomessa.

Inventointitulosten mukaan uudistaminen on lisääntynyt sellaisilla avohakkuualoilla, joilla hakkuusta on kulunut vuosi tai pari. Sellaisista avohakkuualoista, joilla hakkuusta on kulunut vähintään kolme vuotta, yhä suurempi osuus on sen sijaan uudistamatta.

”Osa uudistamisista hoidetaan aiempaa ripeämmin, mutta samalla on lisääntynyt se joukko, jossa uudistaminen lykätään tarpeettoman pitkälle”, summaa Luken tutkimuspäällikkö Kari T. Korhonen.

Suomen metsäkeskuksen tekemien maastotarkastusten perusteella uudistamistuen päättyminen ei kuitenkaan näytä lisänneen kokonaan uudistamatta jääneiden hakkuualojen määrää. Tarkastusten mukaan Pohjois-Suomen hakkuualoista 72 prosenttia uudistettiin viime vuonna metsänhoidon suositusten mukaan ja vain 12 prosenttia tarkastuskohteista ei ollut metsälain vaatimalla tasolla, kertoo Metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jussi Pirkonen.

”Pääsääntöisesti maanomistajat huolehtivat metsänuudistamisesta. Sellaisia uudistusaloja tulee vastaan, joilla uudistamiseen tähtääviä toimenpiteitä ei ole tehty, mutta kemeratuen loppuminen ei ole vaikuttanut näiden tapausten määrään”, hän sanoo.

Vaikutuksia laatuun

Mistä pudotus taimimenekissä sitten johtuu? Ekonojan mukaan taustalla on se, että istutuksia on korvattu kylvöllä ja luontaisella uudistamisella. Se näkyy hänen mukaansa väistämättä taimikoiden laadussa.

”Uudistamistyöt tulevat kyllä tehtyä, mutta tulevatko ne tehtyä niin, että lopputulos on paras mahdollinen? Jos rehevämpää aluetta, joka olisi hyvä istuttaa, yritetään uudistaa kylvämällä tai luontaisesti, tiedetään jo etukäteen, että lopputulos voi olla aika heikko.”

Se, että istutuksia korvataan kylvöllä ja luontaisella uudistamisella, johtuu puolestaan siitä, että hakkuista saatavat tulot eivät tahdo heikoimmin kasvavissa metsissä riittää uudistamiskustannuksiin. Fin Forelian toimitusjohtaja Timo Salminen tosin uskoo, että taimien kysynnässä näkyy myös se, että ne on totuttu saamaan ilmaiseksi.

Pirkonen arvioi, että taimimenekin laskun taustalla voi olla myös se, että vajaatuottoisia metsiä uudistettiin paljon silloin, kun uudistamistuki oli voimassa, joten uudistettavaa ei tällä hetkellä ole yhtä paljon kuin aiemmin.

”Voi myös olla, että vähäpuustoiset alueet, joilla käteen jäävä kantorahatulo menisi uudistamiskuluihin, jätetään hakkaamatta”, hän sanoo.

Sekä Ekonojan että Maijalan mielestä uudistamistuki tulisi palauttaa Pohjois-Suomen vajaatuottoisiin metsiin – jo hiilensidonnankin näkökulmasta.

”Hakkaamatta jäävät kohteet eivät kasva juuri ollenkaan. Päinvastoin puumäärä todennäköisesti vähenee koko ajan, kun puut lahoavat. Uudistamalla metsät saataisiin hyvään kasvuun, ja samalla kasvaisi hiilinielukin”, Ekon­oja sanoo.

Hoidettavaa riittää

• Taimikonhoidon rästit ovat vähentyneet Lapissa, selviää tuoreimmista Valtakunnan metsien inventointitiedoista. Taimikonhoitoa tehtiin Lapissa vuosina 2018–2022 noin 70 000 hehtaaria. Kiireellisiä taimikonhoitokohteita oli suunnilleen saman verran ja kiireettömiä noin 100 000 hehtaaria.
• Ensiharvennusten rästimäärät ovat sen sijaan lisääntyneet Lapissa. Lapissa tehtiin vuosina 2018–2022 lähes 150 000 hehtaaria ensiharvennuksia. Kiireellisiä ensiharvennuskohteita olisi kuitenkin ollut noin 210 000 hehtaaria ja kiireettömiäkin noin 260 000 hehtaaria.

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.