Menneiden vuosikymmenten männynistutusbuumin takia useimmilta metsätiloilta löytyy nyt harvennusikään varttuneita männiköitä, joissa runkojen laatu on suorastaan surkea. Etenkin avojuuritaimin istutetuille männiköille on tyypillistä, että puiden tyvet ovat voimakkaasti lenkoja. Viljelymenetelmän lisäksi syynä heikkoon laatuun on usein myös männyn kannalta liian viljava kasvupaikka sekä sekalainen siemenalkuperä.
Ensiharvennusvaiheessa metsikön tilanne voikin tuntua lähes toivottomalta. Usein metsästä saa kuitenkin harventamalla kuorittua kelvollisen kasvatusmetsän.
”Ensiharvennuksessa on otettava rohkeasti huonolaatuisia runkoja pois. Usein parhaat kasvatettavat puut löytyvät hieman pienemmistä lisävaltapuista”, kertoo Jyväskylän Nyrölässä asuva metsätalousyrittäjä Jussi Koskinen.
Koskisella on kolmen vuosikymmenen kokemus harvennushakkuista, joita hän yhtiökumppaninsa kanssa tekee talvikaudet Sampon hakkuukoneen ja John Deeren ajokoneen voimin.
”Kokemuksen myötä harvennamme nykyisin huonolaatuiset männiköt aiempaa voimakkaammin. Ensiharvennuksessa pohjapinta-ala kannattaa pudottaa harvennusmallien alarajoille, jos laadukkaita puita on niukasti.”
Tuoreen kankaan männikössä tämä tarkoittaa noin 14–15 neliön pohjapinta-alaa hehtaarilla.
Oikeneeko runko järeytyessään?
Kehnolaatuiseen viljelymännikköön jää usein väistämättä ensiharvennuksen jälkeenkin kasvamaan tyvestään lenkoja runkoja. Voiko tällaisista rungoista kasvaa kuitenkin tulevaisuudessa tukkirunkoja?
”Aiemmin kasvanut rungonosa ei suoristu iän myötä. Lenkous voi hävitä vain toispuoleisen kasvun seurauksena eli ´kuopan täyttymisenä´”, toteaa tutkija Henrik Heräjärvi Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
Hän huomauttaa, että periaatteessa puu kuitenkin jossain määrin pyrkii hiljalleen peittämään mutkaa ja lenkoutta kasvaessaan, koska vääryys ei ole yleensä mekaanisesti järkevä muoto tyvialueella.
”Tyvelle kohdistuu suurin tuulivääntömomentti ja lujuuden kannalta optimaalinen muoto on suora.”
Lenkous todennäköisesti hiljalleen pienenee epäkeskisen kasvun seurauksena. Sahatukissa sallitaan yleensä lenkoutta 10 millimetriä metriä kohden, joka on vielä sahauksessa hallittavissa.
”Siksi lievästi lenkojen runkojen kasvamaan jättäminen harvennushakkuussa on perusteltua, mikäli suoria ja muutoin laadultaan tai kasvuvoimaltaan yhtä hyviä runkoja ei ole käytettävissä”, Heräjärvi neuvoo.
Monivääryyttä, eli useampaan suuntaan mutkittelua ei sahatukissa kuitenkaan sallita.
Tulevissa hakkuissa tukkia voidaan saada melko lengostakin tyvestä esimerkiksi lyhyen sorvitukin ansiosta.
”Olemme huomanneet, että päätehakkuilla järeistä tyvistä tehtävä 2,6 metrin mittainen sorvitukki auttaa saamaan tukkiosan hyvin talteen, vaikka tyvellä olisi lenkoutta”, kertoo Jussi Koskinen.
Heikkolaatuisen männikön harvennuksessa lyhyet tukkimitat parantavat tukkisaantoa.
”Silti tukkisaanto jää vielä toisessa harvennuksessa noin 20 prosenttiin, kun se normaalilaatuisessa männikössä on tyypillisesti 50 prosentin luokkaa.”
Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 3/2021.
- Lisää aiheesta: Harvenna järkevästi
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Avojuuritaimien tyvilenkous johtuu suurelta osin istutusvirheestä,kourukuokkaistutuksessa tehty vinokupppa johon taimi laitettu.
Kakkoskerroksen puista tulee laatupuita, jos lumikuorma ei taivuttele ja katko puita.
Monesti istutuspuiden runkovääryyksiin syynä on juuri lumi, joka taivuttaa taimen mutkalle. Taimet yleensä oikenevat itsestään, mutta siellä saattaa olla myös niiden päälle kaatunutta heinää.
Vastuullinen metsän kasvattaja kiertää keväisin taimikkonsa ja oikoo vääntyneitä taimia, mutkalle puutunut taimi ei enään oikeen kuin uuden latvakasvun kautta. Samalla kannattaa poistaa kilpalatvat ja poikaoksat. Näin pienellä vaivannäöllä metsän laatu paranee ja saadaan parempaa katetta metsänhoidosta.
Metsä kasvaa itsekseen, mutta metsän kasvatus on toimenpiteitä koko se kiertoajan aikana.