Kannattaako lumpata?

Hylkyleikkojen eli lumppien tekemisestä päättää hakkuukoneenkuljettaja. Reilukin lumppaus kannattaa, jos rungon jatkosta saadaan tehtyä tukki.

Tyvestä sahattava hylkyleikko eli lumppi jää tavallisesti palstalle metsänomistajan omaisuudeksi. Mikäli päätehakkuulta kerätään hakkuutähteet, puidaan lumpit yleensä hakkuutähdekasoihin. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Pitääkö metsänomistajan olla huolissaan, jos omalta leimikolta löytyy puunkorjuun jälkeen suuri määrä eri mittaisia järeitä puunpätkiä, lumppeja?

”Lumppeja tehdään tukkikokoisista rungoista yleisimmin puun tyvellä olevan lahon tai lengon vuoksi. Tavoitteena on saada arvokas tukkiosa myös metsänomistajan näkökulmasta mahdollisimman tarkasti talteen”, kuvailee metsäneuvoja Aarne Jalkanen Päijänteen metsänhoitoyhdistyksestä.

Lumppien tekemisestä on Jalkasen mukaan vaikea antaa yksiselitteistä ohjetta, sillä jokaisen leimikon puusto on erilaista. Hän on valtakirjakauppojen puunkorjuuta valvoessaan havainnut, että ”lumppausherkkyys” on enemmän kuski- kuin puunostajakohtainen asia.

”Hakkuukoneenkuljettajalla pitää olla kyky arvioida, minkä verran puiden tyvestä on kullakin kohteella taloudellisesti järkevää lumpata. Systemaattisesti ei tyvistä pidä lähteä tekemään lahokuitupölkkyä.”

Jopa kaksi metriä palstalle?

Jalkanen laskee, että tukkirungon tyveltä voi olla taloudellisesti järkevämpää lumpata palstalle jopa kaksi metriä, kuin tehdä tyvestä kolmen metrin lahokuitupölkky, jos rungon jatkosta saadaan lumppauksen avulla tehtyä tukki.

”Tämä kaava pätee karkeasti, kun tukin hintana käytetään 55:tä euroa ja kuidun 20:tä euroa. Päätehakkuulla tukkipuun ja lahokuidun hintaero on tällä hetkellä käytännössä vielä selvästi suurempi.”

Hakkuun jälkeen palstalta löytyvien lumppien määrän perusteella katkonnan onnistumista on Jalkasen mukaan vaikeaa arvioida.

”Mutta jos lahokuitukasaan on päätynyt paljon tervettä puuta, ei asian suhteen ole välttämättä toimittu järkevästi.”

Kokemus opettaa lukemaan puustoa

Hankasalmelaisen Konetyö Puntasen yrittäjä Tomi Puntanen sanoo tekevänsä lumppeja varsin herkästi.

”Kokemuksen myötä erilaiset leimikkokohtaisesti toistuvat lahotyypit oppii tunnistamaan hyvin. Usein laho loppuu säännöllisesti esimerkiksi 50 sentin päässä tyvestä, jolloin kahdella 30 sentin leikolla pelastetaan pitkä pätkä tukkipuuta.”

Puntanen kysyy mahdollisuuksien mukaan lumppien tekemisestä mielipidettä myös metsänomistajalta.

”Lähes aina lupa heltiää.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 15/2018.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa

Kuvat