Pyhärannan puut palavat toisenkin kerran

40 hehtaarin metsäpaloala olisi ekologisesti arvokas, mutta sen suojeluun ei näytä olevan houkuttelevaa tapaa. Niinpä kertaalleen palanut metsä on päätymässä muun muassa energiapuuksi.

Palon syttyessä lähiseudun palokunnat oli sidottu jo muiden syttyneiden palojen sammutukseen, joten tuli pääsi leviämään. (Kuva: Esa Urhonen)

Pyhärannassa Varsinais-Suomessa paloi heinäkuussa nelisenkymmentä hehtaaria metsää. Palon syttyessä alueen palokunnat olivat sidottuja syttyneiden palojen sammuttamiseen, mikä antoi tulelle etumatkaa ahmia metsähehtaareja.

”Pyhärannan oma VPK oli Eurajoella sammuttamassa metsäpaloa, sinne on täältä noin 50 kilometriä”, kylällä asuva Juha Johansson kertoo.

Hän taisteli letkuin ja pumpuin pelastaakseen kotinsa metsäpalolta, ja kokemus oli rankka.

”Latvapalona tuli etenee käsittämättömän nopeasti.”

Johanssonilta meni upea tukkimetsä

Tuli levisi kymmenelle metsätilalle, joilta enimmillään paloi kymmenisen hehtaaria metsää. Vain kolmella tilalla on metsävakuutus.

Anja Hyytiä ja Kirsti Kallio kuuluvat perikuntaan, jolta tuli tuhosi noin kahdeksan hehtaaria metsää, osin suvun vuonna 1951 kylvämää hakkuukypsää männikköä. Siskokset pohtivat metsän uudistamista.

”Kylvetään uudestaan.”

Veikko Johanssonilta meni upea tukkimetsä, jossa puuta oli yli 300 kuutiota hehtaarilla – sellaista ei meren rannassa yleensä näe.

Tellervo Rantala oli palon syttyessä matkoilla, kun tytär soitti metsien palavan.

”Palasin kiireesti, mutta poliisit eivät meinanneet päästää minua kotiini. Meiltä paloi kaksi hehtaaria. Äskettäin istutetun kuusikon tuli onneksi kiersi aivan reunoja hipoen.”

Metsänhoitoyhdistys Lounametsän mukaan puustoa tuhoutui 7 000 kuutiota. Metsäasiantuntija Markku Haapaniemi laskee menetyksiksi lähes 400 000 euroa.

Poliisi tutkii palon syttymissyytä. Vielä siitä ei ole varmuutta, mutta tiedetään, että alueella korjattiin puuta juuri ennen palon syttymistä.

Paloalueen pohjoispuolelle ehdittiin hakata toista kilometriä pitkä ja 40 metriä leveä palokuja, jota ennen palo toki saatiin sammumaan. Palopäällikön määräyksestä tehtyä palokujaa oli hakkaamassa seitsemän hakkuukonetta. Palokujalta kertynyt puusto on jo korjattu ja myyty.

Onni vai onnettomuus?

Metsäluonnon suojelijoille metsäpalo oli mieleen. Tuli luo havumetsiin elinympäristöjä palaneeseen puuhun mieltyneille uhanalaisille eliölajeille.

Haapaniemi on esitellyt metsänomistajille Metso-ohjelman mukaista pysyvää suojelua vaihtoehtona paloalueiden jälkihoitoon.

”Pyrimme etsimään asiakkaillemme parhaan taloudellisen ratkaisun. Suojeluvaihtoehto on joka tapauksessa selvitettävä ensimmäisenä, koska hakkuiden alettua se ei enää onnistuisi.”

Varsinais-Suomen ely-keskuksen Olli Mattilan mukaan alue voitaisiin suojella Metso-ohjelman mukaisesti. Kyseeseen voisi tulla määräaikainen tai pysyvä suojelu niin, että metsä jää maanomistajalle. Mahdollista voisi olla myös paloalueen lunastaminen valtiolle.

Luonnonsuojeluviranomaiset tai järjestöt eivät ole lähestyneet alueen metsänomistajia, toisin kuin puunostajat ostotarjouksillaan.

”Alueen ihmiset ovat kokeneet ison onnettomuuden, emme lähde tyrkyttämään heille mitään. Odotamme metsänomistajien yhteydenottoja”, Mattila toteaa.

Ely ei tyrkytä suojelua

Pysyvästä suojelusta saatava korvaus on verotonta, mutta paloalueen suojelusta maksettava korvaus lasketaan tuhoutuneen puuston arvosta, joka muodostuu lähinnä energiapuusta. Paloalueen luontoarvoja ei korvausta hinnoitel¿taessa noteerata.

Tapio Oy:n projektipäällikkö Lauri Saaristo ihmettelee korvausten laskentaperusteita.

”Mielestäni elyn pitäisi lyödä selkeästi energiapuusta saatavaa tuloa parempi tarjous pöytään, jos metsänomistaja on suojelusta kiinnostunut. Kannattaisi pyrkiä rauhoittamaan kohteet ainakin määräajaksi, jolloin vuosikymmenessä häviävä metsäpaloympäristö ehtisi toimimaan palolajien lisääntymisympäristönä.”

Suojeluviranomaisten empiessä ovat puun ostajat kilvan liikkeellä. Lounais-Suomessa on suuria puuta käyttäviä voimalaitoksia, joille paloalueen nokeentunut puu kelpaa polttoaineeksi.

Energiapuun ostajat ovat jo lähestyneet Pyhärannan paloalalla metsää omistavia. Puista on syntymässä pienimuotoista kilpailua, joka on nostanut energiapuun hinnan tavallista korkeammaksi.

Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 15/2018.

Kommentit (1)

  1. Kovaa meininkiä. Shortseissa ja crockseissa metsäpaloa sammuttamassa-

Metsänomistus Metsänomistus

Blogit ja Kolumnit