Kasvupaikat | Kannattavuus on turvekankaiden haaste

Turvekankaille käy sekä jaksollinen että jatkuva kasvatus.

Tilaajille
Puolukkaturvekangas I on Suomen yleisin turvekangastyyppi. (Kuvaaja: Hannu Nousiainen)
Puolukkaturvekangas I on Suomen yleisin turvekangastyyppi. (Kuvaaja: Hannu Nousiainen)
Ladataan...

Kommentit (1)

  1. Luonnontilainen suo sitoo hiilidioksidia 200 – 300 kg/ha, mutta sama alue 25 m sarkavälein ojitettuna (60 cm ojat) ja viljeltynä ja 8 tonnilla/ha tuhkalannoitettuna 5000 – 10.000 kg/ha.
    Hiiltä hajoaa vähän turpeesta taivaalle mutta toisaalta metaanin (33 kertaa hiilidioksidia pahempi ilmaston muuttaja) tihkuminen maasta loppuu. En tiedä (ehkä ei kukaan muukaan) kumpi on merkityksellisempää.
    Varmaa on, että puiden kasvu on ylivoimaista vaikutuksiltaan ja hakkaa turpeen hajoamisen vaikutukset mennen tullen.
    Turvekankaat ovat loistava metsäpohja, kun vain tuhkasta (myös alkalisoiva vaikutus) ja muista ravinteista pidetään huolta ja ehdottomasti ojat kunnossa.
    Runsasravinteisuuden takia nämä ojat pitää perata luokkaa 20 v välein ja suunnitella ojastot tehokkaasti itsetyhjentyviksi.
    Uudistamisvaiheessa reipas mätästäminen (esim. 3-4 m leveä ajouramätästys, jossa saadaan 300-500 l mättäitä), jossa mättääseen tulee vielä turpeen alta kivennäismaata mukaan, on paras.
    Suuri mätäs suojaa tainta heinältä ja vesoilta useita vuosia, estää tukkimihen täin ja myyrien tuhoja sekä tekee mättään ympäristöään valoisammaksi ja lämpimmämmäksi. Tämä nopeuttaa kasvua yhdessä mattään alle jääneen maan maatuessa ja luovuttaessa typpeään kasvavalle taimelle.
    Kasvuerot ovat kymmeniä prosentteja verratuna tasamalla kasvaviin taimiin ja puihin.
    Nämä tiedot ovat aivan perustietoja ammattimaisessa turvemaiden puun tuotannossa, joka on samalla myös hyvää ilmakehän hoitoa.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut

Kuvat