Polvijärvellä metsää omistava joensuulainen Veikko Sorsa sai viime syksynä Ruokavirastolta kehotuksen palauttaa vuonna 2016 nuoren metsän hoitoon maksettu kemera-tuki.
Kyseessä oli kohde, jolla Sorsa teki yhdeksän vuotta sitten raivaussahatyönä harvennuksen. Kemera-tukea hän sai työhön 345 euroa.
”Toissa vuonna puolentoista hehtaarin alue kuviosta hakattiin aukoksi muiden hakkuiden yhteydessä. Hakkuu tehtiin, koska suopeltoon noin 30 vuotta sitten istutettu metsä oli kärsinyt monista tuhoista. Puista ei tullut kunnolla edes kuitupuuta vielä”, Sorsa kertoo.
Koska alue hakattiin aukoksi, katsoi Metsäkeskus, että kemeran tukiehtojen mukainen kymmenen vuoden hoito- ja kunnossapitovelvoite on laiminlyöty. Alueen olisi voinut uudistushakata ilman seuraamuksia aikaisintaan vuonna 2026 velvoitteen päättyessä.
Järjestelmä hälyttää
Sorsaa ihmetyttää, miksei Metsäkeskus reagoinut elokuussa 2022 tehtyyn metsänkäyttöilmoitukseen ja kertonut tuen takaisinperinnästä.
”Olisin myös toivonut, että Metsäkeskus olisi käynyt katsomassa aluetta ennen kuin perii tukia takaisin”, Sorsa toteaa.
Metsäkeskuksen järjestelmä hälyttää, jos alueelle, jolta metsänkäyttöilmoitus tehdään, kohdistuu hoito- ja kunnossapitovelvoite.
”Jos tällainen hälytys tulee, metsäneuvojamme selvittää, voiko hakkuusta aiheutua tuen takaisinperintä. Tarvittaessa hän on yhteydessä metsänkäyttöilmoituksen laatijaan”, rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen Suomen metsäkeskuksesta kertoo.
Korhosen mukaan metsänkäyttöilmoituksen laatija voi olla myös hakkuuoikeuden haltija. Siksi on mahdollista, että tieto ei välttämättä ole kulkenut metsänomistajalle saakka.
Kemera-laissa määritelty hoito- ja kunnossapitovelvoite on yksioikoinen.
”Ainoastaan silloin, jos kohteella on tapahtunut luonnontuho, joka edellyttää uudistushakkuuta, voidaan tuen takaisinperinnästä luopua. Tällaisella tuholla tarkoitetaan esimerkiksi totaalista myrskytuhoa”, kertoo hankehallinnon päällikkö Sameli Salokannel Metsäkeskuksesta.
Totaalituhon tapahtuessa Metsäkeskukselta voidaan anoa hoito- ja kunnossapitovelvoitteen lakkauttamista rahoituslain 37 pykälän mukaan.
Sorsan tapauksessa metsänkäyttöilmoitus alueesta tehtiin tavallisena uudistushakkuuna, ei luonnontuhosta johtuvana hakkuuna.
Vapaaehtoinen palautuskin mahdollinen
Kun hoito- ja kunnossapitovelvoitteen laiminlyönti tulee Metsäkeskuksen tietoon, niin metsänomistajalle voidaan esittää kemera-tuen vapaaehtoista palauttamista.
”Jos metsänomistajalle esitetään tuen vapaaehtoista palauttamista ja jos metsänomistaja ei tähän suostu, Metsäkeskus tekee Ruokavirastolle esityksen tuen takaisinperinnästä. Tässä tapauksessa metsänomistajalle on soitettu 1.7.2024 ja hän on ilmoittanut, ettei halua maksaa tukea takaisin vapaaehtoisesti”, kertoo Salokannel.
Takaisinperinnästä päätöksen tehnyt Ruokavirasto antoi Sorsalle mahdollisuuden laatia selityksensä asiaan kuulemiskirjeellä.
”Kerroin, että alue on kärsinyt muun muassa hirvituhoista, ravinnepuutoksesta sekä myrskytuhoista ja märkyydestä. Näistä syistä alue päätettiin uudistaa”, Sorsa kertoo.
Sorsan selvityksestä huolimatta Ruokavirasto pysyi kannassaan periä tuki korkoineen metsänomistajalta. Maksettavaa tulee yhteensä noin 440 euroa.
”Kyse ei rahasta vaan periaatteesta”
Ruokaviraston erityisasiantuntija Frans Haapaniemen mukaan hakkuun jälkeen ei ole ollut mahdollista enää tarkistaa, että puusto todella olisi kärsinyt Sorsan esittämistä tuhoista.
”Yleisesti voin todeta, että takaisinperintätapauksissa tehdään aina hallintolain mukainen kuuleminen ennen lopullista päätöstä. Kuulemisen jälkeen tehdään päätös. Se voi poiketa alkuperäisestä esityksestä, mikäli muutokselle ilmenee syytä. Päätöksestä voi myös valittaa hallinto-oikeuteen”, Haapaniemi toteaa.
Veikko Sorsa kertoo, että alueen vieressä on vielä kaksi sarkaa vastaavanlaista metsää pystyssä. Sieltä voi käydä tarkistamassa metsän tilan.
”Minulle tässä ei ole kyse rahasta vaan periaatteesta. Hakattu alue on ojitusmätästetty ja sinne on istutettu uudet kuusentaimet. Rahaa uudistamiseen on mennyt paljon enemmän kuin hakkuusta tuli tuloa. Haluan hoitaa metsiä hyvin, mutta nyt siitä rangaistaan. Tarkoitus oli lannoittaa uusi taimikko boorilla, mutta jätän sen tekemättä, kun tämä meni tällaiseksi”, Sorsa sanoo.
Hän aikoo valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.
Takaisinperintöjä säännöllisesti
Metsäkeskuksen Salokanteleen mukaan ei ole tavatonta, että kemera-tukia peritään takaisin hoito- ja kunnossapitovelvoitteeseen liittyen. Esimerkiksi silloin, kun metsämaata otetaan muuhun käyttöön, voidaan tukia joutua palauttamaan. Näin voi käydä esimerkiksi kun metsämaalle rakennetaan tuulivoimaloita tai metsästä raivataan peltoa.
”Myös terveyslannoituksen tukien vapaaehtoisia palautuksia sekä takaisinperintöjä on tullut jonkin verran, kun tuhkalannoitettuja alueita on uudistettu ennen kuin kymmenen vuotta tuen saamisesta on kulunut.”
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
”Haluan hoitaa metsiä hyvin, mutta nyt siitä rangaistaan. Tarkoitus oli lannoittaa uusi taimikko boorilla, mutta jätän sen tekemättä, kun tämä meni tällaiseksi”
Veikko, tämä ”kosto” ei osu keneenkään muuhun kuin sinuun ja mahdollisiin perillisiin. Peltopohjalla boorilannoitus on välttämätön, muuten on helposti taas ennenaikainen huonolaatuisen puuston päätehakkuu edessä.
Kuinkahan monelle ”energiapuuviljelmälle” on käynyt vastaavalla tavalla. Tulos ei ole ollutkaan toivotun kaltainen odotuksiin nähden ja on pitänyt aloittaa koko homma alusta? Puuttuu vain ,että tuet peritään takaisin, jos tilanne eskaloituu liian aikaisin ja saatavat muuttuvatkin kuluiksi nopean reagoinnin seurauksena.
Haastaviin tilanteisiin joudutaan myös jatkossa ,mikäli tehdään toimenpiteitä tukimahdollisuuksien siivittämänä ja tuki loppuukin yllättäen. Kulut kasvavat ja kaikki on hoidettava omasta kukkarosta. Lisäksi mahdollinen markkinarako umpeutuu.
Näin kävi veroedun kanssa työsuhdepyörien tapauksessa. Fillarien kysyntä romahti 70% , jolloin seurauksena on suuria vaikeuksia pyöräliikkeille ja siitä johtuvia työntekijöihin kohdistuvia irtisanomisia. Sama vaara piilee metsien hoitoon tarkoitettujen tukien kohdalla. Takaisinperintä on pieni asia sen rinnalla ,että tuki loppuu kokonaan ja on pohjattu tekeminen tukien hyväksikäyttöön.
Suorittava kytkee tapansa mukaan asioita, joilla ei ole tekemistä keskenään. Jos taimikko on alusta alkaen hoidettu tukiehtojen mukaisesti, ei siitä sen takia tule ”takaisinperinnän kohteena olevaa energiapuuviljelmää”. Hirvituho tai joku luonnontuho voi taimikolle tulla, mutta se on jo eri asia.
Kun energiapuunkorjuu venähtää ”pitkäksi” , tukirajat paukkuvat ja joudutaan turvautumaan takaisinperintään. ..ja kuinkahan monen koneellinen nuoren metsän kunnostuksen seurauksena saanto on jäänyt alle tukirajojen ja tuet ovat jääneet saamatta. Toisessa päässä puuston osoittauduttua arvioitua järeämmäksi , tuet on peritty takaisin joko koko kuvion kohdalta tai osasta palstaa.
Oma lukunsa on nuoren puuston päätyminen liian harvaksi ,kun minimikertymäraja on yritetty väkisin ylittää , vaikka poistettavaa on ollut niukasti. Sitten oltiinkin napit vastakkain metsäkeskuksen kanssa ja otsikoissa valtakunnan tasolla liian harvaksi hakatun metsän kanssa.
Tuet teihin ja lannoituksiin ovat ihan ok ,mutta hoitotoimenpiteisiin tarkoitetut tuet eivät saa johtaa huonoihin käytäntöihin. Parasta vain tehdä työt sillä hetkellä , kun metsä kaipaa hoitoa ja mieluummin , vaikka etupainotteisesti. Nostetaan tuet ,jos sopivasti kohdalle osuvat. Niiden kalasteleminen ei kuitenkaan saa olla itse tarkoitus.