Luonnontilaisten soiden ojitusala arvioitiin yläkanttiin

Suotutkijat löysivät VMI-tiedoista kymmeniä tuhansia hehtaareita uudisojituksia. VMI-ryhmän mukaan tulkinta on vahvasti liioiteltu.

2010-luvulla uudisojia on kaivettu todellisuudessa noin 12 000 hehtaaria, joista osa on ojitettujen alueiden laajennuksia, Kari T. Korhonen arvioi. (Kuva: Hannu Huttu)

Tutkimusprofessori Raisa Mäkipää twiittasi äskettäin, että valtakunnan metsien inventointitietojen (VMI) mukaan 2010-luvulla on ojitettu 46 000 hehtaaria uusia soita metsätalouden käyttöön.

Luonnonvarakeskuksen johtavan tutkijan Kari Korhosen mukaan VMI-aineistojen tarkastukset osoittavat, että todellisuudessa uudisojituksia tehtiin vain neljännes Mäkipään arviosta.

”Karttatarkastusten mukaan inventoijien uudisojituksiksi toteamista 46 000 hehtaarista 26 000 hehtaaria oli jo aiemmin ojitettuja. Vanhoja ojia ei joko ollut huomattu tai koeala oli ojitetun alueen välittömässä läheisyydessä”, Korhonen sanoo.

Jäljelle jäävistä 20 000 hehtaarin ”uudisojituksista” vähennetään vielä mätästysalat, jää 2010-luvun todelliseksi uudisojitusalaksi Korhosen mukaan noin 12 000 hehtaaria. Osa tästä on ojitettujen alueiden laajennuksia. Hehtaarimäärä ei siis kuvaa luonnontilaisten soiden ensikertaisia ojituksia.

”Lisäksi näin pienen ositteen virhemarginaali on VMI:ssä melko suuri”, Korhonen huomauttaa.

Uudisojituksille ei myönnetä kemeraa

Kemeratukea myönnetään vain vanhastaan ojitettujen alueiden kunnostusojituksille. Ehdot kieltävät uudisojitusten rahoittamisen.

”Ojitusaluetta laajentavat uudet ojat rajataan rahoituksen ulkopuolelle”, kertoo rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Mikko Korhonen Suomen Metsäkeskuksesta.

Omalla rahallaankaan metsänomistajat eivät rajoituksetta voi kaivattaa ojia soille.

”Ojittamattomilla metsäisillä suoalueilla on usein metsälain suojaamia kohteita, joiden luonnontilaisuutta ei saa heikentää”, Korhonen selvittää.

Metsälain nojalla voidaan suojella enintään kahden hehtaarin laajuisia arvokkaita elinympäristöjä. Lisäksi PEFC-sertifiointi kieltää luonnontilaisten soiden ojittamisen. Myös vesilaki rajoittaa soiden ojituksia, tosin sen pykälät ovat epämääräisiä.

Omatoimiojituksesta ilmoitettava ely-keskukselle

Ojittamiseen ei tarvita lupaa, mutta ”vähäistä suuremmista ojituksista” ilmoitettava ely-keskukselle. Kemeran suometsänhoitohankkeessa ojitusilmoituksen Elylle tekee hankkeen toteuttaja. Metsäkeskus huomioi mahdollisen ely-keskuksen lausunnon ojitusilmoituksesta suometsänhoitohanketta hyväksyessään. Omatoimiojittajan on tehtävä ilmoitus itse.

Ely-keskukset määrittelevät ”vähäistä suuremman” hieman vaihtelevasti. Käytännössä kaikki metsäojitukset pitää ilmoittaa.

Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan ely-keskus edellyttää ojitusilmoitusta, kun ojaa kaivetaan yli 100 metriä. Ilmoitus on tehtävä 60 päivää ennen työn aloittamista. Normaalisti kunnostusojituksissa kaivetaan hehtaarille ojia noin 280 metriä.

”Tätäkin vähäisemmistä ojituksista on ilmoitettava pohjavesi-, Natura- tai sulfaattimaa-alueilla”, kertoo tarkastaja Juha Sarell Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta.

Ojitusmätästystä ei ilmoitusta tarvita ellei alueelta ei erikseen johdeta vettä pois.

Ely-keskus voi lausunnossaan määritellä ehdot vesiensuojelutoimille, joiden mukaan ojitus on tehtävä. Ely-keskus voi myös edellyttää, että ojittaja hakee lupaa aluehallintovirastolta, jos kohde on esimerkiksi luonnonsuojelualueiden suunnitteluilla laajennusalueilla.

Korjattu metsälain nojalla suojeltavan alueen koko ja suometsäojitushankkeen tekijä.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito

Keskustelut