On uskallettava kokeilla

Joonas ja Pekka Tervala testaavat ennakkoluulottomasti eri puulajeja sekä tapoja saada tuloja metsästä.

Joonas Tervala (vas.) ymppäsi isänsä Pekka Tervalan kanssa pakurikäävän viiteensataan hieskoivuun viime keväänä. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

”On siitä vähän ligniiniä vuotanut ja alue on tummentunut. Infektoituminen on tapahtunut!”, Joonas Tervala iloitsee.

Tukkikokoisen vänkyrän hieskoivun rungosta erottuu allekkain neljä ruskeaa pistettä. Joonas Tervala on isänsä Pekka Tervalan kanssa ympännyt runkoon pakurikäävän viime keväänä.

Pari päivää kestäneen urakan aikana isä ja poika porasivat viiteensataan hieskoivuun kaikkiaan kaksituhatta ymppiä. Nopea kierros Närvän kylällä Kuhmoisissa sijaitsevassa metsässä osoittaa, että suurin osa koivuista on saanut pakurikääpätartunnan ensimmäisen kasvukauden aikana.

Tervalat tuntevat pakurin terveysvaikutukset omasta takaa. Pekka Tervala aloittaa aamunsa pakuridrinkillä, ja Joonas Tervalla pakuriteetä kuluu helposti termarillinen päivässä.

Luettuaan pakurikäävän kasvatuksesta Tervalat innostuivat kokeilemaan sitä. Kotitilan läheisyydessä sijaitsevasta 60­–70-vuotiaasta sekametsästä löytyivät laadultaan heikot mutta terveet hieskoivut. Niihin pakurin kasvatus sopi mainiosti. Pekka Tervala sijoitti useamman tuhat euroa ymppeihin ja ryhtyi Kääpä-Forestin sopimusviljelijäksi. Ensimmäinen sato on odotettavissa 8­­–10 vuoden päästä.

”Tämä on sijoittamista niin kuin mikä hyvänsä bitcoin tai osake. Sitähän ei voi koskaan tietää, minkälaisia voittoja voi tahkoa”, Joonas Tervala summaa.

Tällä hetkellä pakurista maksetaan muutamia kymmeniä euroja kuivakilolta, ja parhaimmillaan hehtaarilta voi tienata jopa useamman kymppitonnin. Viljely on kuitenkin Suomessa vasta aluillaan, joten tulevia tuloja voi vain arvailla.

Puiden hoidosta ammatti

Pekka Tervala on hoitanut nimeään kantavaa sukutilaa metsineen 1990-luvun lopulta. Puolitoista vuosisataa suvussa olleen tilan pellot on vuokrattu paikalliselle maitotilalle, mutta metsät hoidetaan pitkälti itse. Teini-iästä asti apuna istutuksilla ja raivuulla on ollut hänen poikansa.

Joonas Tervala innostui metsien hoidosta niin, että suuntasi lukion ja armeijan jälkeen Saarijärvelle opiskelemaan metsuriksi. Muutaman vuoden päästä hän täydensi opintojaan Hyvinkäällä ja valmistui vuonna 2017 arboristiksi. Kolme vuotta yrittäjänä toiminut Joonas Tervala tuntee niin metsän kuin rakennetun alueen puiden hoidon. Opinnoista tarttui myös kiinnostus mäntyä, kuusta ja koivua erikoisempiin puulajeihin.

”Joonas ehdotti, että jos hän kokeilisi douglaskuusta ja siperianlehtikuusta. Sanoin, että kokeile vaan. Tuon ikäisenä se kannattaa, jotta näkee, mitä niistä tulee”, Pekka Tervala kannustaa.

Nyt tilakeskuksen läheisyydessä kasvaa viidettä vuotta hieman alle parin hehtaarin alalla douglaskuusta, siperianlehtikuusta ja perinteistä kuusta sekaisin. Yhteen kulmaan Joonas Tervala kokeili lisäksi visakoivua.

Douglaslankkua ja kuusikuitua

Pakkasen kovettama sammal rahisee kenkien alla. Marraskuisen aamupäivän auringon valo yltää hädin tuskin puiden latvojen yläpuolelle. Hengitys huuruaa, kun Joonas Tervala harppoo isänsä kanssa katsomaan, miten douglaskuuset, siperianlehtikuuset ja kuuset ovat lähteneet kasvuun.

Neulasensa talveksi pudottaneet kaljut lehtikuuset ovat venyneet jo yli miehen mittaisiksi. Douglaskuusista parhaiten ovat kasvaneet reunametsän varjostamat taimet. Aukealla douglaskuuset ovat sen sijaan selvästi juroneet, mutta nyt ponkaisseet kasvuun.

”Erikoisempien puiden suhteen on se ongelma tänä päivänä, että näistä ei sellua saa. Jos näitä harventaa kuitupuumittaisena, se on energiapuuta”, Joonas Tervala sanoo.

Siksi joukkoon on istutettu tavallista kuusta. Kuusi tuo metsikköön tiheyttä, mikä auttaa douglaskuusta ja siperianlehtikuusta kasvamaan suoriksi oksattomiksi sahapuiksi. Lisäksi kuusesta saa tuloja ensimmäisessä harvennuksessa.

Aikaisemmin Pekka Tervala on istuttanut metsiinsä lähinnä kuusta. Syy näkyy taimikossa. Tienoo on hirvien talvilaidunaluetta. Nytkin luontaisesti syntyneiden männyntainten latvoja on maisteltu.

”On täällä joku napsaissut myös noita kuusen latvoja. Hirvi ei niitä syö, mutta kaurishan syö”, Pekka Tervala arvelee.

Erikoisemmat douglaskuuset ja siperianlehtikuuset ovat saaneet jäädä rauhaan. Sen sijaan tien viereen sadan metrin päähän rakennuksista istutetuissa visakoivuissa näkyy merkkejä hirvistä.

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehdessä 21/2021

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat