Koneen säätiön ja Greenpeacen rahoittamat partiot ovat kartoittaneet valtion ja isojen yhteismetsien talousmetsiä viime kesänä. Haussa ovat olleet FSC:n mukaiset korkean suojeluarvon (HCV) alueet. Siis ne samat, joista kiisteltiin Etelä-Suomessa kesällä 2019.
Tähtäimessä ovat kohteet, joissa hehtaarilla on vähintään 20 kuutiometriä lahopuuta. Lisäksi pinta-alaa pitäisi olla 100 hehtaaria.
Kartoituksia koordinoiva inarilainen luontoyrittäjä Ari Aalto ennakoi, että suojelun arvoisia talousmetsiä löytyy valtion talousmetsistä ”muutamia satoja tuhansia hehtaareita”.
Isoista yhteismetsistäkin ennakoidaan löytyvän kymmeniä tuhansia hehtaareita suojeltavaa.
”Runsaimmin kohteita on Inarin yhteismetsässä. Myös Kuusamon, Värriön, Sallan ja Utsjoen kahden yhteismetsän alueita on kartoitettu”, Aalto sanoo.
Toistaiseksi suojelupäätöksiä ei ole, mutta metsäyhtiöt välttelevät merkattujen alueiden leimikoita.
- Lisää aiheesta: Tällaisia ovat HCV-metsät
Yhteismetsät tulilinjalla
Sallan pohjoisosissa toimivan Värriön yhteismetsän puheenjohtaja Raimo Harju kertoo, että Naruskajärven pohjoispuolelta suojeluun vaaditulla 2800 hehtaarin alueella on yli puolet yhteismetsän lähiaikojen hakkuumahdollisuuksista.
Kiistanalaisella alueella ei ole uusia leimikoita myynnissä. Vanhojen leimikoiden korjuu jouduttiin syksyllä keskeyttämään, kun ympäristöjärjestöt nostivat Twitterissä metelin.
Nyt hakkuille haetaan uusia pelisääntöjä, kertoo toiminnanjohtaja Juha Hänninen Sallan Metsänhoitoyhdistyksestä.
”MTK:n, Metryn (Metsäteollisuus ry) ja sertifiointia varten auditoinnin tehneen yrityksen edustajat tapasivat ja käsittelivät asiaa äskettäin. Linjauksen mukaan HCV-metsiä voidaan käsitellä poimintahakkuin.”
Joka leimikon tilanne arvioidaan erikseen
Metsä Groupille tilanne on hankala. Värriön yhteismetsä on Osuuskunta Metsäliiton jäsen, mutta omistajajäsenen puut eivät nyt tahdo kelvata. Sallassa epäillään, että yhtiöiden pitää kysyä Greenpeacelta lupaa ennen kuin tekevät ostotarjouksia leimikoista.
Tämän Metsä Groupin kestävän kehityksen johtaja Vesa Junnikkala kiistää.
”Ostajana vastaamme, ettei FSC:n kontrolloidun puun sääntöjä rikota. Selvitämme siis aina itse leimikoiden HCV-arvot ja teemme sen perusteella päätökset.”
Hän korostaa, että ratkaisut tehdään aina leimikoittain. Valtaosa ennakkotietojen mukaan mahdollisiksi HCV-alueiksi määritellyistä alueista paljastuu maastotarkastuksessa tavallisiksi talousmetsiksi.
Ympäristöministeriö selvittää perusteita
Ympäristöministeriössä varaudutaan EU:n biodiversiteettistrategian mahdollisesti edellyttämään metsien suojelun laajentamiseen.
Erityisasiantuntija Olli Ojala kertoo, ettei ympäristöministeriöllä ole meneillään omia luontokartoituksia.
”Luke ja Syke tekevät pyynnöstämme selvitystä vanhojen ja luonnontilaisten metsien määritelmästä. Sen jälkeen kohteet pyritään tunnistamaan käytettävissä olevien paikkatietojen perusteella ja sen pohjalta päätetään, miten edetään.”
Koneen säätiön rahoittamien kartoitusten tulokset kiinnostavat ympäristöministeriötä.
”Kaikki käytettävissä olevat paikkatiedot tulevat tarkasteluun Syken ja Luken hankkeessa, kun vanhojen ja luonnontilaisten metsien määritelmästä on sovittu.”
- Lisää aiheesta: FSC-myrsky ei tyynny
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Tämä ajaa siihen, että lahopuuta ei jätetä metsään ja nykyisetkin haetaan pois ja metsä hakataan nuorina.
Myyjän oikeusturva ja perustuslaillinen oikeus omaisuuteensa ei toteudu. HCV leima ei ole yhtä kuin suojelu. Myyjää ei HCV sido, jos metsät eivät ole mukana FSC:ssä. Sama myös ostajapuolella.
Paljonko Lapin metsistä on jo suojeltu? Millä oikeudella metsäteollisuus kartoittaa HCV alueita PEFC sertifikaattiin kuuluvalle metsänomistajalle? Ei millään.
Hyvä, että siellä on nyt saatu FSC-auditoija mukaan. Auditoija lienee se, joka viime kädessä päättää mikä on HCV-aluetta ja mikä ei. Ja kuten jutussa on todettu, HCV ei yleensä tarkoita totaalisuojelua vaan rajoitettua metsänkäsittelyä.