Luontopaneeli vaatii lisää jatkuvaa kasvatusta

Turvemaille Luontopaneeli esittää jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta ainoaksi sallituksi käsittelymuodoksi. Myös Natura-alueiden reunametsät joutunevat syyniin.

Luontopaneelin mukaan kaikissa turvemaametsissä kannattaisi siirtyä erityisesti vesiensuojelullisista syistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Luontopaneelin mukaan jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuutta tulisi Suomessa kasvattaa merkittävästi nykyisestä. Asiantuntijapaneeli perustelee näkemyksiään ”Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn ympäristö- ja talousvaikutukset” -raportissa, joka julkaistiin keskiviikkona.

”Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn hakkuun aiheuttama häiriö on luonnolle pienempi verrattuna avohakkuun aiheuttamaan häiriöön. Erityisesti varttuneen ja sulkeutuneen metsän lajiston osalta häiriöt ovat merkittävästi vähäisempiä”, sanoo Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

Luontopaneelin mukaan jatkuvapeitteistä metsänkäsittelyä kannattaisi lisätä myös taloudellisista lähtökohdista. Raportissa todetaan, että vaikka hakkuukertymät voivat jatkuvapeitteisessä metsänkäsittelyssä jäädä jaksollista käsittelyä alhaisemmiksi, jatkuvapeitteisen käsittelyn taloudellinen kannattavuus voi olla samaa tasoa tai parempi kuin jaksollisen metsänkäsittelyn kannattavuus.

”Näin on etenkin silloin, kun korkotaso, joka kuvaa pääoman tuottoa vaihtoehtoisessa parhaassa sijoituskohteessa, on yli kaksi prosenttia ja laskennassa huomioidaan jaksollisen metsänkäsittelyn uudistamiskustannukset”, toteaa Helsingin yliopiston metsäekonomian professori Olli Tahvonen.

Lisäsuojelua tarvitaan silti

Luontopaneeli perustelee jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen lisäämistä paitsi ekologisilla ja taloudellisilla näkökohdilla, myös yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden, metsätuhoriskien pienentämisen, virkistyskäyttöarvojen turvaamisen sekä vesiensuojelun kannalta.

”Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn osuuden kasvattaminen ei kuitenkaan poista metsien lisäsuojelun tarvetta”, Kotiaho huomauttaa.

Luontopaneeli kuitenkin näkee, että osa EU:n edellyttämästä 30 prosentin suojeluvelvoitteesta voitaisiin toteuttaa jatkuvapeitteisen metsäkäsittelyn avulla.

”Esimerkiksi 5–10 prosenttiyksikköä suojelutavoitteesta voitaisiin kattaa jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn kohteilla edellyttäen, että kohteet asetetaan maanomistajan vapaasta tahdosta kansallisen säädöksen, hallinnollisen päätöksen, tai sopimuksen perusteella pysyvästi jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin.”

Lakipykälät tarkasteluun turvemailla

Monen metsänomistajan näkökulmasta erityisen merkittävää raportissa on, että Luontopaneelin mukaan ojitetuilla turvemailla kannattaisi siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi. Kotiahon mukaan on syytä jopa tutkia, rikkovatko nykyiset turvemaiden metsienkäsittelykäytännöt vesiensuojelulakia.

”Vesilain mukaisen haittojen minimointivelvoitteen mukaisesti jatkuvapeitteinen metsänkäsittely tulisi turvemailla ja kaikkien pienvesien välittömässä läheisyydessä säätää ennaltaehkäisevästi ainoaksi sallituksi metsänkäsittelymuodoksi.”

Lisäksi Natura 2000 -verkostoon liittyvien alueiden reunametsissä on Luontopaneelin mielestä selvitettävä, aiheuttaako Natura-alueeseen rajautuva avohakkuu luonnonsuojelulaissa kiellettyä merkittävää haittaa suojelun perusteena oleville luontoarvoille.

”Jos haittaa aiheutuu, on suojelualueeseen rajautuvat avohakkuut luonnonsuojelulain vastaisina kiellettävä”, Kotiaho sanoo.

Tavoitteiden yhteensovittaminen vaikeaa

Käytännössä jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden merkittävä lisääminen ja metsä- ja energiateollisuuden puuraaka-ainetarpeen yhteensovittaminen on vaikeaa. Kotimaan hakkuiden on ennustettu kasvavan ensi vuonna merkittävästi Venäjän tuontipuuvirran tyrehdyttyä.

”On selvitettävä, kuinka jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn lisääminen vaikuttaa tukki- ja kuitupuun osuuksiin sekä metsähakkeen tuotospotentiaaliin”, Kotiaho toteaa.

Hän huomauttaa, että ekologinen kestävyys on se perusta, jonka päälle sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys voidaan rakentaa.

”Nykyinen metsänkäytön määrä johtaa ekologiseen kestämättömyyteen. Hakkuumääriä ei voida nostaa ilman, että heikennetään luonnon monimuotoisuutta.”

Jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn vaikutuksista hiilensidontaan ei raportissa oteta selkeää kantaa. Hiilinielujen ja -varastojen huomioimisen metsän optimoidussa käsittelyssä todetaan olevan monitahoinen kysymys, joka ei selviä tarkastelemalla vain yhtä osatekijää kuten metsän kasvua, hiilivarastoa kasvavassa puustossa, hiilivarastoa puutuotteissa tai metsäbiomassan fossiilisten polttoaineiden substituutiovaikutusta.

Luontopaneeli on ympäristöministeriön nimittämä tieteellinen asiantuntijapaneeli, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Se kokoaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa tutkimustietoa päättäjien, asiantuntijoiden ja kansalaisten hyödynnettäväksi.

Lisää aiheesta: Jatkuva kasvatus ei yksin riitä

Kommentit (4)

  1. ”Monen metsänomistajan näkökulmasta erityisen merkittävää raportissa on, että Luontopaneelin mukaan ojitetuilla turvemailla kannattaisi siirtyä kokonaan jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn vesistöhaittojen minimoimiseksi”.
    Epäilemättä lähes kaikki metsänomistajat ovat sitä mieltä, että mielellään turvemailla siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen. Luonnon olosuhteet eivät sitä kuitenkaan aina mahdollista.
    Muutama vuosi sitten harkittiin asiaa eräällä saarijärveläisellä suolla, kun mietittiin kuusikon harventamista. Suolla kasvoi karhunsammalta, joka esti uusien taimien synnyn. Niitä ei kertakaikkiaan ollut lainkaan. Ei edes aiemman hakkuun ajourilla, Päädyttiin normaaliin harventamiseen. Sen yhteydessä todettiin, että kaadetuista kuusista 17 % oli lahovikaisia. Tuo kuvio jouduttanee aikanaan uudistamaan kaistalehakkuulla ja aloittamaan kasvutus hieskoivuilla.
    Toisella kuviolla siellä Saarijärvellä oli taimikkoa ja tehtiinkin pomintahakkuu. Tässä tuli taas ongelmaksi jätettyjen puiden kaatuminen.
    Tarvitaan paljon erilaisia tutkimuksia, joissa edes jollain tarkkuudella voisi ennustaa se miten jatkuvan kassvatuksen hakkuu onnistuisi soilla. Varmasti voi ennustaa, että osuus on varsin pieni.

    Raportissa ei otettu siis kantaa jatkuvan kasvatuksen hiilensidontaan. Hiilensidonta on tärkeimpiä asioita, mitä metsissämme tehdään. Mitä arvoa on raportilla, jossa oleellinen asia on jätetty käsittelemättä?

  2. Panu

    Aika erikoinen tuo näkemys, että häiriöt pitää minimoida. Metsän luonnonmukaiseen kiertoon häiriöt nimenomaan kuuluvat. Ilman niitä metsät muuttuvat pikkuhiljaa yhden puulajin synkiksi kuusikoiksi. Tärkein häiriö metsän luonnollisessa kierrossa on metsäpalo, jotka nykyään sammutetaan nopeasti. Avohakkuu ei vastaa metsäpaloa mutta on sille vaihtoehto paremman puutteessa. Kulotuksella ja säästöpuiden polttamisella voidaan jäljitellä metsäpaloa. Lajikirjo on aukolla metsän kehitysvaiheista kaikkein runsain, joten ilman aukkovaihetta metsän eliöstö supistuu voimakkaasti.

  3. Harvennusrästejä on n. milj. ha . Niitä lisäämällä ei ekologisuus heikkene eikä monimuotoisuus vähene nykyisten käytäntöjen mukaan toimimalla (ls-ja metsälaki + sertifiointiohjeet) . Parantaisi kyllä metsien selviytymistä luonnontuhoista joita esiintyy eniten hoitamattomissa metsissä.

    Hiilinielujen ja – varastojen kehittyminen on monitahoinen kysymys eikä sen selvittely onnistu tarkastelemalla vain yhtä osatekijää, kuten artikkelissa on todettu. Siksi pitääkin tarkastella niiden osatekijöiden yhteisvaikutusta eikä jättää kokonaan sivuun .

    Metsäalan ihmisille on useimmille selvää, että jk:n lisääminen vähentää puun kasvua ja käyttöpuun määrää. Eikä jk sovi kuin tietyille suht. harvoille kasvupaikoille ja -olosuhteisiin.

  4. Korj. ”Niiden hakkuita lisäämällä..”

Metsänhoito Metsänhoito

Kuvat