Ladataan...
”Mentiinkö nyt ojasta allikkoon” – uudet harvennusmallit herättävät kysymyksiä
Harvennusmallien toimivuus hoitamattomien metsien ensiharvennuksessa ontuu paikoin. Pahimmillaan ensiharvennuksella aukaistaan vain ajourat.
Tilaajille
Kuvassa ajourien välissä on 1400–1700 runkoa hehtaarilla. Se tarkoittaa, että taimikot on ylihoidettu liian harvaksi eikä jätetty hoitamatta mikä jutussa nähdään ongelmana. Kun nuoren metsän tiheys on alle suositusten niin silloin se saa kasvaa vähän kauemman ennen ensiharvennusta. Kun ensiharvennus tehdään sitten suosituksia suuremmassa pituudessa niin myöskin jäävän runkoluvun on oltava alle ensiharvennussuositusten. Toisinsanoen ongelmia ei tule kunhan MO mittaa tiheyden ennen tarjouspyyntöä tai viimeistään ostohenkilö mittaa sen ennen tarjouksen tekoa. Sanomattakin on selvää, että ei ole mitään järkeä avata pelkkiä ajouria.
Sitten se hoitamattomuuden tuoma ylitiheys, joka jutussa nähdään ongelmaksi. Mikä se ongelma on? Runkojen pieni tilavuus voi tietysti olla ongelma mutta juttu käsittelee runkolukua. Ylitiheys tarkoittaa esim. 3000r/ha (vaikka joidenkin mielestä tämäkin vielä OK EH:ssa). Kun tiheys sitten ensiharvennuksessa pudotetaan suositusten mukaiseen 1100-1300:aan niin poistettavaa piisaa.
Entä sitten se suositusten mukaan hoidettu nuori metsä? Siellä on noin 2000r/ha, joka ensiharvennuksessa pudotetaan suositusten mukaan 1100-1300r/ha tiheyteen. Kun ajourat vievät 25% niin niiden aukaisun jälkeen jää 1500/ha. Välistä jää poistettavaksi 200-400/ha. Ymmärrän kyllä, että puunostaja haluaisi poistaa enemmän mutta MG:n edustajan kommentti ”Eli väleistä ei nykymallien mukaan juuri saa harventaa.” on liioittelua. Ehkä suosituksia pitäisi päivittää myös taimikonhoidon osalta ja suositella jättämään havupuuvaltaiseen metsään 2500r/ha kuten itse teen. Tai sitten korjuuala voisi miettiä miten ajourien osuus saataisiin pienemmäksi, koska 25% on aika paljon.
Yksi seikka on tullut huomioitua nykykalustolla tehtävissä ensiharvennuksissa, että hakkuu- urat on mieluummin 5 metrisiä ja jopa ylikin. Itse tein konehakkuuta 30 vuoden ajan ja normaali oli 4 metrin ura.
Eikä kuusikoihin menty sulan maan aikaan työskentelemään. Hyvällä havutuksella lumen aikaan ei myöskään tullut juuristovaurioita metsään.
Miten voi kuusella Panun tiheydet toimia? Havua puissa korkeintaan 1/3 pituudesta eli tupsulatva. Yhteyttävä pinta-ala mitätön ja kasvu loppuu. Alus maa happamoituu havumatoksi, kaikin puolin huono. En vaan ymmärrä.
Puhtaita kuusikkoja ei ole ja ensiharvennus tehdään vähän etupainotteisesti 12-13m pituudessa. Mutta voi se olla liikaakin, hienosäädetään tarvittaessa.
Etelä-Ruotsissa on niitä 3000/ha kuusikoita, joita ei ikinä harvenneta. Puuta 1600m3/ha hyvällä tukkiprosentilla mutta ehkä se ei täällä toimi.
Siinäpä se temppu seisookin. Kertymä on hyvä ,jos puustoa ei ole harvennettu. Tukkiprosentin suuruudesta en olisi niinkään varma.
…mutta , kun harvennetaan ,on löydyttävä myös kertymää ja tietty keskijäreys poistettavien puille, jotta puukauppa niiden kohdalla toteutuu. Harvennus on käytännössä oltava myös toteutettavissa vähintäänkin yleiskoneella, jolla onnistuu ,myös aukon tekeminen. Moni joutuu odottamaan niin kauan ,että onnistuu. Kovin korkeisiin tiheyksiin pyrkiminen voi siirtää hakkuuta kymmenenkin vuotta siitä, mitä mo toivoisi.
En pitäisi lainkaan yllättävänä ,että liian pienipuiset leimikot jäävät korjaamatta jo yhtiön ja yrittäjien välisten sopimusten perusteella. Jo vuosia sitten poistettavien puiden keskitilavuuden tuli olla vähintään 50 litraa ja kohde raivattu ennakkoon. Puun kysynnän taantuessa puuston tilavuustavoite on korkeampi. Puunkorjuuyritysten voimakas keskittyminen on parantanut neuvotteluasemaa niiden kohdalla eikä ”sippikohteille” ole tungosta. Mo joutuu ponnistelemaan jatkossa vähän nykyistä enemmän tehdäkseen leimikostaan haluttavan. Väkisin tuskin kauppoja syntyy.
Ei tässä mitään uutta ollut, taloudellisessa miellessä käytännössä toteutettavissa oleva optimi on ollut pitkään tiedossa. Nyt hiilensidonnan tehostamiseksi on yritetty ottaa mukaan teoreettista maksimikasvua tukevaa suuntaa.
Nyrkkisääntönä: ”Kasvata miten kasvatat, kunhan ensiharvennuksessa on hehtaarilla lähtötilanteessa korkeintaan 2000 runkoa, joista poistettavien runkojen keskitilavuus lähestyy 100 litraa tai on mieluiten vähän yli!”
Uusi harvennusmalli herätti kysymuksiä. Onkohan uusi harvennus tuomassa juuristo- ja korjuu vaurioita lisää, kaikilla on tiedossa, että kuusi on pintajuurinen ja siten altis juuristovaurioille. etenkin kesäkorjuussaa.
Reepertti toikin käytännön esimerkin runkovaurioiden riskin esille, eli kouran viienti poistettavalle rungolle ja sen apteeraus tavaralajiksi.
Maalikosta tämä tuntuu, että metsän terveys varantuu kun lahopuun määrä lisääntyy ja mahdollinen alkuperäinen kasvun työty menetetään tyvilumppina ja välivähennyksinä metsäpohjaan.
Korjuuvaurioita pohdittaessa on otettava huomioon myös se seikka ,että pienempien puiden kannot eivät paranna uran kantavuutta yhtä paljon ,kun isommat. Hakkuutähteitä uran kantavuutta parantamaan kertyy kookkaammista ja sopivassa tiheydessä kasvaneista puista enemmän verrattuna riukumetsistä syntyviin hakkuutähteisiin ,jotka ovat jo ensimmäisen ajokerran jälkeen silppuna. Kaiken kukkuraksi pienirunkoisilta energiapuukohteilta ei kerry uran kantavuutta parantavaa materiaalia lainkaan, koska kaikki tavara päätyy pinoon. Jotkut haluavat tämän toimenpiteen jopa ennen varsinaista ensiharvennusta ja yhden maastoa kuluttavan korjuutapahtuman lisää puuston kasvatuskiertoon. Ei mitään järkeä!