Uudet harvennusmallit ovat olleet käytössä runsaan vuoden. Mallit tähtäävät siihen, että metsiä kasvatetaan ensiharvennusvaiheen jälkeen aavistuksen tiheämpinä. Hehtaarille jätetään keskimäärin noin sata runkoa enemmän kuin aikaisemmin.
Ajallaan hoidetuissa metsissä uudet harvennusmallit toimivat. Kaikkia metsiä ei kuitenkaan ole hoidettu kuin oppikirjassa ja harvennusrästejäkin on.
Mikäli taimikonharvennus on jäänyt tekemättä, joudutaan metsä ensiharventamaan tavoiteltua aikaisemmin, jotta kasvu ei kärsi. Tällaiseen läpimitaltaan pienikokoiseen, mutta tiheään kohteeseen uudet harvennusmallit istuvat huonosti. Merkittävä osa puustosta poistuu jo ajouria avatessa ja urien välinen alue jää tiheäksi.
”Haasteena ensiharvennuksilla on nykyisin se, että sinne ei tahdo saada kuin urat aukaistua, koska jäävän puuston vaade on kasvanut. Eli väleistä ei nykymallien mukaan juuri saa harventaa. Nykyiselle tehokkaalle puunkorjuulle tämä on haaste, koska kohteelle joutuu pian menemään uudestaan”, kertoo metsänhoitopäällikkö Tiina Laine Metsä Groupilta.
Uusi harvennus heti perään
Jos huonosti käy, lähes harventamatta jääneeseen urien väliseen metsään on palattava koneella jo kymmenen vuoden päästä uudelleen. Etenkin kuusikoissa toistuvat harvennukset ovat riski, eikä metsän kasvatus tiheänä ole riskitöntä sekään. Se syö metsien elinvoimaisuutta ja kasvua.
”Pelkkä urien aukaiseminen ei ole minkään osapuolen kannalta tavoiteltava tila. Uudet mallit korostavat taimikonhoidon tärkeyttä ja ne soveltuvat parhaiten tasaisiin hoidettuihin puustoihin. Hoitamattomissa ensiharvennuksissa puuston tiheys ja pieni rungon koko asettavat haasteita niin taloudelle kuin laadullekin”, summaavat Laine sekä Metsä Groupin kehityspäällikkö Janne Soimasuo sähköpostitse.
Tiheässä ja kauas hankala yhtälö
Pienten puiden aikaisempaa suurempi tavoitetiheys vaikeuttaa myös puunkorjuuta. Kun tavoitteena on yli 20 metrin ajouraväli, koneen tulee ulottua vähintään kymmenen metrin päähän. Tiheässä puustossa kaukana olevien runkojen käsittely ja puomin vienti rungolle on hankalaa ja kolhuja tulee karsintavaiheessa helpommin.
Tiina Laine ymmärtää harvennusmallien taustalla olevan tarpeen kasvattaa metsiä aikaisempaa tiheämpänä. Esimerkiksi mänty hyödyntää uusien tutkimustulosten mukaan huonosti kasvutilan ja liian voimakas harvennus aiheuttaa sillä kasvutappioita. Metsien harvennusvoimakkuuttakin on arvosteltu.
Uudet mallit lisäävät jäävän puuston määrää, mutta hoitamattomien metsien ensiharvennukseen ne eivät välttämättä tuo ratkaisua.
”Mentiinkö nyt ojasta allikkoon. Jos joskus on tehty liian voimakkaana, niin nyt sitten ei saa tehdä mitään”, Laine pohtii.
Laine on ollut mukana harvennusmalleja laatineessa ohjausryhmässä. Uudet harvennusmallit on tuottanut Tapio Oy Luonnonvarakeskuksen laskelmien pohjalta.
Hakkuukertymä pienenee
Myös UPM:n korjuun logistiikkapäällikkö Tero Anttila arvioi, että uudet harvennusmallit saattavat vaikuttaa harvennusten ajoitukseen ja harvennustarpeeseen. Lähtökohtaisesti harvennukset tehdään, kun puuntuotantokyky ja terveys sitä edellyttävät.
”Suurempi säästettävän puuston määrä voi johtaa tilanteeseen, jossa seuraava harvennus tulee tehdä nopeammin kuin aikaisemmin. Tämä tuottaa pienemmän harvennuskertymän ja voi lisätä hakkuukertoja metsässä”, Anttila kertoo sähköpostitse.
Pienempi harvennuskertymä tarkoittaa, että harvennuksilta saatava puukauppatulo pienenee aikaisempaan verrattuna. Toisaalta metsään jää enemmän puuta järeytymään.
Kohdevalinta tarkentunut
Uudet harvennusmallit ovat askarruttaneet myös Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savossa. Yhdistyksen korjuupalvelu korjaa paljon pieniläpimittaista energia- ja ensiharvennuspuuta.
Ensiharvennusten kohdevalintaan on tullut lisää tarkkuutta. Yhdistyksen operaatiopäällikkö Mervi Seppäsen mukaan kuljettajat ovat entistä tietoisempia runkolukutavoitteista. Mikäli kohteella ei ole harvennettavaa, he tarkistavat tilanteen yhdistyksestä.
”Joitain kuvioita on tarkasteltu uudelleen, ja metsänomistajan kanssa yhdessä päätetty rajata pois leimikosta. Kyllä se sellaista valppautta on tuonut, mikä on hyvä”, Seppänen arvioi.
Yhdistyksessä on tehostettu omavalvontaa ja tiedonkeruuta on parannettu. Ajourien vaikutukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.
Energiapuuleimikoissa korostuu myös ennakkoraivaustarpeen selvittäminen ja sen vaikutus hakkuukertymään. Poistettavaa puuta olisi hyvä kertyä energiapuuleimikoilta vähintään 50 kuutiota hehtaarilta. Mitä nuoremmilla ja hoitamattomilla kohteilla ollaan, sitä enemmän vaaditaan todellisen harvennustarpeen tarkastelua. Joskus järkevää on antaa kohteen vielä järeytyä, ohjeistaa metsänomistajaa raivuuseen ja odottaa tovi ennen ensiharvennusta.
Mallit lähtökohtaisesti hoidettuihin metsiin
Harvennusmallien laadinnassa mukana ollut palvelualueen päällikkö Kalle Vanhatalo Tapiosta muistuttaa, että harvennusmallit on tehty ensisijaisesti hoidettuihin metsiin. Mallien lähtöoletuksena on, että metsää on kasvatettu taimikkovaiheesta suositusten mukaisessa hehtaarikohtaisessa runkolukutiheydessä.
”Jos taimikonhoito on tehty puutteellisesti, jätetty tekemättä tai taimikko on jäänyt ylitiheäksi, se tarkoittaa, että harvennusmallit eivät toimi optimaalisesti”, Vanhatalo kertoo.
Myös puuston tiheyden vaihtelu ja aukkoisuus kuviolla edellyttää mallin soveltamista, kun arvioidaan oikeaa harvennusajankohtaa.
Hoitamattomille ensiharvennusvaiheen metsille on olemassa suositus, mutta se ei ole yhtä yksityiskohtainen kuin varsinaiset harvennusmallit. Lähinnä suositus ohjaa arvioimaan puuston lähtötilannetta.
Siitä, pitäisikö hoitamattomien tai puutteellisesti hoidettujen metsien suosituksia tarkentaa, on keskusteltu.
Vanhatalo muistuttaa, että metsänkasvatuksessa voi tulla ongelmia, vaikka kohde olisi ajallaan ja suositusten mukaan hoidettu. Esimerkiksi puulaji voi olla maapohjalle puuntuotannollisesti väärä tai puustoa kohdata yllättävä tuho. Yllätykset heijastuvat harvennusmallien toimivuuteen käytännössä.
”Metsät voivat olla hoidettuja, mutta silti lähtötilanne ensiharvennusta varten ei välttämättä ole optimaalinen. Moni aktiivinen metsänomistaja sanoo, ettei hänellä ole hoitamattomia metsiä, mutta kaikilla löytyy niitä metsiä, joissa jokin on mennyt tavoitteista poiketen”, Vanhatalo selventää.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kuvassa ajourien välissä on 1400–1700 runkoa hehtaarilla. Se tarkoittaa, että taimikot on ylihoidettu liian harvaksi eikä jätetty hoitamatta mikä jutussa nähdään ongelmana. Kun nuoren metsän tiheys on alle suositusten niin silloin se saa kasvaa vähän kauemman ennen ensiharvennusta. Kun ensiharvennus tehdään sitten suosituksia suuremmassa pituudessa niin myöskin jäävän runkoluvun on oltava alle ensiharvennussuositusten. Toisinsanoen ongelmia ei tule kunhan MO mittaa tiheyden ennen tarjouspyyntöä tai viimeistään ostohenkilö mittaa sen ennen tarjouksen tekoa. Sanomattakin on selvää, että ei ole mitään järkeä avata pelkkiä ajouria.
Sitten se hoitamattomuuden tuoma ylitiheys, joka jutussa nähdään ongelmaksi. Mikä se ongelma on? Runkojen pieni tilavuus voi tietysti olla ongelma mutta juttu käsittelee runkolukua. Ylitiheys tarkoittaa esim. 3000r/ha (vaikka joidenkin mielestä tämäkin vielä OK EH:ssa). Kun tiheys sitten ensiharvennuksessa pudotetaan suositusten mukaiseen 1100-1300:aan niin poistettavaa piisaa.
Entä sitten se suositusten mukaan hoidettu nuori metsä? Siellä on noin 2000r/ha, joka ensiharvennuksessa pudotetaan suositusten mukaan 1100-1300r/ha tiheyteen. Kun ajourat vievät 25% niin niiden aukaisun jälkeen jää 1500/ha. Välistä jää poistettavaksi 200-400/ha. Ymmärrän kyllä, että puunostaja haluaisi poistaa enemmän mutta MG:n edustajan kommentti ”Eli väleistä ei nykymallien mukaan juuri saa harventaa.” on liioittelua. Ehkä suosituksia pitäisi päivittää myös taimikonhoidon osalta ja suositella jättämään havupuuvaltaiseen metsään 2500r/ha kuten itse teen. Tai sitten korjuuala voisi miettiä miten ajourien osuus saataisiin pienemmäksi, koska 25% on aika paljon.