Kotiteollisuuden laulaja-kitaristi ja sanoittaja Jouni Hynynen kertoo, että metsä edustaa hänelle kahta asiaa: paikkaa, jossa voi rauhoittua ja paikkaa, josta nykyaika on erkaantunut.

”En ole mikään puiden halailija, mutta jotain turvaa puut minulle edustavat. Monien mielestä metsä on ehkä vähän pelottavakin mesta, koska ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan. Nykyajan ihmisen on huomattavasti helpompi istua lähibaarissa kuin kannonnokassa”, hän sanoo.

Metsä ja puut ovat merkittävässä roolissa esimerkiksi Kotiteollisuuden vuonna 2005 levyttämässä kappaleessa Vieraan sanomaa:

”Isoja ovat lapsuuteni puut

alastomia runkoja

tuulettomia, linnuttomia

mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään

vaikka tahtoikin

nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo

tai vaikka tahtookin”

Hynynen kertoo kappaleen saaneen alkunsa, kun hän huomasi lapsuutensa kotikadulla kasvavan vaahteran kasvaneen täyteen mittaansa.

”Ajattelin, että juurihan minä joskus 70-luvulla tein tuonkin puun taimen lehdistä vaahteranlehtipiippuja. Lapsuuteni puu oli jo niin iso, aikuinen, mutta minä en.”

Tukkijoelta Osaran aukeille

Ei tainnut arvata Nils Osara, joka 1950- ja 1960-luvuilla toimi Metsähallituksen pääjohtajana, että päätyisi vuonna 2006 helsinkiläisen rap-muusikon sanoituksiin. Niin kuitenkin kävi.

”Vaarnoi vaskisii kuurasta pimeää

Luojal isot kädet mut ei ikin’ omaa nimeä.

Karjalan kalliol kuvista hiiden ojaa,

Kipuvuoren louhikoista alas pimentolaan,

Osaran aukioilla väittää kivenkovaa,

Nimenomaan.”

Näin riimittelee Asa, oikealta nimeltään Matti Salo, kappaleessaan Vaaranmaa.

Miten Osaran aukeat – 1940–1960-luvuilla Pohjois-Suomeen hakatut laajat avohakkuualat – ovat päätyneet kappaleeseen? Asa kertoo kuulleensa Osaran aukeista vanhemmiltaan ja nähneensä hakkuista myöhemmin kuvia. Sillä, tietävätkö musiikin kuuntelijat, mitä Osaran aukeat ovat, ei hänen mukaansa ole väliä.

”Teen nykyään musiikkia vain oman mielenterveyteni tähden. En yritä olla kielikuvallinen tai yybersentimentaalinen metsien suhteen. Viihdyn vain huomattavasti paremmin metsässä kuin ostoskeskuksessa”, hän sanoo.

Puu kätevä symboli

Jos metsä näkyy jopa helsinkiläisen rap-muusikon sanoituksissa, kuinka paljon metsäisiä elementtejä suomalainen populaarimusiikki oikein sisältää? Musiikki- ja videopalveluiden, anopin iskelmätuntemuksen ja kirjallisuuden avulla kerään melko nopeasti pari sataa kappaletta sisältävän metsäisen soittolistan 1950-luvulta tähän päivään.

Helsingin yliopiston yliopistolehtorin Juha Torvisen mukaan jo listan perusteella voi päätellä, että metsällä on suomalaisessa populaarimusiikissa merkittävä rooli. Se on hänen mielestään ymmärrettävää, kun ajattelee, miten paljon metsää Suomessa on.

”Metsät ja puut edustavat paitsi populaarimusiikissa myös suomalaisessa kulttuurissa laajemminkin jotain aitoa ja alkuperäistä. Suomalaiset vertaavat kaikkea metsään.”

Samaa sanoo Åbo Akademin tutkijatohtori Anna-Elena Pääkkölä.

”Suomalaisessa lyriikkaperinteessä on paljon metsään ja puihin liitettyjä symboleja. Puita on joka paikassa, joten jos biisi tarvitsee jonkin symbolin, taipuu puu siihen helposti. Esimerkiksi koivuun voi liittää erilaisia merkityksiä riippuen siitä, millainen koivu on kyseessä, vaivaiskoivu vai juhannuskoivu”, hän sanoo.

Pääkkölä mainitsee esimerkkinä Juha Tapion kappaleen Kaksi puuta vuodelta 2008. Siinä puut symboloivat pitkää parisuhdetta:

”Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen, seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan”

Kaupungistuminen kuuluu

Metsä on Juha Torvisen mukaan Suomessa yhtä lailla mukana kaikkien vuosikymmenten populaarimusiikissa. Se, miten metsää musiikissa käsitellään, muuttuu kuitenkin sen mukaan, millainen metsäsuhde ihmisillä minäkin aikakautena on. Vuosikymmenten kuluessa painopiste on siirtynyt metsästä puihin.

”Taustalla on kaupungistuminen. Kokemuksellinen suhde puuhun on nykyisin helpompi tavoittaa kuin kokemuksellinen suhde metsään, koska puita on kaupungeissakin. Jokainen tietää, mikä puu on ja miten se kasvaa, mutta kaupungeissa syntyneet eivät välttämättä ole käyneet metsässä kuin ehkä koululuokan kanssa kävelemässä merkityllä polulla.”

Muutoksen huomaa, kun vertailee esimerkiksi Kerttu Mustosen sanoittamaa ja Laila Kinnusen vuonna 1966 levyttämää kappaletta Sä muistatko metsätien sekä Aikakoneen vuonna 1995 levyttämää kappaletta Alla vaahterapuun, jonka on sanoittanut Aarno Alikoski. Molemmissa kappaleissa muistellaan ihastumista.

”Sä muistatko metsätien

Kun kahden sen

Sun kanssas kuljin kerran ennen?

Siel’ lämpimät tuulet soi

Sä onnen toit

Vain meille metsän linnut lauloi”

Näin laulaa Kinnunen, kun taas Aikakone muotoilee asian hieman toisin:

”Kukista teit seppeleen

Sytytit menthol-savukkeen

Laskimme leikkiä nauroimme

Ei ollut muita olimme kahden

Tapasin illoin sinua silloin

Alla vaahterapuun”

Metsästä sielun terapiaa

Anna-Elena Pääkkölän mukaan uudemmassa populaarimusiikissa näkyy myös se, että metsä ei ole enää läsnä kaikkialla, vaan sinne pitää mennä erikseen.

”Populaarimusiikin tekijät ovat nykyisin osa urbaania yhteiskuntaa. He käyttävät metsää sielun terapiana kaupunkilaisille. Metsään on ihana mennä ja siellä on ihana olla, mutta onneksi sieltä pääsee myös pois”, Pääkkölä sanoo.

”Ja matka jatkuu

Joensuusta länteen, Kuopiosta pohjoiseen

Ei enää duunii, painan puita uuniin

Syvemmälle skutsiin meen”

Näin sanailee JVG kappaleessaan Ikuinen vappu vuodelta 2019.

Arvot muuttuvat

1970-luvulla metsien käytön ihannointi alkaa muuttua metsien käytön kritisoinniksi. Irwin Goodmanin esittämä ja Vexi Salmen sanoittama kappale Lievestuoreen Liisa vuodelta 1971 käsittelee Keski-Suomessa sijainneen Lievestuoreen sellutehtaan aiheuttamia ympäristöhaittoja:

”Kun Liisan saatoin kotiin, portilla mä suukon sain

Hän kuiskas hiljaa: ”Tehdas haiskoon, leipää tuo se vain”

Kun syksy riipoi lehdet puista Liisan vihdoin nain

Ja viemärille astelimme usein rinnakkain”

Osataan metsää 1990-luvulla tosin hyödyntääkin – joskin pilke silmäkulmassa. Näin sanailee Klamydia kappaleessaan Puutavaraa vuodelta 1991:

”Sille kapakassa aina naurettiin

Kun hän kännissä toimiaan selvitti

No nyt on toinen ääni kellossa

Perkele lautaa liiterit väärällään”

Uhkia ja mytologiaa

Tunnepitoisena tai terapeuttisena turvapaikkana metsä nähdään varsinkin uudemmassa populaarimusiikissa. Esimerkiksi Indica kaipailee menneeseen kappaleessaan Lapsuuden metsä vuonna 2005:

”Missä linna menneisyyden, metsä lapsuuden?

Koitan huutaa kadonneille heitä kuule en”

Uhkaavana paikkana metsä näyttäytyy muun muassa Eppu Normaalin kappaleessa Pahan puun metsä vuodelta 1982:

”Vihreä vaara houkuttaa,

myötälettä pitkin helppo on kulkee

syvemmälle ryteikköön hukuttaa

pahan puun metsä sisäänsä sut sulkee”

 

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 8/2021

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.