Metsänomistaja | Kunnanjohtajasta harrastajametsuriksi

Työuransa toimistopöydän ääressä tehneestä voi kuoriutua ahkera hankintahakkaaja. Jaakko Oleniuksen metsätöitä siivittävät hyvä kuntopohja ja nuorena opitut taidot.

Jaakko Olenius nauttii metsätöistä eläkepäivillään. Kuva: Seppo Samuli

Jäätynyt metsänpohja rapisee ja kahisee askelten alla kuin lahjapaperi jouluaattona lasten käsissä. Metsää valaisee talvipäivän hetkellinen auringonvalo, jota siivilöityy vähäinen annos paljaiden koivunlatvojen läpi.

Pakkasta on seitsemän astetta. Lämpötila on mitä parhain metsätöiden tekoon, ja kelpaisi varmasti myös hiihtämiseen jopa Iivo Niskaselle ja norjalaisille.

Ei ihme, että Jaakko Olenius on viihtynyt viime talvet tiuhaan täällä, kotitilansa metsissä Salon Kiskossa. 73-vuotias eläkeläismetsänomistaja on intoutunut entistä tiiviimmin jo nuorena tutuksi tulleiden metsätöiden pariin.

”Aika optimikeli tällainen. Ei tule liian kuuma”, Olenius sanoo.

Olenius puhuu itsestään harrastajametsurina, mutta miehen moottorisaha on saanut tehdä kunnolla töitä. Viime talvena kaatui energia-, kuitu- ja tukkipuuta lähes 250 kuution edestä.

Oman metsän lisäksi hän sahasi moottorisahalla kahden lähinaapurin metsässä.

”Meitä yli 70-vuotiaita ja yleensä eläkeikäisiä harrastajametsureita on Suomessa lukuisia. Moni aloittaa syksyllä ja tekee koko talven.”

Niin Oleniuskin, ellei runsas lumi rajoita metsätöitä. Omia savotoitaan hän kommentoi vaatimattomasti. Moni eläkeläismetsuri tekee kuulemma vielä suurempia hakkuumääriä.

”Monilla on moottorisahan käyttö niin hyvin hanskassa ja pitkä kokemus.”

Enemmän taitoa kuin voimaa

Linnut tuntuvat olevan talvisaikaan aktiivisimmillaan aamupäivän auringossa. Kuusten tummanvihreiden oksistojen seassa pyörii tiaisparvi.

”Tämä on parasta metsää metsänpohjaltaan. Kasvu on vahvaa”, Olenius sanoo kuusivoittoisen sekametsän keskellä.

Noin 25-vuotias sekametsä on ollut alkutalven Oleniuksen työmaana. Hän harventaa sitä kaatamalla istutuskuusten seasta pääasiassa lehtipuita. Puut on tarkoitus myydä eteenpäin energiapuina.

Moottorisahan käytön ja metsätöiden teon Olenius oppi nuorena isältään ja isoveljeltään. Vanhan ajan hevospuunajosta jäi mieleen tärkeä oppi: metsätöissä kannattaa käyttää enemmän taitoa ja järkeä kuin voimaa.

Saamme tästä käytännön esimerkin, kun koivu kaatuu toimittajan ja kuvaajan läsnä ollessa tietenkin hieman konkeloon eli jää nojalleen toista puuta vasten.

Olenius löytää nopeasti sopivan kuusenlatvan, jonka hän karsii kangeksi. Konkeloon kaatuneen koivun tyveä taaksepäin kankeamalla puu liukuu näppärästi ja turvallisesti alaspäin, kunnes latvus putoaa rysähtäen maahan.

Saha kädessä seisova Olenius näyttää tyytyväiseltä tapaan, jolla hän viettää eläkepäiviään. Eläkeläismetsuri voi vapaasti päättää omat työaikansa, työkelinsä ja työmääränsä. Metsätöissä ei tarvitse tulla valmista kerralla, missä on oma etunsa.

”Minulla on mahdollisuus harkita rauhassa, mitä otetaan ja mitä jätetään.”

Puiden kasvua voi seurata. Sitä kautta oppii ymmärtämään, miten metsää kannattaa harventaa.

Olenius toivoo, että arvokkaan rakennuspuun merkitys kasvaisi Suomessa. Nyt haetaan puukuutioiden kasvua, mutta tulisiko puun laatu myös hinnoittelutekijäksi, hän pohtii. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Hankintahakkuusta jää jotain käteen

Kun puunkaatotyöt on aikoinaan aloittanut justeerisahalla ja toistakymmentä kiloa painaneella Homelite-moottorisahalla, nykyaikaisen sahan ominaisuuksia osaa arvostaa. Oleniuksella on käytössä Stihl 201, joka on tehokas mutta kevyt ja siksi suosittu harvennushakkuiden sahamalli.

”Sitä jaksaa heiluttaa koko päivän. Isompienkin puiden kohdalla riittää vääntö.”

Metsätöissä Oleniusta auttaa kestävyysjuoksussa ja muussa urheilussa hankittu vankka kuntopohja. Silti vanhojen aikojen raskaita sahoja tuskin jaksaisi heiluttaa oksien karsinnassa Oleniuksen tavoitetyöaikaa eli 7 tunnin metsätyöpäivää.

Olenius myy moottorisahalla kaatamansa ja pätkimänsä puut hankintakaupalla. Se tarkoittaa, että metsänomistaja vastaa itse korjuukustannuksista ja puutavaran toimituksesta noutopaikkaan. Olenius hoitaa kaatotyöt, ja puiden kuljetuksesta vastaa paikallinen tuttava traktori-metsävaunu-yhdistelmällään.

”Nykyisin hankintahakkuut alkavat olla marginaalissa, mutta yksittäisissä metsissä ja yksittäisille ihmisille niillä on edelleen merkitystä”, Olenius pohtii.

Hän muistuttaa, että metsänomistaja saa omatoimisesta puunteosta verotushyötyä. Hankintatyön arvo on verovapaata 125 kuution puumäärään asti.

”Kyllä tällä voi olla taloudellistakin merkitystä.”

Kantokäsittelyainetta suihkepullosta

Työuransa Olenius teki Varsinais-Suomen kunnissa. Hän työskenteli muun muassa kunnanjohtajana Maskussa, Merimaskussa ja Vehmaalla. Metsää hän omistaa Kiskossa vaimonsa kanssa yhteensä noin 30 hehtaaria.

Nyt eläkkeellä Olenius on ehtinyt paneutua metsätöihin enemmän. Eteen on tullut muun muassa juurikääpäsienen aiheuttama laho-ongelma. Sieni elää ja leviää puiden juuristoissa ja lahottaa etenkin havupuita.

Esimerkiksi viime vuonna myydyssä päätehakkuukuusikossa tyvilahon pilaamaan puun osuus oli peräti 20 prosenttia.

”Se tiesi monen tuhannen euron menetystä.”

Kantokäsittelyaine urea on suihkepullossa, jolle on paikka Oleniuksen varustevyössä. Kotelo on tarkoitettu alun perin akkuporakoneelle. (Kuva: Seppo Samuli)

Juurikäävän leviämistä torjutaan käsittelemällä tuoreet puunkannot heti puun kaadon jälkeen joko urealla tai harmaaorvakkavalmisteella. Kantokäsittely ehkäisee juurikäävän itiöiden leviämistä kantoihin. Sitä kautta sieni leviää juuristoon ja juuriyhteyksien kautta toisiin puihin.

Kantokäsittely on tärkeää myös omatoimisissa hakkuissa. Olenius ruiskuttaa ureaa havupuiden tuoreisiin kantoihin aina, kun lämpötila on kaatotilanteessa plussan puolella.

”Suihkepullolla ureaa voi ruiskuttaa kannon päälle pari kolme kertaa.”

Metsänomistajan omatoiminen kantokäsittely vaatii metsänhoidon kasvinsuojelututkinnon. Sen voi suorittaa kätevästi verkossa. Oleniuksen mukaan kurssi on hyvä kertaus perusasioista, kuten kasvinsuojeluaineiden turvallisesta käytöstä vesistöjen läheisyydessä ja ainetta ruiskuttavan metsurin omasta hygieniasta.

Tammentaimille järeä suoja-aita

Juurikäävän lisäksi metsänomistajia kiusaavat Etelä-Suomessa hirvieläimet. Ilmastonmuutos uhkaa metsiä, mutta puuston monipuolistaminen vaatii metsänomistajilta valtavasti töitä – ja aitaa.

”Hirvi laittaa nelimetrisenkin koivun puolesta välistä poikki ja syö latvan”, Olenius sanoo.

Hänellä on aiemmin ollut sähköaitaa taimikkojen suojana. Nyt kokeilussa on suoja-aitoja yksittäisten taimien ympärille.

Olenius kertoo, että 40 tammentaimen istuttamiseen ja aitaamiseen kului viime keväänä kolme päivää. Yksittäisaitojen kohdalla ei voida puhua kannattavasta metsätaloudesta.

”Se on harrastustoimintaa, ei talousmetsän hoitoa.”

Juurikäävän puolesta on ilahduttavaa, että Oleniuksen metsissä on useampi, 1990-luvun pienempien hirvieläinkantojen aikaan istutettu koivikko. Juurikääpä ei niin viihdy lehtipuiden juuristoissa ja kiertoaika lehtipuustoa voi ”putsata” juuristoja ja metsäaluetta sienestä.

Komeiden, pystykarsittujen koivujen katseluun liittyy myös ripaus happamuutta.

”Koivun kasvunopeus ja kiertoaika ovat niin nopeita, että se kilpailisi kyllä havupuiden kanssa. Sen takia harmittaa, että hirvieläimet rajoittavat koivunistutusta.”

Juurikääpäsienen (tyvilahon tai maannousema) torjunta kantokäsittelyllä on erityisen tärkeää metsäalueilla, joilla lahosta ei vielä ole havaintoja. (Kuva: Seppo Samuli)

Suojelukorvauksilla sähköauto

Metsien monimuotoisuutta edistääkseen Olenius pyrkii säästämään hakkuissa metsään enemmän kuin mitä perussertifiointi edellyttää. Oleellista on välttää esimerkiksi metsänpohjan puhtaaksi raivaamista.

Jokaiselle harvennusalueelle jätetään pystyyn kuusitiheiköitä suojaksi linnuille ja muille elämille.

”Arvioin etäisyyttä lähimpiin kuusitaimikkoihin ja jätän suojatiheiköitä niin, että niitä olisi tasaisin välein.”

Olenius on myös myynyt yli neljän hehtaarin suuruisen metsäalueen Metso-ohjelmaan. Suojelualueesta saadut korvaukset hän sijoitti osaksi sähköauton hankintaa.

”Suojelusta on seinällä kahden ministeriön kansliapäällikön allekirjoittama kunniakirja.”

Viime vuosina Olenius on tehnyt moottorisahatöitä sen verran rivakkaan tahtiin, että tälle talvelle ei ole mottimäärätavoitetta. Harvennusta kaipaavat metsäalueet alkavat käydä vähiin.

”Ostaisin lisää metsää, jos olisin vähän nuorempi. Tässä iässä täytyy kuitenkin muistaa faktat.”

Hänen kolmesta pojastaan nuorin on sanonut, että metsänomistaminen kiinnostaa. Ja kyllä, kaikki pojat osaavat käyttää moottorisahaa.

Oleniuksen vinkit metsätöihin

Jos tavoitteena on 7 tunnin työpäivä, kunnon eväät metsään: keittolounas termoksessa, kahvia, kuumaa vettä ja eväsleivät.

Sahan pitää toimia varmasti. Käytä laadukasta polttoainetta ja öljyä.

Bensakanisterin mukana puhdas maalisuti. Harjaa sillä sahan bensakorkin ympäristö puhtaaksi roskista aina ennen tankkausta.

Jaakko Olenius

  • 73-vuotias
  • Asuu Merimaskussa. Metsät synnyinseudulla Salon Kiskossa.
  • Perheessä vaimo ja kolme aikuista poikaa.
  • Työura Varsinais-Suomen kunnissa virkamiehenä ja kunnanjohtajana, viimeisimpänä ennen eläkkeelle jäämistä Maskun kunnassa.
  • Harrastaa metsätöitä, juoksua, suunnistusta ja marjanpoimintaa. Toimii konsulttina kaavoitusasioissa maanomistajille ja rakennusliikkeelle.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Kuvat