”Mikä hemmetin mörkö se nyt tuli?”
Näin totesi eteläkarjalainen palomies, kun sammutusmetsäkoneen prototyyppi saapui ensimmäistä kertaa sammutustöihin vuonna 2019. Nimi Mörkö jäi elämään koneen nimenä, kertoo Etelä-Savon pelastuslaitoksen pelastuspäällikkö Tuomo Halmeslahti.
Sammutuslaitteiston lisääminen metsäkoneeseen oli Etelä-Savon pelastusjohtajan Seppo Lokan ajatus. Ponsse kiinnostui ideasta ja otti koneen tuotantoon. Sittemmin vastaavia koneita on lähtenyt maailmalle kymmeniä. Suomessa niitä on kaksi.
Mörkö on tavallinen Ponssen metsäkone, jonka kuormana ovat vesitykit, tekniikkapumput ja kymmenen kuution vesisäiliö. Säiliöön voidaan myös liittää letkulinjat, jolloin se toimii veden välivarastona, kun esimerkiksi luonnonvedestä pumpataan vettä. Mukaan voidaan lisätä energiakoura, jolla tiellä olevaa puustoa saadaan siirreltyä.
Kuten metsäkoneissa, kuorman turvallinen purkautuminen koneen kaatumistilanteessa on varmistettava. Säiliön yläpuolella on aukinaiset luukut, joista vesi purkautuu.
”Tässä on kaikki turvallisuusseikat otettu huomioon”, Halmeslahti kertoo.
Ajokokemus tarpeen
Nuoret koivut taipuvat voimakkaan vesisuihkun alla, kun kalusto- ja hankintainsinööri Petri Lahtinen säätää kauko-ohjaimella suihkukulmaa ja painetta.
Vesisuihku yltää 55 metrin päähän. Jatkuvalla suihkulla vettä riittää kymmenisen minuuttia.
“Todellisuudessa sammutuskohteiden välillä siirtyillään niin, että vettä ei koko ajan pidetä päällä”, Halmeslahti sanoo.
Mörön kanssa sammuttaa tulta kolmen henkilön joukko: kuljettaja, kauko-ohjaava sammuttaja sekä sammutusreitin suunnitteleva ryhmänjohtaja.
Veden ohjaaminen on helpompaa ja turvallisempaa maan tasalta kuin metsäkoneen kopista. Pelastaja voi asettua niin, ettei altistu savulle.
Mörköä ajavat sopimuspalokuntiin kuuluvat metsäkoneenkuljettajat, joita hälytetään tarvittaessa tehtäviin.
”Metsäkoneenkuljettajan koulun käyminen ei välttämättä riitä. Tulipalossa kuskin täytyy olla kokenut ja osata lukea maastoa”, kertoo kuljettaja Mikko Saarela.
Metsänomistajan vastuulla
Mörköä käytetään pääasiassa metsäpalojen jälkisammutuksiin.
“Tällä kun mennään, metsästä lähtee kymmenkunta kaveria pois”, Saarela sanoo.
Sammutuksessa metsäpalon kärki otetaan kiinni etenemällä reunoja pitkin. Kun liikutaan vauhdilla, keskelle jää kytemään paloja. Palopesäkkeet ovat tyypillisesti pieniä ja kaukana toisistaan.
Möröllä kytöpalojen välillä ajaminen on huomattavasti helpompaa kuin letkujen vetäminen ihmisvoimin. Sammutusta voidaan myös jatkaa turvallisesti läpi vuorokauden sekä olosuhteissa, jossa esimerkiksi puita kaatuilee.
“Pienellä henkilöresurssilla saadaan tehokas sammutus”, Halmeslahti toteaa.
Metsäpalon jälkivartioinnin vastuu on metsänomistajalla.
”Emme me sitä oman onnensa nojaan jätä, mutta jos on tehty päätös pelastustoiminnan päättymisestä, niin vartioinnista laskutetaan.”
Aina metsänomistajan löytäminen ei ole mutkatonta. Kaukana metsäpalstastaan asuvan kannattaakin etukäteen miettiä, miten toimisi palon sattuessa.
Palotyypeissä eroja
Viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana metsäpalojen määrä Suomessa on vähentynyt voimakkaasti.
”Palojen torjuntaan alettiin panostamaan, kun metsistä tuli arvokas raaka-ainelähde”, kertoo Helsingin yliopiston metsänhoitotieteen apulaisprofessori Marjo Palviainen.
Suomessa metsäpalot ovat keskimäärin alle puolihehtaarisia. Vuosittain Suomessa palaa vain joitain satoja hehtaareja metsää. Palomäärissä on tosin paljon vuotuista vaihtelua, koska metsäpaloriski riippuu sääoloista. Pahana hellekesänä 2018 Suomessa paloi jopa 1 200 hehtaaria.
Metsäpalot jaetaan leviämistavan perusteella kolmeen tyyppiin. Maapalot ovat matalan voimakkuuden paloja, jotka etenevät hitaasti kytemällä humuskerroksessa tai turpeessa.
”Niissä palaa maa-ainesta, eikä liekkejä välttämättä kunnolla edes näy.”
Tavallisin metsäpalotyyppi Suomessa on voimakkaampi pintapalo. Liekit ovat matalia, ja metsässä palaa aluskasvillisuutta, puiden tyviä ja karikekerrosta.
”Puiden kuolleisuus pintapalossa riippuu metsikön iästä ja puulajikoostumuksesta.”
Voimakkain tyyppi on latvapalo, joka kehittyy pintapaloista, kun liekit pääsevät leviämään latvukseen.
”Latvapalo voi tappaa kaikki puut. Pohjois-Amerikassa ja Siperiassa palaa latvapaloissa kerrallaan usein todella laajoja alueita.”
Latvapalot ovat myös vaikeita sammuttaa, koska latvuksessa liekit leviävät nopeasti puusta toiseen.
Metsänhoidolla vaikutusta
Metsänhoidolla voidaan vaikuttaa palon voimakkuuteen ja siihen riskiin, kuinka todennäköisesti pintapalo etenee latvapaloksi. Metsässä palavaa materiaalia ovat elävät ja kuolleet puut, pintakasvillisuus, karike ja humus.
”Palokuormaa voi vähentää esimerkiksi harventamalla sekä alikasvoksen, kuolemassa olevien puiden ja hakkuutähteiden poistamisella.”
Myös metsänkasvatustapa vaikuttaa paloriskiin. Tasaikäisessä metsässä latvapalo ei syty yhtä todennäköisesti kuin eri-ikäisrakenteisessa, jossa tulella on useidan latvuskerrosten takia reitti maasta latvukseen.
Lehtipuusekoituskin pienentää metsäpaloriskiä, koska havupuiden neulasissa on terpeenejä, jotka syttyvät lehtiä helpommin.
Suomessa metsänhoito ehkäisee palojen leviämistä myös maisematasolla
”Nuoret metsät ja avohakkuualat rajaavat palojen leviämistä. Avohakkuuaukiot hidastavat palojen leviämistä, koska palokuormaa on vähemmän.”
Palot lisääntymässä
Ilmastonmuutoksen odotetaan lisäävän metsäpalojen määrää ja niiden voimakkuutta. Lämpötilat kohoavat, helle- ja kuivuusjaksot yleistyvät sekä salamointi lisääntyy.
”Meillä myös metsäpalokausi pitenee, jos talvet ovat vähälumisia ja lumi sulaa keväällä aikaisemmin.”
Suomessa ei ole vielä havaittavissa merkittävää palojen lisääntymistä, mutta pohjoisella havumetsävyöhykkeellä palojen voimistumisesta on jo näyttöä.
”Ilmastonmuutos on monimutkainen asia. Jos puuston kuolleisuus lisääntyy esimerkiksi kirjanpainajan takia, metsissä on sen myötä myös lisää palokuormaa.”
Metsäpalot muodostavat myös kasvihuonekaasupäästöjä ja mustaa hiiltä, jotka edelleen lämmittävät ilmastoa.
”Tämä on noidankehä. Metsäpalojen lisääntyminen itsessään lämmittää ilmastoa ja pienentää hiilensidontaa”, Palviainen toteaa.
Ihminen useimmin palojen takana
Valtaosan Suomen metsäpaloista sytyttää ihminen, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Tuomo Bergman. Sen takia harvaan asutuilla alueilla palaa vähemmän.
“Paljon saisimme vähennettyä metsäpaloja, jos ihmiset noudattaisivat tulentekokieltoa maastopalovaroituksen aikaan”, Bergman sanoo.
Ihminen sytyttää metsäpalon usein teiden lähettyvillä, jolloin sammutuskalustokin saadaan paikalle. Salamat sytyttävät usein korkeita kohtia maastossa, mikä vaikeuttaa sammutustoimia. Paloja syttyy syrjäseuduilla, josta niitä ei välttämättä havaita.
Metsäpalo saattaa kyteä pitkäänkin ennen roihahtamista. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, jos kuivana aikana iltapäivällä metsän yli kulkee nopealiikkeinen ukkoskuuro ilman kovaa sadetta. Bergman kehottaakin metsänomistajaa käymään jälkeen päin varmuuden vuoksi metsässä.
”Kun ilma päivällä kuivuu ja tuuli muuttuu puuskaiseksi, kytevä palo voi lähteä leviämään.”
Suomen paloalueet ovat pieniä Pohjoismaidenkin mittakaavassa. Ruotsissa ja Norjassa paloja pahentavat maastonmuodot. Rinteissä palo leviää helposti latvustoon, ja virtaukset levittävät paloa nopeasti. Norjan vuoristo-olosuhteissa on palanut tammikuussakin.
”Eipä Ruotsissakaan ennen 2010-lukua ollut hyvin suuria metsäpaloja. Sekin on mahdollista, että olemme Suomessa vähän tuurilla elelleet viimeiset vuosikymmenet.”
Metsäpalojen torjunnan menetelmät kehittyvät jatkuvasti. Esimerkiksi lämpökameralla varustettuja drooneja hyödynnetään paikallisesti kytöpalojen havaitse,iseen.
Ilmatieteen laitoksen satelliittivalvonta ilmoittaa maastopalovaroituksen aikana savuhavainnoista hätäkeskukseen.
Pelastuslaitokset voivat ukkoskuurojen jälkeen tilata tähystyslentoja. Suomessa lennetään muutenkin metsäpaloindeksin perusteella päivittäin tähystyslentoja, joilla tehdään vuosittain kymmeniä ensihavaintoja metsäpaloista.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään