Metsäntutkija ja kasvitieteilijä A. K. Cajander oli satakunta vuotta sitten vaikean valinnan edessä. Millainen luokittelujärjestelmä kuvaisi metsiemme puuntuotoskykyä parhaiten? Kasvupaikan puustoon, maaperän viljavuuteen vai kasvillisuuteen perustuva?
Cajander päätyi viimeksi mainittuun, ja sillä tiellä olemme yhä. Kasvupaikkojen luokittelu perustuu Suomessa Cajanderin vuonna 1909 julkaisemaan metsätyyppiteoriaan. Sen kantava ajatus on, että kasvilajiston koostumus ja eri kasvilajien runsaussuhteet kertovat kasvupaikan ravinteisuudesta ja kosteudesta ja siten puuntuotoskyvystä.
Cajander jakoi kasvupaikat metsätyyppeihin, joita on nykyisin 27. Metsätyypit hän nimesi niille luonteenomaisten kasvilajien mukaan. Metsistämme löytyy niin mustikkatyyppiä kuin variksenmarja-puolukkatyyppiäkin.
Metsätyyppien määrityksessä nimikkokasveista ei ole suurta hyötyä. Mustikkatyypin metsissä kasvaa kyllä mustikkaa, mutta niin kasvaa muuallakin.
”Varsinkin mustikka ja puolukka viihtyvät niin monenlaisissa metsissä, etteivät ne ole hyviä opaskasveja”, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Tonteri.
Opaskasvit tarkoittavat kasveja, joiden avulla metsätyypit voidaan määrittää. Ne esiintyvät runsaina ja hyvinvoivina vain tietyillä metsätyypeillä. Mustikkatyypin opaskasveja ovat esimerkiksi vanamo, oravanmarja ja metsätähti.
Kasvupaikkatyypit haltuun
Nykyisin kasvupaikat jaetaan metsätyyppien lisäksi 26 lehtotyyppiin. Käytännön metsätaloutta varten metsä- ja lehtotyypit on ryhmitelty kuuteen kasvupaikkatyyppiin. Nämä ovat karuimmasta rehevimpään karukkokankaat, kuivat kankaat, kuivahkot kankaat, tuoreet kankaat, lehtomaiset kankaat ja lehdot.
Tonterin mukaan metsänomistajalle riittää yleensä se, että osaa erottaa kasvupaikkatyypit toisistaan. Tämän sarjan seuraavissa osissa keskitytään niiden tunnistamiseen. Tunteminen on hyödyksi, sillä se, millaisella kasvupaikalla metsät kasvavat, heijastuu metsien hoitoon ja käyttöön.
Kasvupaikkatyyppien avulla metsä- ja lehtotyypit voidaan ryhmitellä myös maantieteellisesti. Cajanderin arvellaan alun perin ajatelleen, että samoja metsätyyppejä voisi käyttää koko maassa. Näin ei kuitenkaan ole.
Metsä- ja lehtotyyppejä varten Suomi on jaettu neljään osaan: Etelä-Suomeen, Pohjanmaa-Kainuuseen, Peräpohjolaan ja Metsä-Lappiin. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tuoreiden kankaiden yleisin metsätyyppi on mustikkatyyppi, Peräpohjolassa kerrossammal-mustikkatyyppi.
Kritiikkiä ja kehuja
Metsätyyppiteoria lähtee siitä, että metsätyypit pysyvät samoina puuston koko kiertoajan – hakkuista, lannoituksista, myrskytuhoista ja muista kasvillisuuteen vaikuttavista tekijöistä huolimatta. Jako metsätyyppeihin on tehty sen perusteella, millaisia kasveja niillä kasvaa, kun puusto on varttunutta.
Lehtojen osalta jaottelu on hieman erilainen. Osa lehtotyypeistä on metsätyyppien kaltaisia, osa saattaa edustaa jonkin muun lehtotyypin tiettyä kehitysvaihetta.
Metsätyyppijärjestelmää on arvosteltu muun muassa siitä, että puulajivalinnan ja puuston iän vaikutuksia kasvillisuuteen ei ole tutkittu tarpeeksi. Tonterin mukaan tieto siitä, miten metsän kehitysvaihe vaikuttaa kasvillisuuteen, on viime vuosikymmeninä kuitenkin karttunut. Hän arvioi, että jos metsätyyppijärjestelmä kehitettäisiin nyt, huomioitaisiin maaperän ravinteisuus ja kosteus nykyistä tarkemmin.
Metsätyyppijärjestelmän puolesta puhuu Tonterin mukaan sen helppo- ja monikäyttöisyys. Samaa mieltä on Luken tutkija Juha-Pekka Hotanen.
”Metsätyyppejä voidaan soveltaa samanaikaisesti puuntuotoskyvyn määrittämiseen, uudistamismenetelmän ja puulajin valintaan sekä metsänhoitotöiden ja hakkuiden tarpeen ja ajoituksen arvioimiseen. Järjestelmän sovellukset ulottuvat metsänhoito-ohjeista valtakunnan metsien inventointiin ja suojelubiologiseen kartoitukseen”, hän sanoo.
Aivan omanlaisensa
Samanlaista kasvupaikkojen luokittelujärjestelmää kuin meidän ei ole missään muualla maailmassa. Venäjällä on samantapainen, Ruotsissa taas käytetään paljon pituusbonitointia, jossa kasvupaikan puuntuotoskyky perustuu puuston pituuskehitykseen. Etelämpänä Euroopassa metsät luokitellaan puulajin mukaan.
Kasvupaikkoja käsittelevä juttusarja julkaistaan uudelleen kesän aikana
1. Kangas vai suo? 2. Kasvupaikka- ja metsätyypit 3. Karukkokankaat, kuivat kankaat ja lehdot 4. Kuivahkot kankaat 5. Tuoreet kankaat 6. Lehtomaiset kankaat 7. Suotyypit 8. Turvekankaat
Artikkelissa on hyödynnetty Metsäkustannuksen kustantamia kirjoja Metsäkoulu ja Metsätyypit – opas kasvupaikkojen luokitteluun sekä verkkosivustoa kansallisbiografia.fi. Metsälehti ja Metsäkustannus ovat osa Tapio-konsernia.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään