Ladataan...
Metsänomistaja: ”Von Dööbeli tykkäsi katsella aukkoja, minä en”
Matti Laurilaa vetävät kotitilalle sekä metsät että vanhat traktorit. Avohakkuita hän välttää mutta ojituksia ei.
Tilaajille
Matti Laurilaa vetävät kotitilalle sekä metsät että vanhat traktorit. Avohakkuita hän välttää mutta ojituksia ei.
Luin jutun lehdestä. Laurila siis harventaa metsiään ja istuttaa sinne isojen puiden sekaan taimia. Mitähän tästä seuraa. Aikansa voi etenkin mäntymetsiä harventaa. Jossain vaiheessa harvennusmahdollisuus loppuu ja niiden harvennettujen metsien kasvu hiipuu. Suurten puiden seassa hitaasti kasvavista taimista ei paljon iloa ole. Surullista, että näin tuhlataan Suomen kansallisvarallisuutta.
Hyvin kasvavat metsät ovat nimittäin tärkein omaisuutemme. Ne tarjoavat työtä suurelle määrälle suomalaisia ja lisäävät kansantuloa. Niistä saadaan arvokasta materiaalia. Ne sitovat hiiltä ja tuottavat ilmastonmuutosta hillitseviä aerosoleja. Metsien hyvä kasvu edellyttää, että ne uudistetaan sopivassa iässä.
Ihmettelen, että mitä pahaa hakkuuaukoissa on. Ennen niitä arvosteltiin siksi, että omistajan arveltiin käyttäneen hakkuutulon johonkin kateutta herättävään tarkoitukseen kuten esimerkiksi uuden auton hankintaan.
Edustan kantaa, että metsänomistajan velvollisuus on kasvattaa metsiään mahdollisimman tehokkaasti. Meidän yhteismetsän metsiin tehdään hakkuuaukkoja 80 vuoden kiertoajalla. Ovat kyllä tästä huolimatta metsän näköisiä. Metsiemme kasvu paranee jatkuvasti, kun uuteen aukkoon käytetään entistä paremmista siemenistä kasvatettuja taimia tai se kylvetään näillä.
Jossain vaiheessa kuvan männikkökin on uudistettava aukoksi, jos sitä haluaa kasvattaa talousmetsänä. Nykyinen meno, jossa metsää häviää tolkuttomasti datakeskusten ja sähkön tuotannon tarpeisiin korostaa entisestään tehokkaan metsätalouden välttämättömyyttä lopuissa metsissä. Mitä siitä seuraisi, jos kaikki muutkin metsänomistajat toimisivat kuin Laurila?
Jutun kuvassa olevan metsikön valtapuiden latvuksilla näyttäisi olevan hyvin niukasti valotilaa.
Näin ei elinvoima ja kasvu pysy.
Vanhoja hiipuvia metsiä säilyttävällä on riski, että jokin tuho iskee tai metsät pakkorauhoitetaan ”vanhoina metsinä”.
Itsekkin pidän Sahalan kartanon metsissä 100 vuotiaaksi kasvausta hyvänä tavoitteena, mutta vain siten, että paras valtapuusto on hyvissä ajoin väjennetty 200 kpl/ha (vihreää latvusta yli 50 %) ja että hyvä kasvu jatkuu lopuun asti.
200 kpl a 2 m3/runko on jo 400 m3 loppuhakkuussa, josta yli 95 % on tukkia. Kyllä se tili kelpaa kenelle metsänomistajalle vaan.
200 kpl alusta asti hyvin harvennettuja kuusia, pit 28 m, paksuus juurenniskan yläpuolelta 45 cm tarkoittaa 2 m3:n runkoja jotka 2 mm keskimääräisellä lustopaksuudella kasvavat vielä 10 m3/ha/v ja eli arvokasvu on 850 €/ha/v.
Sekin kelpaa kenelle vaan.