Suomen metsäkeskuksen vuosina 2020 ja 2021 tekemien tarkastusten mukaan ensiharvennusten laatu olisi surkeaa. Tarkastuksissa ei löytynyt yhtään suositusten mukaan tehtyä ensiharvennusta Keski-Suomesta.
Tulos on herättänyt laajaa huomiota ja kohua. Puunkorjaajat eivät purematta nielleet tuloksia, vaan ovat talven aikana tehneet uusintamittauksia samoilla kohteilla, jotka Metsäkeskuskin oli mitannut. Uusintamittauksia osalla kohteista teetettiin myös Tapion asiantuntijoilla.
Vertailua metsäteollisuusyritysten ja Metsäkeskuksen tulosten välillä on koonnut Metsäteho.
Metsäteollisuus ry julkaisee Metsälehden tietojen mukaan tänään torstaina tulokset uusintamittauksistaan. Niiden perusteella ensiharvennusten laatu näyttää selvästi paremmalta kuin Metsäkeskus väitti.
Puustojen runkoluku todettiin harvennuksen jälkeen yli kymmenen prosenttia korkeammaksi kuin Metsäkeskuksen mittauksissa, joten varovastikin arvioiden yli puolet Keski-Suomen ensiharvennuksista voitaisiin näin luokitella suositusten mukaan tehdyiksi.
Syynä tulosten eroavaisuuteen pidetään uusintamittausten tarkempaa otantaa ja koealojen sijoittelua.
Osa kohteista kaksijaksoisia
Lisäksi kolmannes Metsäkeskuksen tarkastamista kohteista ei todellisuudessa ollut ensiharvennuksia vaan kaksijaksoisia metsiä, joissa päällyspuustoa poistettiin ylispuu- tai poimintahakkuuna valtapuuston varjossa olevan kuusialikasvoksen kasvuedellytysten parantamiseksi. Tällöin harvennukset tehdään voimakkaampina kuin ensiharvennuksissa.
Näillä kohteilla metsä oli hoidettu mallikelpoisesti. Paperilla hakkuut kuitenkin todettiin lainvastaisiksi, koska metsänkäyttöilmoituksessa hakkuutavaksi oli virheellisesti todettu ensiharvennus ja Metsäkeskus oli arvioinut harvennusta sen mukaisin kriteerein.
Kummastusta on herättänyt myös Metsäkeskuksen tapa tulkita mittaustuloksia. Koko työmaa luokiteltiin huonoksi, jos mittauksissa on todettu joko liian vähäinen runkoluku, liiallinen ajourien leveys tai ajourien määrä.
Näin tiukka tulkinta on ongelmallista puustoltaan vaihtelevissa metsissä, joissa ajourat voivat levitä luontaisten aukkojen kohdilla.
Suurin mainehaitta sitten puukartellin
Metsäkeskuksen toteamasta huonosta harvennusten laadusta uutisoitiin ensiksi Metsälehden verkkosivuilla joulukuussa. Sen jälkeen asiaa on käsitelty laajalti valtakunnan julkisuudessa ja jopa valtakunnan politiikassa ja viimeaikaisissa vaalikeskusteluissa.
Erään metsävaikuttajan mukaan harvennuksista käyty keskustelu on pahin metsäalan itselleen aiheuttama mainehaitta sitten puukartellin.
Metsälehden tietojen mukaan Metsäkeskukselta oltaisiin vaatimassa julkista oikaisua harvennusten laadusta.
”Ensiharvennusten laatu ollut huono jo vuosia”
Metsäkeskuksen metsäjohtajan Anna Rakemaan mukaan kohua aiheuttaneen Keski-Suomen erillisselvityksen tulokset on talven aikaan käyty huolella läpi. Tulosten tulkinnassa ei hänen mukaansa ole tehty merkittäviä virheitä.
”Metsäkeskuksen vuotuinen korjuujälkiseuranta viimeiseltä viideltä vuodelta näyttää, että harvennusten laadussa on ollut ongelmaa jo pitkään. Viimeisen kolmen vuoden aikana hyvien osuus tarkastuksissa on ollut noin viidesosa tarkastetuissa kohteissa. Metsäkeskuksen tarkastusten ohjeet ja arviointiasteikko on julkisia ja saatavissa metsäkeskuksen sivuilta. Niihin ei ole tehty muutoksia.”
Rakemaan mukaan Keski-Suomen puunkorjuun laadun erillisselvitysksen aineistoille tehtiin tämän vuoden alussa laatuarviointi. Yksittäisten kohteiden tuloksissa oli korjattavaa, mutta kokonaiskuva korjuun laadusta ei muuttunut.
Hän mukaansa korjuun laatu tarkastetaan metsänkäyttöilmoituksella ilmoitetun hakkuutavan mukaisesti. Jos kyseessä on kaksijaksoisen metsän hakkuu, se olisi tullut ilmoittaa joko ylispuuhakkuuna tai poimintaluontoisena hakkuuna metsäkeskukselle. Ensiharvennuksena arvosteltuna tällaisten kohteiden tulos on sen vuoksi huono.
”Korjuujäljen arviointi on erittäin vaativa. Kohde saa huomautuksen, jos yksikin korjuun laadun osatekijä on alle metsänhoitosuositusten vaatimustason.”
Rakemaa korostaa, että korjuujälkitarkastusten ensisijaisena tarkoituksena on valvoa metsälain noudattamista. Siksi huomiota olisi hyvä kiinnittää alle lakirajan harvennettuihin kohteisiin tai kohteisiin, jossa korjuuvauriot tai urapainumat ylittää säädösten salliman rajan.
Lisätty Metsäteho perjantaina 31.3. klo 9.54
- Metsäteollisuus vaatii Metsäkeskuksen laadunvalvonnan auditointia
- Metsäkeskus: Ensiharvennukset yhä liian voimakkaita
- Metsäkeskus: Korjuujälkiselvityksen tulokset eivät muuttuneet uudelleenarvioinnissa oleellisesti
- Metsäkeskus selvitti: Ensiharvennuksista lähes 60 prosenttia metsälain vastaisia
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kun arvioidaan korjuujälkeä, ei käytyöilmoitukseen merkityllä hakkuutavalla saisi olla mitään merkitystä. Pitäisi mitata puuston/mersikön kehityskelpoisuus, vauriot, jne.
Jotakin ehkä tietäisin, kun olin siellä itsekin – noin 40 vuoden hakkuiden tarkastuskokemuksella voin todeta, ettei mitään uutta metsärintamalla.
Toki minun aikanani hiilinielusanaa vasta makusteltiin metsäläisten keskuudessa.
Harvennushakkuita on aina ollut ongelmia. Nyt en puhu haasteista, jotka osoittavat vain puhujan huonoa asiantuntemusta. Aiemmin sentään pyrittiin suositeltuun kasvatustiheyteen. Silti tulokset olivat huonoja, koska maastovaurioiden ohella syntyi paljon puustovaurioita juuristoon ja runkoihin. Syyt olivat moninaisia: liian raskas kalusto, huonot korjuuolosuhteet, ammattitaidottomuus, piittaamattomuus yms. Olenkin ihmetellyt onko korjuujälki todella parantunut vai vaatimuksia lievennetty?
Parempi myöhään kuin milloinkaan metsäkeskus!
Ei tuohon tarvii mehtäkeskusta eikä metsäteollisuutta arvioimaan, kun huomaa, että ei isolla koneella missä on vielä leveät telat, niin koneen leveys on jo neljä metriä.
Teeppä sellasella yhdistelmällä sitte neljän metrin uraa.
Urasta tulee äkkiä viis metrii levveitä ja risteykset on sitte tosi avaria. Sitten kun viellä korjuun suunnittelu on kuskin vastuulla eikä kaikilla se homma oo ihan hallussa.
niin lopputulos on voi olla huono.
Leveillä ja kantavilla teloilla, molemmista päästä ns. kaivuriteloilla varustettu metsätraktori on kyllä kantava, mutta pienillä ja sirpaleisilla kuviolla se vaatii urienristeyksiin hieman normalia enemmän tilää, kääntösäteen vuoksi !
Liian suuri taimikon kasvatustiheys eli yli 1200 kpl/ha tuottaa ylitiheitä ja riukuuntuvia ensiharvennusmetsiä, joiden hakkuita vielä ymmärtämättömästi lykätään suuremman hakkuusaannon vuoksi.
Näin valtapuustonkin latvus taantuu lyhyeksi ja luonnollisesti jälki on rumaan heti EH:n jälkeen. Metsän toipumiseenkin menee vuosia.
Järkevintä on kasvattaa n. 1200 tainta/ha ja tehdän ensiharvennus kuitupuuksi tai polttorangaksi 600 r/ha heti kun puustoa uhkaa osittainenkin karsiutuminen.
Näin mitään romahdusta kasvuun ei tapahdu ja 600 rungon tiheydellä puuston järeytyminen on nopeaa. Seuraavassa väljennyksessä, joka sekin pitää tehdä niin, että vihreää latvusta on vielä ainakin 50 % puun pituudesta, saadaan jo osa harvennuspuusta tukkina.
Seuraava tiheys 400 r /ha kasvaakin sitten jo yli 70 %:sti arvopuuta eli tukkia.
Metsäteollusuus on asiassa osaisena eli teoista epäiltynä ja vastaa odotetusti kieltämällä rikkeensä!