Toimittaja Valtteri Skyttä teki ansiokkaan jutun koivusekapuiden kasvattamisesta istutuskuusien lomassa. Juttu julkaistiin viime viikolla ilmestyneessä Metsälehti Makasiinissa (4/26) ja löytyy myös Metsälehden verkkosivuilta. Kannattaa ehdottomasti lukea!
Skyttä seurasi eri pituisten rauduskoivujen kasvua muutaman vuoden ajan kuusentaimikon varhaisperkauksen jälkeen. Olennainen havainto oli, etteivät kuusten pituisetkaan koivut pysyneet kuusten kasvuvauhdissa perkauksen jälkeen.
Havainnot oli tehty yhdessä taimikossa. Ne vahvistivat kuitenkin itsellenikin muodostunutta epäilyä, että sekataimikoiden hoito-ohjeet ovat osin jopa virheellisiä.
Luontaisten rauduskoivujen ja istutuskuusten pituuskehityksen dynamiikkaa ei vieläkään osata luotettavasti mallintaa. Pituuskehitysten ennusteissa kummittelee ilmeisesti edelleen jäänne ajalta, jolloin istutuskuuset olivat paljasjuurisia ja niiden alkukehitys vitkaista. Tällöin siemensyntyiset rauduskoivut karkasivat etukasvuisiksi. Nyt näin ei yleensä tapahdu.
Aikanaan taimikonhoito-opasta laatiessamme teimme samankaltaisen havainnon kuin Skyttä nyt. Havainnollistimme vanhojen metsänhoidon oppien mukaan ”oikeaoppista” sekakoivujen jättämistä nopeakasvuiseen kuusentaimikkoon.
Kolmi-nelimetristen kuusten sekaan jätettiin selvästi niitä lyhyempiä koivuja. Palasimme paikalle kymmenen vuoden kuluttua, kun kuusikko oli menossa ensiharvennukseen. Valtaosa koivuista oli hävinnyt, enää muutamia sinnitteli henkitoreissaan kuusten varjossa.
Mitään katastrofia ei koituisi, vaikka koivut venähtävät kuusia pidemmiksi.
Ehdotan, että sekapuiksi jätettävien koivujen pituuksien määrittelystä luovutaan kokonaan.
Ajatellaan varhaisperattavaa tai taimikonhoidon kynnyksellä olevaa kuusentaimikkoa, jossa on tavoitellut 1 600 kuusta hehtaarilla ja erinäinen määrä rauduskoivuja sekapuina.
Jos kuusten sekaan jätetään niiden kanssa saman pituisia koivuja, suuri osa niistä hävinnee kasvussa kuusille ja riutuu varjossa. Varsinaista vahinkoa ei silti tapahdu: kuusikko täyttää kasvutilan ja tuottaa puuta huimaan tahtiin. Sekametsää ei tosin synny.
Jos kuusikkoon jätetään kuusia hieman pidempiä tai jopa etukasvuisia rauduskoivuja, ne ehkä asettuvat ensiharvennukseen mennessä kuusten kanssa samaan latvuskerrokseen. Tällöin puustosta muodostuu yksijaksoinen sekametsä, johon harvennuksessa voidaan valita kuusia ja koivuja kasvatettaviksi metsänomistajan mieltymysten mukaan.
Mitään katastrofia ei koituisi, vaikka koivut venähtävät kuusia pidemmiksi. Silloin niistä muodostuu metsikön ylempi latvuskerros ja metsää hoidetaan kaksijaksoisena. Viimeisessä harvennuksessa koivuylispuut korjataan hyvähintaisina vaneritukkeina. Päätehakkuuseen jää kasvamaan 500–600 kuusta hehtaarilla.
Mutta eivätkö etukasvuiset koivut piiskaa kuusten latvoja, kuten vanhan liiton metsäammattilaiset mieluusti varoittivat?
Epäilen, ettei tämäkään ole niin iso ongelma, kun väitetään. Aina kuuset eivät koivujen seurassa piiskaannu. Ja entä sitten, vaikka näin kävisi – kaadetaan kuusi ja annetaan koivulle kasvutilaa. Istutuskuusikossa riittää varmasti tervelatvaisiakin kuusia päätehakkuuseen kasvatettavaksi.
Uskoakseni piiskauksen korostaminen juontuu ajalta, jolloin metsänhoitajien piti perustella, miksi sekakoivut on vängällä poistettava havupuuvaltaisista metsistä. Enää tällaista tarvetta ei pitäisi olla.
Lue myös
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kommentit
Ei vielä kommentteja.
Haluatko kommentoida artikkelia? Voidaksesi kommentoida artikkelia sinun tulee kirjautua sisään.
Kirjaudu sisään