Maanmuokkaus näyttää usein kamalalta ja maksaa maltaita. Tästä seuraa kaksi perusteltua kysymystä: ensinnäkin, miksi möyriä ja toisaalta, voisiko sitä tehdä jotenkin fiksummin.
Jos kysyt metsäneuvojaltasi miksi, hän vastannee: taimikon perustaminen varmistuu ja taimien kasvu paranee.
Palataan tähän tuonnempana, mutta aloitetaan nykytilanteesta. Miten nykyisin muokataan?
”Kuudesta kuuteen metsässä”
Yrittäjäveteraani Rauno Collin mätästää Saarijärven hakkuuaukkoja melkein uutuuttaan kiiltelevällä Volvon kaivurilla. Poika ajaa yrityksen toista konetta. Kolmaskin kone olisi, mutta siihen ei löydy mätästystä osaavaa kuskia.
”Sesongin aikaan metsässä ollaan kuudesta kuuteen – joka päivä”, Collin sanoo.
Keski-Suomen metsänhoitoyhdistykselle Collin tekee laikkumättäitä, Metsä Groupin työmailla kääntömättäitä. Ne syntyvät vuosikymmenien kokemuksella.
Laikkumätäs kaapaistaan enintään 20 senttiä syvästä laikusta ja käännetään laikun reunalle. Lopuksi mätäs tiivistetään kauhalla. Moni marjastaja ja raivaussahuri tunnistaa laikkumätästysalat raivostuttavan syvistä kuopista.
”Silloin kuljettaja ei ole toiminut ohjeiden mukaan, vaan maata on kaivettu turhan syvältä.”
Sen sijaan kääntömätästyksessä maahan ei jää monttuja.
”Kääntömätäs pudotetaan samaan kuoppaan, josta maa otettiin. Kivennäismaa tulee pintaan ja humus jää maan sisään. Taimi istutetaan mättään keskelle”, Collin kertoo.
Hehtaarin mätästämiseen kuluu 6–8 tuntia. Kahdella kaivinkoneellaan Collinit muokkaavat vuodessa reilut 200 hehtaaria.
Mätätys on muokkaustavoista yleisin ja sopii kaikenlaisille istutusaloille. Se tuottaa erinomaisen kasvualustan istutustaimille. Vetisillä mailla kaivetaan lisäksi matalia kuivatusojia, naveroita.
Laikkumätäs käännetään laikun sivuun ylösalaisin. Oikein tehtynä laikun viereen ei synny syvää monttua. Myös laikkumättään sisälle jää humusainesta.
Mättäitä kuin liukuhihalta
Siirrytään seuraavalle kohteelle Konnevedelle ja vaihdetaan konetta. Kumpareen takaa näkyville tulee uudenkarhea Ponsse, joka vetää perässään Bräcke-laikkuria. Laikkurin kaksi kolmisakaraista, hydraulisesti jarrutettavaa laikkuripyörää kääntää ja tiivistää vuorotellen laikkumättäitä. Niitä syntyy reippaaseen kävelyvauhtiin. Tällä kohteella mättäät ovat erinomaisia – istutuspaikat löytyvät hakematta.
”Bräcke toimii aukoilla, joista hakkuutähteet on korjattu tai risut ovat lahonneet metsässä pari vuotta. Kaikkein kivisimmillä mailla mätästys ei onnistu yhtä hyvin. Laikkurilla ei myöskään voi tehdä kuivatusojia kuten kaivinkoneella”, konetta ajava Antti Pynnönen kertoo.
Hän arvioi, että Keski-Suomessa noin puolet mätästettävistä aukoista voitaisiin käsitellä jatkuvatoimisella koneella. Lisäksi kone voidaan muuntaa tekemään laikutusta ja siinä on myös kylvölaite.
Bräcken valtti on joutuisuus.
”Tällä mätästää keskimäärin 7–8 hehtaaria päivässä. Kaivinkoneella ehkä reilun hehtaarin.”
Bräcken lisäksi Metsäkoneurakointi T. ja P. Pynnösellä on viisi kaivinkonetta metsämaan muokkaustöissä. Bräckeä vetävä Ponsse varustetaan talvella puun ajoon sopivaksi.
”Bräcke on tulevaisuuden menetelmä maanmuokkauksessa”, yrittäjä Pasi Pynnönen vakuuttaa.
Pynnösten Bräcke muokkaa aukkoja Keski-Suomessa ja Savossa.
Kiireinen kylvösesonki
Sitten jatketaan Kannonkoskelle, jossa Mikko Pesonen äestää hakkuuaukkoa. Kevään tullessa Pesonen siirtyy Pihtiputaan Mottimestareille metsä-äestä vetävän metsäkoneen kuljettajaksi. Talvet hän päävalmentaa Pihtiputaan LiigaPlokin Mestaruusliigassa pelaavaa naisten joukkuetta.
Huippu-urheilujoukkueen valmentamisessa on arvattavasti haasteita ja stressiä, mutta aika moiselta röykytykseltä näyttää myös, kun mies ohjastaa äeskonetta raudat paukkuen kivisellä aukolla.
Rankasta kyydistä huolimatta kuljettajan pitää seurata muokkauksen laatua. Hydraulisesti hallitavien äeslautasten painotusta ja pyörimisnopeutta sekä kulmaa säätelemällä muokkaus sovitetaan erilaisille maille.
Pesonen äestää keskimäärin pari hehtaaria tunnissa. Niinpä kone joudutaan usein siirtämään vuoron aikana työmaalta toiselle ja joskus kolmannellekin.
”Meillä on kaksi äeskonetta, joita siirtää yksi lavettiauto. Siirtojen on sujuttava, jotta työ etenee tehokkaasti. Kevään kylvösesongin aikana suunnilleen vapusta juhannukseen koneita ajetaan kahdessa vuorossa”, kertoo Putaan Mottimestarien työnjohtaja Markus Turpeinen.
Suomessa lähinnä kylvö- ja siemenpuualoja äestetään ja kylvö tehdään äeskoneen lisälaitteella. Äestys on selvästi halvempaa kuin kaivurimätästys.
Mottimestarien kaksi konetta äestävät noin 900 hehtaaria vuodessa.
Lisää vauhtia istutukseen
Palataan takaisin alkuun ja kysymykseen ”miksi muokata”. Helpoimmin havaittavan hyödyn maanmuokkaus antaa istutusvaiheessa. Tätä jokaisen on helppo todentaa omalla työmaallaan.
”Muokattuun maahan ehtii istuttaa 1,6–2-kertaisen määrän taimia muokkaamattomaan verrattuna”, johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen Metsäkeskuksesta kertoo.
Joutuisinta on istuttaa Bräcke-laikkurin mätästämillä työmailla.
”Istutus on neljänneksen nopeampaa kuin kaivurilla mätästetyillä aloilla, koska istuttaja voi edetä koneen tekemien kahden mätäsjonon välissä.”
Kun istutus sujuu kaksinkertaisella nopeudella, hehtaaria kohti laskettava istutuskulu puolittuu. Se tarkoittaa satojen eurojen säästöä.
Tarjolla tuplakasvu
Muokkauksen muut hyödyt paljastuvat istutuksen jälkeisinä vuosina. Mätästys tuottaa ympäristöstään kohoavia istutuspaikkoja, joissa maaperä on lämmin ja ilmava. Huolella käsitelty ja istutettu taimi lähtee viiveettä kasvuun.
Mättään sisälle jäävästä, lahoavasta humuksesta vapautuu ravinteita, erityisesti typpeä. Näin taimista tulee pidempiä ja vankempia kuin muokkaamattomaan maahan tai laikkuun istutetuista. Heinäntorjuntaakaan ei mätästetyillä aloilla yleensä tarvita istutuksen jälkeisinä vuosina.
Kymmenen vuotta istutuksen jälkeen mättäillä kasvavat taimet ovat 10–15 prosenttia muita pidempiä. Tilavuutta mättäiden taimet kasvavat kymmenessä vuodessa kaksinkertaisesti muihin taimiin verrattuna, joten ne ovat huomattavan vankkoja.
Kivennäismaapintaisilla mättäillä taimet säästyvät tukkimiehentäin tuhoilta. Nopean pituuskasvunsa ansiosta taimet selviävät yleensä ilman heinäntorjuntaa, jos ne istutetaan viipymättä hakkuun jälkeen.
Eteläisen Suomen metsänhoitoyhdistykset tekivät 2000-luvun alussa yhdessä silloisen Metsäntutkimuslaitoksen kanssa laajan istutusalojen inventoinnin. Se osoitti, että mätästetyille aloille syntyi varmimmin täystiheä taimikko. Epäonnistumisen riski varsinkin viljavimmilla metsämailla moninkertaistui, jos taimet istutettiin muokkaamattomaan maahan.
Liian kallista?
Maanmuokkaus osataan hyvin, mikä näkyy parantuneena viljelyvarmuutena ja kasvuisina taimikoina. Ohjeiden mukaan tehty muokkaus ei yleensä ole edes ruman näköistäkään.
Kaikki siis hyvin? Kaukana siitä. Haasteet ovat kaikkea muuta kuin hallinnassa.
Muokkauksen valtamenetelmän, kaivurimätästyksen hintataso on jo nyt kipurajalla ja silti työ kannattaa yrittäjille kehnosti. Erään metsäammattilaisen näkemys oli, että muokkauksen kannattavuus edellyttäisi mieluummin satasten kuin kymppien korotuksia hehtaaritaksoihin.
Samaan aikaan pula pätevistä kuljettajista pahenee, eikä alan huono palkanmaksukyky paranna tilannetta. Varsinkin eteläisessä Suomessa ja maakuntapääkaupunkien lähistöllä on päteville kaivinkonekuskeille tarjolla leppoisampia hommia kuin metsäaukoilla rymyäminen.
Meilläkin on vaihtoehtona Bräcke, mutta sitä kohtaan vaikuttaa olevan toimihenkilökentässä jonkin tapaista ennakkoasennetta, mikä ei edistä menetelmän yleistymistä”, kertoo kenttäpäällikkö Jussi Linnala Metsänhoitoyhdistys Keski-Suomesta.
Kulut kuriin laikkureilla
Kustannusjahtiin olisi kaksi tepsivää keinoa. Maanmuokkauksen hintaa voitaisiin alentaa lisäämällä mätästävien laikkurien käyttöä, kuten Jussi Linnala kaavaili. Kun turpeesta energian tuotannossa luovutaan kovaa vauhtia, hakkuutähteiden pitäisi olla entistä kysytympiä, joten risuttomia aukkoja pitäisi riittää. Se lisää laikkureille sopivia kohteita.
Jatkuvatoimisten muokkaajien tuottavuus on huomattavasti parempi kuin kaivinkoneiden, mikä keventää metsänomistajien kustannustaakkaa.
Viime vuosina mätästävät laikkurit ovat yleistyneet.
”Niitä myydään Suomeen parin koneen vuosivauhtia. Parhailla koneilla muokataan jopa 2 000 hehtaaria vuodessa”, kertoo Bräckeä maahantuovan Uittokaluston myyntipäällikkö Timo Räikkönen.
Toistaiseksi kaivurit säilyttävät näyttävät kuitenkin säilyttävän valta-asemansa maanmuokkauksessa. Syynä lienevät Linnalan viittaamat ennakkoluulot metsäneuvojien keskuudessa, vaikka metsänviljely onnistuu yhtä hyvin kaivurin ja laikkurin muokkaamilla aukoilla.
”Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistyksessä tehtiin laaja inventointi, jossa verrattiin kaivinkoneen ja mätästävän laikkurin jäljille istutettuja kuusentaimikoita. 3–5 vuotta istutuksen jälkeen. Taimikoissa ei ollut mitään eroja. Tulos oli sama myös viljavimmilla lehtomaisilla kankailla”, Luken tutkija Jari Miina kertoo.
Takavuosina valtaosa istutusaloistakin äestettiin ja varsinkin läpäisevillä, hiekan vallitsemilla maalajeilla tulokset olivat hyviä. Ruotsissa iso osa istutuksista tehdään nykyisin äestetyille aukoille. Äestys maksaa vain puolet mätästyksen hinnasta.
Pienet, selvästi alle puolen hehtaarin aukot voi istuttaa muokkaamatta. Huolellisen istutuksen ja heinäntorjunnan tuella viljely voi onnistua hyvinkin. Pienillä aukoilla erityisesti koneiden siirtokustannukset nostavat muokkauksen hintaa.
Vaikeimmin kaivinkoneet ovat korvattavissa veden vaivaamilla hakkuualoilla, joissa tarvitaan mätästyksen lisäksi kuivatusojia. Pienialaiset kosteat painanteet voi suosiolla jättää muokkaamatta, ja jättää ne vaikkapa tuleviksi riistatiheikön paikoiksi.
Voiko istutustiheydestä tinkiä?
Toinen vaihtoehto olisi alentaa istutustiheyttä. Metsänhoitosuositusten mukaan istuttaa pitäisi noin 1 800 tainta hehtaarille.
”Me teetämme mättäitä enintään 1 600 hehtaarille. Metsän reunaan saa jäädä viiden metrin kaista istuttamatta. Ne ja hakkuualan kosteat painanteet ja kallioiset alueet taimettuvat itsestään. Keskimäärin istutamme hehtaarille 1 300 tainta. Täydennykseksi tulee aina mäntyjä ja koivuja, joten tuloksena on sekametsä”, kertoo metsänomistaja ja Metsälehden veroasiantuntijanakin tuttu Väinö Sikanen.
Metsäkeskuksen metsänhoidon asiantuntija Markku Remes ei tyrmää ajatusta vaan pohdiskelee, että monin paikoin istutustiheyden voisi alentaa jopa 1 200 taimeen hehtaarilla, koska varsinkin eteläisessä Suomessa luontaista tainta tulee runsaasti.
Ensiharvennuksessa korjattava puusto voitaisiin saada luonnontaimista”, Remes miettii.
Hän huomauttaa, että maanmuokkausta ei pitäisi supistaa yhtä paljon, jotta taimettumisen edellytykset turvataan.
Osaa metsänhoidon asiantuntijoita taimimäärän pudotus 1 200:aan kuitenkin epäilyttää.
Muokkauksen hintoja
Metsänomistajalta laskutettava hinta ilman arvonlisäveroa, €/ha
- Laikkumätästys 300–550 €/ha
- Kääntömätästys 416–499 €/ha
- Ojitusmätästys 459–550 €/ha
- Bräcke-mätästys 312–420 €/ha
- Metsä-äestys 210–340 €/ha
Tiedot perustuvat metsänhoitoyhdistyksiltä ja metsäyhtiöiltä kerättyihin tietoihin. Osa toimijoista porrastaa hinnat työmaiden koon mukaan. Osa lisää pienillä aukoilla koneiden siirtokustannuksen muokkauslaskuun.
Mätästys torjuu ilmastonmuutosta
Nykyiset muokkaustavat eivät juuri lisää hakkuualan ravinnehuuhtoumia vesistöihin kivennäismaiden uudistusaloilla. Runsaimmin ravinteita vapautuu lahoavista hakkuutähteistä. Niiden korjuu energian raaka-aineeksi on siis tepsivä keino vähentää hakkuualojen ravinnehuuhtoumia.
Hakkuualoille päätehakkuun jälkeen kohoava pintakasvillisuus sitoo vapautuvia ravinteita. Näin huuhtoutuminen jää vähäiseksi. Ja mikä parasta, pintakasvillisuuden sitomat ravinteet ovat myöhemmin uuden puusukupolven käytössä.
Hankalimmin ravinnepäästöt ovat hallittavissa vedenvaivaamilla hakkuualoilla.
”Mätästysojia tai metsäauran vakoja ei pidä ulottaa puroihin tai vesistöihin asti. Huuhtoutumista voidaan vähentää ojien kaivukatkoksilla”, kertoo Metsäkeskuksen elinkeinopäällikkönä toimiva, aiemmin muun muassa Metsäntutkimuslaitoksessa tutkijana työskennellyt Nuutti Kiljunen.
Turvemaiden hakkuualoilta ravinteita, erityisesti typpeä ja fosforia, huuhtoutuu runsaammin ja niitä on vaikeampi hallita. Osin tästä syystä turvemaille on tarjottu vaihtoehdoksi jatkuvapeitteistä metsänkasvatusta.
Ruotsissa tehdyssä 25 vuotta päätehakkuun jälkeen kestäneessä seurantatutkimuksessa huomattiin, että maanmuokkaus vähentää metsämaan hiilidioksidipäästöjä. Muokatun maan hiilivarasto kasvoi suuremmaksi kuin muokkaamattomilla. Syynä oli muokkauksen ansiosta paremmin kasvava puusto, joka sitoo selvästi enemmän hiiltä kuin muokkaamattomalla maalla kasvaneet puut.
”Maanmuokkauksella saatu kasvunlisäys on yksi niistä toimista, joiden avulla metsiemme kasvu ja hiilinielu on saatu lisääntymään noin kaksinkertaiseksi viimeisimpien 60 vuoden aikana. Hiilinielun ylläpitäminen edellyttää, että metsän uudistamisesta huolehditaan jatkossakin”, sanoo Luonnonvarakeskuksen metsämaatieteen professori Hannu Ilvesniemi.
Liika muokkaus tietää lisätöitä
Luontaisia taimia ja vesakkoa syntyy sitä enemmän, mitä laajemmin kivennäismaata paljastetaan. Osaltaan luonnontaimet voivat täydentää istutustaimikkoa, mutta mitä sankemmin taimia ja lehtipuuvesoja syntyy, sitä isompi työ niiden poistamisessa on varhaisperkauksessa ja taimikonhoidossa. Se tarkoittaa ylimääräistä ajan- tai rahanmenoa.
Runsaimmin kivennäismaata paljastuu, kun hakkuualalta nostetaan kannot. Kannoista saatavan myyntitulon pitäisi siis kattaa lisääntyvä varhaishoidon tarve.
Nykyisistä muokkaustavoista runsaimmin kivennäismaata paljastaa pohjoisessa käytettävä metsän auraus ja toiseksi eniten metsä-äestys. Tosin uusimmilla äesmalleilla muokkausjälkeä pystytään katkomaan, mikä vähentää paljastuvaa kivennäismaata.
Niukimmin kivennäismaata paljastaa kääntömätästys. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan kääntömätästysaloille syntyy 20 prosenttia vähemmän vesakkoa kuin laikkumätästetyille aloille. Sama tutkimus osoitti, että istutetut kuuset menestyivät yhtä hyvin kääntö- ja laikkumätästetyillä mailla.
Kommentti
Kalleinko on aina paras?
Kaivinkonemätästys on kallein tapa muokata istutusalat eikä hintojen nousu näytä taittuvan. Silti valtaosa aukoista muokataan edelleen kaivinkoneella, siis kalleimmalla tavalla.
Moni metsänomistaja olisi varmasti kiinnostunut keinoista, joilla kohtuullisella riskillä saadaan riittävän hyvä uudistamistulos edulliseen hintaan.
Ei sillä, että halpoja menetelmiä pitäisi tyrkyttää viljelyvarmuudesta tinkien, mutta metsäneuvojaa mairittelisi, jos hänellä olisi esittää metsänomistajalle niin sanottu budjettivaihtoehto. Nykyisin näin ei kaikkialla ole. Puuttuuko koneita, asennetta vai osaamista – vai kaikkia niitä.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Kiitos Mikko hyvästä ja ajankohtaisesta artikkelista.
Sama teema on pohdittanut minua viime vuosina ja on johtanut jo käytännön toimenpiteisiin.
Tässä esimerkki Etelä-Karjalasta: Kaksi vuotta sitten loppukesästä valmistelin v. 2020 metsänviljelyä n. 2,5 ha uudistusalalla. Maapohja oli vähintää MT tai lehtomainen kangas. Maanmuokkausmenetelmä laikkumätästys (metsäfirma palveluntuottajana).
Lopputulos oli sovitun mukainen, mutta kuopat muodostuvat helposti varsin syviksi ja alalla liikkuminen esim. keskikesällä on hankalaa (eritoten heinätessä) ja kumoon mennään säännöllisesti.
Em. oppineena kyseisen alan viereen teetin viime syksynä ”kevyemmän” muokkauksen kääntömätästyksenä ja työn jälki on pääosin kunnossa, joitakin isoja kumpuja tai kuoppia vielä löytyy. Ajan kanssa tasoittuu sopivasti ja odotan että 5-10 vuoden kuluttua on jo mukava ala kulkea muita metsänhoidollisia töitä tehden.
Nyt tulevana syksynä on vuorossa kuivan kankaan uudistusala, jonne suunnittelen luontaista uudistamista/kylvöä. Ajatuksena on keventää maanmuokkausta edelleen, lopputuloksen tulisi olla niin kevyt kuin mitä siemenestä aloitettava viljely vaatii. Jotakin teemalla ”vain kuntta pois ja kivennäismaa näkyville”.
Tätä silmällä pitäen olen tutkaillut monia kaivurin ulkopuolisia menetelmiä ja funtsinut sopivatko esim. maatalouden koneet pienialaiseen metsänuudistamiseen. Kyseinen ala on noin hehtaarin suuruinen.
Luken metsäkylvökauha jutun löysin Youtubesta ja siitä sanoisin, että nyt aletaan mennä siihen suuntaan missä maahan jätetään, ellei optimaalinen, mutta varsin pieni jälki.
Kokemus ja tutkimustulokset antavat tietoa tuloksista vasta vuosien kuluttua, mutta nyt pitää mennä rohkeasti kohti uusia ja kevyitä viljelymenetelmiä. Näillä varmistetaan metsän uudistuminen, mutta samalla jätetään vain pieniä jälkiä metsäluontoon.
Hyviä juttuja siis olette tehneet. Niistä tukea myös omille pohdinnoille.
t. Timo Saarainen