Taimikko kasvaa viljavalla turvemaalla. Kuuset istutettiin kymmenkunta vuotta sitten. Valtaosa niistä on pitänyt pintansa läpitunkemattoman vesakon seassa muutama vuosi sitten tehdyn varhaisperkauksen ja kuusten ilmiömäisen pituuskasvun ansiosta.
Nyt vesakko on jälleen vallannut kolmen hehtaarin taimikon. Laskimme poistumaksi 60 000 2–4senttistä vesaa hehtaarilla. Vesakko – kuten taimet – ovat 4–5-metrisiä. Sankimmilla kuvioilla hehtaarin raivaamiseen kului kolme päivää.
Ennen raivausta taimia ei näkynyt tiheiköstä, mutta sitä mukaa kun työ eteni, maisema muuttui kasvuisaksi kuusikoksi. Aukkopaikkoihin jäävät koivut olivat pääosin hiestä, mutta viljavalla maalla nekin yltävät tukin mittoihin. Vaikka työ oli hidasta, se oli myös palkitsevaa.
Viljavat turvemaat altteimpia
Kysyimme tutkijoilta, miksi ja millaisille kohteille tällaisia supervesakoita syntyy ja mitä niille kannattaisi tehdä – ja tietysti myös, voisiko tiheiköiden muodostumista hillitä metsänhoidolla.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) metsänhoidon tutkijan Karri Uotilan mukaan epäluonnollisen voimakas vesominen on yleensä monen tekijän summa.
”Väljä puusto ennen päätehakkuuta ja runsaasti kantovesoja tuottavien haavan ja lepän syntyminen puuston alle. Tärkein tekijä on kuitenkin siemensyntyisen lehtipuuston syntyminen. Pari hakkuun jälkeisen hyvän koivun siemenvuoden ja otollisten itämisolosuhteiden seurauksena aukolle voi syntyä mattona koivuntaimia.”
Supertiheiköitä voi syntyä myös kivennäismaiden taimikoihin. Luken johtavan tutkijan Saija Huuskosen mukaan maaperän kosteus lisää luontaista taimettumista, joten kosteat painanteet ovat pahimmin vesakoituvia.
Ennakkotorjunta vaikeaa
Uotilan mukaan vesakon syntymistä voi koettaa välttää kasvattamalla päätehakkuuta lähestyvät puusto melko tiheinä, pitää siementävät lehtipuut minimissä uudistusalalla ja sen läheisyydessä. Maata muokattaessa maanpintaa on syytä paljastaa mahdollisimman vähän.
”Tosin rahkasammalen vallitsemilla turvemailla niukallakaan muokkauksella ei voi lehtipuiden syntymistä estää, koska rahkasammalpinta on otollinen itämisalusta.”
Vesomista voidaan Uotilan mukaan yrittää hillitä myös perkaamalla vesakko keskikesällä.
Huuskonen muistuttaa, että taimien selviämistä vesakoitumiselle altteilla kohteilla voidaan varmistaa istuttamalla hakkuuala viipymättä päätehakkuun jälkeen.
”Istutus kannattaa tehdä heti hakkuuta seuraavana keväänä, jos mahdollista. Mitä vähemmän aukolle muodostunut lehtipuumassa saa etumatkaa, sitä paremmat mahdollisuudet taimilla on selvitä.”
Varhaisperkausta ei pidä viivytellä
Varhaisperkaus moninkertaistaa vesojen määrän, koska perattaessa syntyviin kantoihin muodostuu useita vesasyntyisiä runkoja.
Tästä huolimatta esimerkiksi kuvan kohteella varhaisperkaus varmastikin pelasti kuusentaimet.
”Kuvassa kiinnittää huomioon kuusten hyvä kasvuvauhti. Varhaisperkauksen jälkeen taimet ovat saaneet kasvaa muutaman vuoden edellä ja vasta nyt lehtipuusto on saavuttanut ne uudelleen”, Huuskonen havainnoi.
Hän huomauttaa myös, että jalostetun taimimateriaalin nopea kasvu helpottaa taimien kurimusta supervesakon seassa.
Tiheikkökohteissa varhaisperkaus kannattaa tehdä mahdollisimman varhain, koska tällöin perattujen vesojen kannot ovat pieniä ja niiden tiedetään vesovan vähemmän.
Milloin kannattaa luovuttaa?
Esimerkkikohteella paljastui hyväkasvuinen kuusentaimikko, mutta tuntityönä tehden hoito olisi maksanut noin tuhat euroa hehtaarilla. Onko tämä enää taloudellisesti mielekästä?
Uotila on sitä mieltä, että esimerkkikohteen hoitaminen oli järkevää.
”Taimikkoon on satsattu jo paljon ja hoidettuna sen arvo on korkea, arvioilta 3000 euroa hehtaarilla. Arvo putoaa noin tuhanteen euroon, jos kuuset tuhoutuvat vesakon sekaan. Tämän, hyvin viitteellisen arvion mukaan taimikonhoitoon voisi kannattaa sijoittaa jopa kaksituhatta euroa hehtaarilla.”
Hän huomauttaa, että tilanne on eri, jos taimikko on huonolaatuinen vitelikko ja sen arvo vähemmän kuin siihen investoidut muokkaus ja istutus ovat maksaneet. Tällöin sakean lehtipuuston raivaaminen ei kannattaisi.
”Tietysti metsänomistajalla on metsälain mukainen velvollisuus huolehtia hakkuualan uudistumisesta. Vaikka työ ei kannattaisi, taimikko on saatettava kasvukuntoon.”
Näin raivaat supervesakkoa
- ”Tarkkaile jäävien puiden määrää varsinkin, kun sekapuiksi jätetään lehtipuita. Puita jää helposti liikaa, kun lähtökohtana on umpitiheä vitelikko”, neuvoo Metsälehden asiantuntija Risto Mykkänen
- Vain vankimpia lehtipuita kannattaa jättää havutaimien sekaan, lumi taittaa hontelona kasvaneet raipat.
- Mitä tiheämpää raivattava puusto on, sitä kapeampaa kaistaa raivaussahalla edetään. Supervesakossa työkaistan leveyden ei tarvitse olla juuri metriä enempää.
- Etene kaistan raivaamattomalla reunalla ja kaada puista itsesi ja jo raivatun vyöhykkeen välistä. Kaada puut raivatulle alueelle. Tällöin puut eivät tule kulku-uralla eteesi.
- Tuulisella säällä työkaistat kannattaa suunnata poikkituuleen ja edetä tuulen alta lähtien.
- Hyvä keino on seistä työkaistan raivaamattomalla sivustalla ja kääntää rintamasuunta hoidetulle puolelle. Tällöin puut voi kaataa sahaamalla takaa päin ja vetämällä kevyesti taaksepäin, kun puu irtoaa kannosta. Tällöin puu kallistuu jo sahatulle kaistalle.
- Opettele käyttämään sahaa niin, että saat kaadettua vesaryhmän kaikki rungot kertapyyhkäisyllä.
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Riittävän varhain tehty varhaisperkaus pelastaa taimikon. Kannattaa myös pohtia ,voisiko raivauksien väliä vielä lyhentää parilla vuodella ja näin estää vesakon kehittymistä supervesakoksi. Villi veikkaus on ,että työmäärää voi näin menetellen vähentää ainakin kolmanneksella. Läpimitaltaan sentin raippa on huomattavasti helpompi sipaista poikki nelisenttiseen verrattuna ja tuskin tuottaa uusia vesojakaan jatkossa. Elinvoimainen taimikko hoitaa siitä eteenpäin jo itsensä.
Supervesakon voi välttää käyttämällä glyfosaattia. Istutuskesää seuraavan vuoden elokuun lopulla 3% glyfosaatti taimien ympärille reppuruiskulla – varren päässä oleva ämpäri taimen suojana. Helppo varhaisperkaus istutuskesä + 5 vuotta. Lopullinen taimikonhoito siitä 5 vuotta. Kokonaistyöaika on noin 60-70% siitä, mitä se olisi ilman glyfosaattia.
Jo 5 vuotta taimikko ollut harvinaisen hyvä hiilinielu. Vaikka vesakko kadetaankin maahan lahoamaan juuristo jää henkiin vesomisen vuoksi ja kasvaa koko ajan keräämällä maaperään hiilivarastoa.
Supervesakon voi välttää, tai sen kasvua voi ainakin hillitä, oikealla maanmuokkauksella. Rehevillä turvemailla ei auta ehkä mikään muu kuin ahkera raivaus, mutta tasaiset rehevät hiesumaat hyötyvät naveromätästyksestä. Ei tarvitse mitään kanaaleita kaivaa vaan matalat ojat joista otetaan tarpeet mättäisiin. Vesakkoa kehittyy naveroihin ja niiden penkalle, mutta muuten selvästi vähemmän kuin laikkumätästetyille vastaaville pohjille. Kulkeminenkin on naveromätästetyllä alalla helpompaa kuin laikkumätästetyllä. Naveron syvyydeksi riittää tosiaan sellainen että huonojalkaisempikin voi siihen pohjalle astua ja pois pääsee yhdellä askeleella. Ja yli pääsee normaalilla askelmalla.
5-vuotiaana tehty varhaisperkaus muuttaa täällä kaikki supervesakoiksi. Raivausta lykkäämällä parilla vuodella saadaan isoja kantoja kuolemaan kun pienet kannot vesovat enemmän. Hieman myöhemmin tehty varhaisperkaus pudottaa kuviolla käytettyä kokonais raivausaikaa. Ei tarvitse veikkailla kun tietää tuntimenekin eri vaihtoehdoilla.
Kyllä tuollaisessa jatkuvassa raivauksessa missä raivausväliä lyhennetään saadaan taatusti yli 2000e palamaan helposti. Eihän maanomistajat taskuilla ole pohjaa.
Otsikon mukaista taimikkoa olen nyt raivaillut. Varhaisperkaus 8 v sitten. Nyt 100000 poistettavaa riukua/ha ei taida riittää. Kuusitaimikko (5 m) on kuitenkin hyvässä iskussa varhaisperkauksen ansiosta.
Tuli mieleeni, mittainen lannoitusvaikutus maahan kaadetusta puustosta tulee kuusille. Maassa yhtenäisenä mattona riukua ainakin 25 m3/ha. Eli ko riukumetsä on todennäköisesti sitonut hiiltä (huom leppien typpi) huomattavasti enemmän kuin pelkkä kuusentaimikko olisi. Nyt ko hiili + ravinteet osittain vapautuu kuusien käyttöön ja kasvu kiihtynee paljon.
Se maahan kaadettu risukko on vain päästölähde. Kuuset kasvavat tästä lähtien paremmin vain siitä syystä ,että kilpailua ravinteista on vähemmän. Taivaystahtia taimikon kehityksen varhaisvaiheessa kannattaa paremminkin yiivistää ,jotta versonta vähenee ja kasvatettavat taimet voivat kehittyä nopeammin. Nehän lopulta sen varsinaisen hiilensidonnan tekevät. Kaadettu risu on päästölähde. Mitä myöhemmin kaadettu, sitä suurempi päästö ja kovempi versonta isommasta ja laajempijuurisesta kannosta.
Aikoinaan virheellisesti suunnattu tuki ohjasi biologisesti aivan liian myöhään tehtäviin raivauksiin ja se perinne näkyy edelleen kehittyneinä supervesakkoina. Kun pidetään huoli siitä ,että ylimääräinen puuaines poistetaan ennen ,kun se ehtii silmien korkeudelle, vältytään supervesakoilta ja älyttömältä työmäärältä. Helpommalla päästään ,kun raivaus tehdään ruotsalaisten tapaan vaikka jo seuraavana kesänä varhaisperkauksen jälkeen. Kun työ on helppoa , se tulee myös tehtyä. Talonkorkuisen risukon nitistämieen tarvitaan sisua ja ammattilaista. Hoikemman tavaran kanssa pärjää huonommallakin kunnolla ja osaamisella .
Ruotsalainen menetelmä taisi olla raivaus touko- ja elokuussa:
https://www.metsalehti.fi/keskustelut/aihe/taimikon-perkaus-ruotsalaisittain/
Tuossakin ketjussa keskustelu on siirtynyt kansaneläkkeeseen mutta ehkä joltain sivulta löytyy oikeita kokemuksia.
Itse raivaan paljon supervesakoita metsäyhtiön ohjeiden mukaan tehtyjä eli varhaisperkaus 4-5 vuotta ja kokemus on, että kun käyn niissä niin ne on kehittyneet supervesakoiksi ja omat kuusentaimikot ovat helpompia raiavttabia isojen kantojen kuihtumisten kuusten alle johdosta ja sen lisäksi toinen hoito on helpompi kun olen harventanut ne oikeaan tiheyteen reilu parimeteisinä.
Kemeratuen muutos paljasti ”asiantuntijat” taannoin kun suorittava ja moni muu hehkutti miten nyt saadaan oikea-aikaista tukea varhaisperkauksiin. Minä kävin sanomassa Aki Hostikalle, että raivausväli ei voi olla 7 vuotta kun se pitää 5 vuotta tai alle jos tehdään nykysuositustenmmukaisia varhaisperkauksia. Kyllä oikeat asiantuntijat huomasivat epäonnistumisen. Mykkänen ja Riikola ratkaisivat kannattavuuslaskelmissaan aikanaan lehdessä jättämällä koko kemeratuen pois laskelmistaan. Se jos mikä oli älyllistä epärehellisyyttä. Mutta eikös tiheyden raivausvälien ja pienten puiden kaatamisen piilotettu motiivi ollut, että yhä heikompi voisi näitä tehdä, ei raha tai kasvu.
Jos tarkoitat rahalla mahdollisesti menetettyä tukipottoa ,ollaan hakoteillä. Ruotsissa ei makseta tukia ja siellä panostetaan varhaishoitoihin ,koska ne tulevat halvemmiksi verrattuna rästihommiin. Rästikohteilla tahtoo lisäksi risukko viihtyä vielä ennakkoraivausvaiheeseenkin , mutta oikea-aikaisilla varhain tehdyillä raivauksilla raivauskierre useinmiten
katkeaa.
Raivausten ajoittaminen on myös työvoimakysymys. Ajoissa tehtynä hehtaarin raivaa päivässä . Rästikohteella voi kulua aikaa viikkokin. Työvoiman niukkuudesta johtuen resurssit ja toimenpiteiden ajoitus kannattaa suunnata siten ,että käsiteltäviä hehtaareita kertyy mahdollisimman paljon. Työvoimaresevi puolestaan löytyy omatoimisista metsänomistajista ,jotka pystyvät selviytymään raivauksistaan ,kunhan risukoiden ei anneta kehittyä supervesakoiksi. Kun ryhtymiskynnys on matala ,homma onnistuu lähes kaikilta.
Niin puhuin siitä miten kemeratuki suorittavan mielestä oikein ohjasi oikea-aikaisiin toimenpiteisiin. Kemeratukea maksettiin 7-vuoden välein varhaisperkaus- taimikonhoito. Tästä kävin sanomassa kemerapäällikkö Hostikalle. Tämä ei ohjannut oikea-aikaisiin toimenpiteisiin kun sanoin rqivausvälin täytyy näin ollen olla 5-vuotta tai alle. Suorittavakin on varmaan muuttanut mielipidettään, että kemeratuki ei ohjannut oikea-aikaisiin toimenpiteisiin ja niin on myös Hostikka ja kumppanit muuttaneet nykyisin Metka tuen välin 5 vuoteen. Minä kun tiedän niin ei tarvitse muuttaa omaa mielipidettään tai juttele piilotetuin motiivein. Lukijoiden kuvissahan olen laittanut etusivulle 4-5 vuotiaan varhaisperatun ja 8 vuotiaana taimikonhoidetun. Aikaa ja rahaa on palanut saman verran kun minulla yhteensä kun tiedetään tosta valtavasta vesomisen määrästä vieläkin, että 3 raivaus on vielä pakollinen ja kuusten surkeasta muodosta.
Maalaisseppo on iha oikeassa tuosta lannoitwvaikutuksesta. Me halutaan ne vesat ja kannot kuolemaan varjostuksella koska auringonvalo tuottaa niihin kasvuhormonia. Olennaista kuusentaimikossa on pitää alaoksat mahdollisimman tuuheina, jotta peittävät kannot. 7-8 – vuotiaassa taimikossa koivuissa on lehdet ylhäällä eikä rungot rajoita alaoksien kasvua toisinkuin varhainperatussa vesojen lehdet rajoittavat alaoksien kasvua, jolloin ne eivät peitä vesoja. Kun perkaus tehdään oikeaan aikaan siinä n. 7 vuotta valtava lannoitevaikutus saadaan alaoksiin ja ne tuuheutuvat ja peittävät kannot sekä jo isommat juuret maan alta kuristavat koivun kannot.
En muuten ole muuttanut raivausten suhteen mielipidettäni missään vaiheessa. Omakohtaiset kokemukset jo omilla tiluksilla osoittivat , että kemera-tuki ohjasi huonoihin käytäntöihin. Ajan myötä olen lisäksi todennut ,että mitä akaisemmin raivataan eikä toisen raivauksen kanssa viivytellä , sitä paremmin taimikko kehittyy ja huollon tarve vähenee.
AR:lla on vähän omituisia perusteita lehtipuiden ylenmääräiseen suosimiseen taimikoissa. Registä pyrkii tulemaan isäntä ,jos lehtipuun antaa kehittyä silmien tasoa pidemmäksi. Paitsi ,että se vie maasta nopeammin kehittyvien juuriensa avulla ravinteet ,se myös varjostaa tehokkaasti ja hillitsee havupuiden yhteyttämistoimintaa ja kehitystä. Myöhemmässä vaiheessa pilaa myös lähellä kasvavan havupuuntaimen latvuksen . Tämä puolestaan johtaa siihen ,että jatkossa tavoitellusta tyvitukista on mahdollista valmistaa vain paksua kuitua synyneen kasvuhäiriön takia.
Lehtipuuta toki metsässä täytyy kasvaa , mutta ei kolmea metriä lähempänä havupuita eikä yhtään enempää ,kun on tarvis. Vain loppuun asti kasvatetusta rungosta on hyötyä hiilensidonnassa ja mitä pienempänä ylimääräinen puuaines poistetaan ,sitä vähemmän päästöjä syntyy.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/4-kuusentaimikkoa-2/
Tuossa on olen esitellyt noita omia kuusentaimikoita, eipä noihin nuo sinun kuvaukset sovi, enemmänkin paljastaa ymmärtämättömyyttä kuusentaimikoita kohtaan.
Olit sitä mieltä, että edellinen kemeralaki ohjasi oikeaikaisiin toimenpiteisiin kun siihen tuli varhaisperkaustuki ja ja sitä edellinenei ohjannut mielestäsi oikea mikä oli se 2,1m. Minusta tämä siis tämä esellinenkään ei ohjannut oikein koska se väli oli liian pitkä mutta ilmeisesti sitä kovin moni tajunnut.
Tuossa on ”4 kuusentaimikkoa” keskimmäisestä kuusikosta otettu kuva 2016. Edellisessä siis tänävuonna otettuja kuvia https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/minka-koolla-on-mika-merkitys/
Sit on vielä kontrollikuvioita, joissa on tehty 5-varhaisperkauksia. Metsään.fi vielä vahvistaa ylivoimaisen tapani kasvattaa kuutioita kun noissa toisissa on melkein tuplamäärä kuutioita. Mut hei, Supervesakon kasvattimenen on vaan valinta jonka saa 5- vuotis varhaisperkauksesta.
No ei saa ,jos uusi perkauksen jo seuraavana kesänä. Ei ole pakko odotella viittä vuotta. Uudelleen versoneista kannoista on amppeerit syöty ja sentinvahvuiset kannot kuivuvat hetkessä varjostuksen lisääntyessä .
…Ja vielä kerran. Tuki ei saa ohjata työn ajoitusta väärään suuntaan. Kasvu on tärkein tavoite. Raivataan silloin ,kun on tarve eikä vasta silloin kun hankkeeseen on mahdollista saada ulkopuolista rahoitusta.
Olen jossain määrin Ammatti Raivoojan linjoilla. Kokeilen erilaisia tapoja ja tällä hetkellä teen varhaisperkauksen melko myöhään kuten Raivoojakin. Ajankohta riippuu kohteesta paljon eikä havupuita kannata kovin pitkään hautoa lehtipuiden alla monestakin syystä, joista yksi on varjoneulaset. Varhaisperkaus tehdään siinä vaiheessa kun havupuut alkavat hävitä lehtipuiden alle. Ajankohta on juhannuksesta heinäkuun loppuun vesomisen minimoimiseksi. Rehevillä kohteilla tosin kasvaa heinää ynnä muuta lehtipuun lisäksi niin paljon, että raivauksen voi joutua tekemään lehdettömään ja heinättömään aikaan ettei havupuita tuhoudu liikaa kun niitä ei näe kesällä.
Tavoitetiheys on 2500/ha luontaisesti syntyneitä taimia hyödyntäen. Ajatus on, että tällä tiheydellä vesakko ei saa valoa ja kuihtuu kasvatettavien puiden alle. Tavoitteena on, että toista raivauskertaa ei tarvita. Ensiharvennuksessa poistetaan kuitua ja/tai energiaa tilanteesta ja markkinoista riippuen. Tavoitteeseen ei varmasti aina päästä enkä ole uudistuksesta ensiharvennukseen vielä tällä menetelmällä mennyt.
Minulla on Pohjois-Pohjanmalla 7v istutusmännikkö MT-pohjalla, joka toistaiseksi näyttää siltä että ensiharvennukseen mennään ilman yhtäkään raivauskertaa. Voi olla, että pohja on lähempänä VT:tä mutta lehtipuuta ei ole juuri noussut ja nyt istutusmännyt ovat jo aika hyvin sulkeneet maapohjan valolta.
https://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/juhannuksen-tienoilla-raivattu/
Tuossa on 4-5-vuotiaana raivattu eli varmaan 4-5h/ha ja nyt raivasin 8-vuotiaan varmaan 10-11 tuntia ja sentin pari vahvuiset kannot on elämänsä kunnossa. Vesaa tulee niin paljon taas kun ensimmäinen liian aikainen kerta on supistanut kuuset eivätkä peitä vesoja. Rahaa palaa, p@#ka haisee ja balalaikka soi, mutta mitään vastinetta ei tule.
Pidän tuota juhannuksen aikaan raivausta ehkä pienenä myyttinä kun kaikki vesoo ja omat kun on raivattu tammikuussa niin kuolemaa kannoissa on silti tullut enemmän. Ja miettii, niihin on käytetty vain 7h/ha, talvella. Tuo alaoksien varjostuksen ajoittaminen ensimmäisellä kerralla on niin olennaista, että vuodenajalle ei ole kuusikossa väliä. Kuivemmassa männikössä voi ollakin.
Suorittava kertoi aiemmin, että ammattilaiset kyllä päättävät näistä tuista ja siellä on osaamista. Silti tekivät tuollaisen, että 7 vuotta oli tukien välissä. Kyllä minä olin, että ei näitä ehtoja ainakaan kuusikon raivausammattilaiset päätä.
En ole missään vaiheessa kehunut päättäjien osaamista tukiehtoja ,varsinkin aikaisempia) laadittaessa. Esitin liki 20 vuotta sitten ,että varhaisperkaus tulisi tukitoiminnannpiiriin ,koska se jäi tekemättä ihmisten odotellessa taimikoiden kehittymistä varsinaisen th:n asteelle. Tukirajat ohjasivat tähän menettelyyn ja useimmissa tapauksissa taimikko oli jo tuolloin pilalla. Lakiin tuli parannus ,mutta edelleen näytetään toimittavan vanhalta muistilta vanhalka kaavalla ja siirretään työt myöhemmäksi. Tuki sokaisee edelleenkin. Se on kuitenkin fakta ,että työmäärä kasvaa vähintään10%:n vuosivauhtia ja mennään kohti supervesakkoa niin että vinkuu. Mikä estää tekemään raivauksen silloin ,kun työmäärä on vähäinen. Raippoja niittää hehtaarin päivässä. Paksumman tavaran kanssa ryskäessä kuluu viikko. Mitä järkeä laskea risukko niin isoksi. Tämähän on ihan mo:n päätettävissä oleva asia.
Yhtiöilläkin oli aikanaan tavoitteena selvitä yhdellä raivauskerralla ja raivaus tehtiin nykyistä myöhemmin. Kun laajasti huomattiin ,että tulos ei ollut paras mahdollinen , alettiin raivata jo 4 vuotta istutuksesta ja tarvittaessa uudestaan. Ennakkoraivauskulut on saatu tippumaan tällä keinolla minimiin.
Olen suorittavan kanssa samaa mieltä. Tukia optimoimalla jää taimikon kasvatuksen optimointi tekemättä. Jos tukien perään kovasti on, niin poikkeusellisen reippaasti vesovalla kohteella varhaisperkaus neljäntenä kasvukautena jolloin raivaus on niittoa. Siihen saa tukea. Toisto 2-3 vuoden kuluttua ja ILMAN tukea (hui kauhistus). Kolmannen kerran voi sitten raivata 8-10 vuotta istutuksesta ja siihen saa taas tukea. Samalla varmistuu, että kovinkaan työlästä ennakkoraivausta ei tarvita kun ensiharvennus on ajankohtainen 20 vuoden kuluttua istutuksesta. Kaikki raivaukset ovat niittoa tällä reseptillä. Ei tarvitse kaadettuja runkoja asetella eikä synny vaikeakulkuista murrokkoa. En tosin usko, että nykyisen kaltaisia tukia pitkään enää maksetaan. Valtiolta on rahat kertakaikkiaan loppu.
Tämmöinen mansikkapaikka työmaaksi on parhaillaan menossa viime talvena ostetulla metsätilalla. 2019 hakattu, ojitettu ja kuusella istutettu suokuvio. Aikaa ja bensaa on mennyt todella runsaasti, semminkin kun pelkkä kaataminen ei riitä, vaan kaadettuja raippoja täytyy pitää pois taimien ja ojien päältä. Paikoitellen tulee ihan kunnon kasoja. Jonkun verran on istutustaimia kadonnut, ja aukkopaikoille jätän koivutupasta pystyyn, kunhan kasvatustaimiin on tarpeeksi matkaa. Mäntyä on tullut hyvin täydentämään, ja ovat itse asiassa monin paikoin ottaneet jo istutuskuuset kiinni. Halla on kurittanut kuusia pahoin, siinä yksi syy koivutuppaiden jättämiseen. Jos edes hieman suojaisi. Hirvien jälkiä on runsaasti, eli Tricolla käsittelin männyt. Mielenkiintoista on, että turvemaasta huolimatta reilusti suurin osa koivusta on raudusta. Nyt on kasvanut hyvin, mutta kuinka lie jatkossa?
Tämän joutuu varmaan ensi vuonna käymään uudelleen läpi, kun kantovesat lähtee kasvuun, mutta silloin se on jo paljon helpompaa.