Ladataan...
Pieleen meni – Metsänomistamisen 7 yleisintä virhettä
Unohdettuja taimikoita, turhaa nuukailua, myöhäisiä harvennuksia ja pitkiä kiertoaikoja. Metsälehti selvitti metsänomistajien yleisimmät virheet. Peruuttamattomia ne eivät ole, mutta taloudellisia tappioita niistä syntyy. Juttu on maaliskuulta 2017.
Tilaajille
Kannattaisi ehkä lukea Metsälehden keskustelupalstan aihe ”Hirveä tilanne” ehkä siitä selviää, miksi uudistus on itseltäni ja monelta muultakin epäonnistunut.
On hämmästyttävää, että Suomessa metsänhoito on pääasiassa niin huonoa, vaikka tutkimusta on tehty yli 100 v ja neuvontaorganisaatioita piisaa.
Jos hoitaisimme pois kaikki hoitorästit ensi vuonna, 5 v kuluttua metsämme kasvaisivat 50 % nykyistä enemmän ja tukkiosuus hakkuista olisi 10 – 20 % nykyistä enemmän.
Jos hoitaisimmme metsiämme oikein hyvin, kestäviä hakkuita voisimme helposti tehdä tuplasti nykymenoon verraten parin kymmenen vuoden perästä.
Ymmärtämättömyydestä puun kasvudynamiikkaan kertoo jopa tämän jutun kommentit, joissa edelleen puustoa ollaan jättämässä aivan liian tiukaksi harvennusten jälkeen.
Itse tiedän omasta pitkästä kokemuksesta ja kymmenistä omista kokeilukuvioista intensiivisessä kasvatustavassamme, että 3. kehitysluokan valtapuu, jolla on täysipitkä latvus, tarvitsee täyteen kasvunopeuteen paljon suosituksia suuremman kasvutilan eli 5 m puuvälin / 400 r/ha. Kun kokoa valtapuilla alkaa olla yli 0,7 m3, oikea harvuus on 200 r/ha. Sillä harvuudella havupuut voivat kasvaa alle 100 vuodessa 2-3 m3:n kokoiseksi eli puumäärässä 400 – 600 m3/ha.
Meillä on Sahalan Kartanossa lupaavia kokemuksia myös iäkkäiden (n. 60-80 v) hyvälatvaisten kuusikoiden väljennyksistä 200 runkoon/ha ja sitä heti seuraavasta lannoituksesta, joilla neulasisto on saatu parissa vuodessa tuuhettumaan ja kasvu elpymään ja näin metsikkö kasvamaan ilman kustannuksia pelkästään tukkia.
Iäkkään metsikön väljennys on tietenkin tarkkaa puuhaa ja jutussa mainitutu tuhot voivat uhata, jolloin päätehakkuu on heti ohjelmassa.
Kirjanpainajista ei ole haittaa, jos valtapuuston latvusto on elinvoimainen ja tuuhea ja harvennusten jälkeen tai kuivina vuosina kuviolla pidetään muutamia tuoreen kuusen pyyntipuukasoja keväällä juhannukseen asti.
Korkean pohjaveden sietäminen (eli huono ojitus) varttuneessakin metsikössä on typeryyttä, sillä veden täyttämä tai liian märkä maa syksystä seuraavaan kevääseen vahingoittaa maanalaista elämää, jolla seuraavana kesänä mineraalit pitäisi mobilisoida ja typpi sitoa puun käyttöön.