”Pitää osata tasa­painoilla”

Isolta ja omalta odotetaan enemmän. Pääjohtaja Juha S. Niemelä tietää, että pulina Metsähallituksen ympärillä ei lopu koskaan.

Juha NIemekä uskoo, ettäMetsähallitukseenkohdistuvat erilaiset odotukset voidaan yhteensovittaa. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

Metsähallituksen pääkonttori on Vantaan Tikkurilassa, kauppakeskuksen toimistokerroksessa aseman kupeessa.

Sinne on vaikea löytää eikä mielenosoittajia voi kuvitella pääoven eteen, koska sellaista ei ole. Vallan pönäkkyyttä pitää etsimällä etsiä eikä sitä löydä kuin yhdestä museohuoneesta.

Satakunta ihmistä työskentelee avokonttorissa ja katselee Tikkurilan kattoja ja nostokurkia. Miljöö on mahdollisimman kaukana Metsähallituksen konkreettisesta todellisuudesta, Itä- ja Pohjois-Suomen metsistä, merestä ja sisämaan isoista vesistä.

Sahaduuni käänsi elämän

Vuoden vaihteessa pääjohtajana aloittanut Juha S. Niemelä kertoo omasta metsäsuhteestaan, että se ei ole mitenkään romanttinen, vaan sellainen tavallinen kuin mikä maalla asuvalle nuorelle kaverille muodostuu.

”Aina on ollut selvää, että metsää käytetään monella tavalla, taloudellisesti ja virkistykseen”, Niemelä sanoo.

Teuvan metsissä Etelä-Pohjanmaalla oltiin marjastamassa ja sienestämässä joskus omasta tahdosta, joskus puolipakolla. Uravalintaan vaikutti, että setä oli töissä sahalla ja Niemelä sai sieltä ensimmäisen kunnollisen kesäduuninsa.

”Oli fyysisesti kovaa hommaa juuri rippikoulusta päässeelle hujopille (Niemelä on pitkä mies), mutta sieltä lähti ajatus lähteä lukemaan kaupallista metsänhoitoa.”

Oikeammin sanottuna opintosuunta oli puumarkkinatiede, puhekielessä klapisti. Siihen aikaan hienointa oli päästä Finnpapille myymään paperia. Nykymaailmassa paperinvalmistajien yhteinen myyntiorganisaatio olisi kielletty myyntikartelli.

”Kerran kysyttiin, että kuinka moni haluaa sahapuolelle. Olin ainoa, joka nosti käden pystyyn.”

Tutkija johtajaksi rupesi

Jos olisi mennyt toisin, niin Niemelä myisi nyt lankkua Afrikkaan, mutta hän jäi yliopistolle assistentin ja tutkijan hommiin kun pyydettiin. Väitöskirja käsitteli isojen sahalaitosten markkinastrategioita

Kammiotutkijan ura ei kuitenkaan tuntunut omalta. Siirtyminen Seinäjoelle Helsingin yliopistoon kuuluvan Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskukseen tutkimusjohtajaksi ja johtajaksi oli johtamisuran alku.

”Opiskelijana en erityisesti ajatellut, että nimenomaan johtamistehtäviä pitää olla, mutta joku sisäinen kiinnostus on vienyt siihen suuntaan.”

Usein on sattunut kohdalle organisaatiouudistus, joten muutosjohtaminen on tullut tutuksi.

”Saattaa olla luonteessa, että innostun uusista asioista ja haluan tehdä eri tavalla.”

Dynaaminen virkamies

Julkinen sektori saattaa näyttää loivaliikkeiseltä, mutta Niemelän tuntuman mukaan vauhtia voi olla siellä yhtä lailla kuin yksityisellä puolella. Toisaalta isoissa yrityksissäkin tuskitellaan byrokratian kanssa.

”Keski-Suomen ely-keskuksessa pelästytin joitain maatalouspuolen toimijoita, kun soitin viiden kuuden jälkeen. Sellaista ei osattu odottaa virkamieheltä.”

Metsähallitukseen ei ole koskaan tullut johtajaa yritysmaailmasta. Pitääkö johtajan olla hajuton ja mauton virkamies?

”Ei välttämättä. Pitää osata tasapainoilla ja sovittaa erilaisia asioita yhteen. Ja jos ottaa kantaa jostakin asiasta, niin se ei ole kannanotto toista asiaa vastaan.”

Tuloutustavoite täyttyy jos kauppa käy

Metsähallitus tulouttaa valtion kassaan kolmanneksen liikevaihdostaan, reilun sata miljoonaa euroa. Niemelä rinnastaa eduskunnan asettamat tuloutustavoitteet yksityisen sektorin vuosibudjetteihin. Molemmissa omistaja odottaa pussinsuu auki rahoja, joita ei ole vielä tienattu.

”Omalta puoleltamme yritämme tuoda tuloutustavoitteeseen realismia. Tavoite saa olla kova, mutta mahdottomia ei voi odottaa. Jos kantohinnat ovat nousussa ja puukauppa käy, niin tuloutus onnistuu ongelmitta.”

Joskus on ollut toisinpäin ja silloin on pitänyt toimia toisin. Vaihtoehtoja ovat tuloutuksen pienentäminen tai tuloutuksen kattaminen taseesta eli varallisuudesta. Siitä oli kyse muutamia vuosia sitten, kun Metsähallitus myi maitaan.

Kiinteistökaupassa Metsähallitus ei ole nyt myyntijalalla. Epätarkoituksenmukaisia palasia saatetaan myydä ja ostaa toisaalta tilarakennetta parantavia kohteita, mutta varsinaisia osto- tai myyntitavoitteita ei ole.

Avohakkuukielto kasvattaisi käsittelyaloja

Lakialoite avohakkuiden lopettamiseksi valtion mailla on menossa valiokuntakäsittelyyn ja tulee vielä tämän vuoden aikana eduskunnan täysistunnon äänestettäväksi.

”Metsähallituksen omistaja on valtio ja me teemme niin kuin eduskunta sanoo. Mutta jos avohakkuut kielletään ja tuloutustavoite pysyy samantasoisena, niin se tarkoittaa isompia käsittelyaloja.”

Niemelä huomauttaa, että mielikuva Metsähallituksen avohakkuista on vanhakantainen: nykyään aukon keskikoko on kolme hehtaaria. Hän ei voi kuitenkaan pidättää pientä hymyä kun kysyy, onko Metsähallituksella keinoja saada kantansa päättäjien tietoon.

”Seuraamme keskustelua tarkkaan.”

Metsien käsittelyn moninainen paletti on jo olemassa eikä jyrkkiä muutoksia ole näköpiirissä, mutta painotukset voivat muuttua. Toisaalta Metsähallituksen metsänhoito on toisenlaista kuin 50 vuotta sitten, joten pienten muutosten yhteisen suuruuden näkee se, joka elää.

”Turvemaat ovat herkempi systeemi kuin on luultu, siksi niiden käsittelyn kanssa pitää olla tarkempi. Ihan herkästi ei lähdetä aukomaan ojia.”

Julkaistu kokonaisuudessaan Metsälehti Makasiinissa 2/2020.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut