Puntarissa uusi metsälaki

Uudistetun metsälain vapauksia on erikoistutkija Matleena Kniivilän mukaan käytetty vastuullisesti. Metsätuholaki puolestaan hakee vielä muotoaan.

Metsälaki toimii metsätalouden osalta, mutta luontovaikutuksista tarvitaan lisäselvityksiä, Matleena Kniivilä kiteyttää metsälakiuudistusten arvioinnin antia. (Kuvaaja: Seppo Samuli)

”Viiden vuoden tarkastelujakso on lyhyt, mutta jotain voi jo sanoa”, erikoistutkija Matleena Kniivilä toteaa uudistetusta metsälaista.

Kniivilän vetämä Luonnonvarakeskuksen tutkijaryhmä on maa- ja metsätalousministeriön tilauksesta arvioinut vuoden 2014 metsälain ja metsätuholain uudistusten vaikutuksia.

”Pelot metsänhoidon huonontumisesta eivät ole käyneet toteen. Vaikutukset monimuotoisuuteen ovat vielä epäselviä. Metsätuholaki sen sijaan tarvitsee tarkennusta.”

Toisin kuin pelättiin

Kniivilä korostaa, että aina ei ole selvä mikä johtuu laista, mikä jostain muusta. Nollakorot ovat voineet lisätä viljellen uudistamisen kiinnostavuutta sijoituskohteena.

Metsälaista poistettiin hakkuukypsyys, hyväksyttiin jatkuva kasvatus, lievennettiin uudistamisen määräaikoja ja poistettiin velvoite kokonaan vähätuottoisilta soilta, ja lisättiin lakikohteisiin uusia suotyyppejä.

”Uudistamisten pelättiin viivästyvän, mutta merkittävä muutos onkin viljelyn ripeytyminen”, Kniivilä sanoo.

Vuoden sisällä hakkuusta viljeltyjen alojen osuus on yli kaksinkertaistunut, tarkastelu osoitti.

Pelot keskenkasvuisten metsien päätehakkuista eivät näytä toteutuneen. Erikoista on, että uudistamisjäreydet eivät ole laskeneet, vaikka uudistamisiässä on selkeä laskeva suunta. Kniivilä pohtii, että taustalla voivat olla yleiset metsänhoidon saavutukset ja että puut varttuvat nopeammin.

Ihan kaikessa ei muutosta ole tapahtunut. Jatkuva kasvatus on lähtenyt liikkeelle hitaasti, eivätkä heikkotuottoisten soiden uudistamisvelvoitteen poiston vaikutukset vielä näy.

Luontovaikutukset epäselvät

Monimuotoisuusvaikutukset ovat epäselviä ja arviointi kesken. Kymppipykälän kohteiden keskipinta-alan muutoksia selvitetään vielä.

Lahopuun määrä on lisääntynyt Etelä-Suomessa talousmetsissäkin, Pohjois-Suomessa taas vähentynyt, eikä etelä-pohjoinen ero ole enää kovinkaan iso.

Erisuuntaista kehitystä saattaa selittää, että etelään on osunut myrskyjä, kun taas pohjoisessa niiltä on viime vuosina vältytty.

”Puulajisuhteissa ei näy selvää muutosta. Lehtipuulajien käyttö uudistamisessa ei ole lisääntynyt, mutta yhden puulajin havumetsät ovat vähentyneet.”

Metsätuholain hankalat rajat

Metsätuholaki toimii vaihtelevasti.

”Puutavaran poistopäivämäärät ja aluejako ovat hankalia, koska kesät ovat erilaisia.”

Kirjanpainajien kuoriutumiseen tarvitaan 700 asteen lämpösumma. Kesä 2013 oli lämmin eikä laki toiminut missään, kun taas viileänä kesänä 2015 laki toimi kaikkialla.

Ongelmat ovat suurimpia B-vyöhykkeellä keskisessä Suomessa, jossa 700 asteen raja täyttyy useimpina kesinä ennen poistopäivää.

”Luken arvio on, että siellä kuusipuutavaran poistamisen takarajaa tulisi aikaistaa samaan heinäkuun puoliväliin kuin eteläisellä A-vyöhykkeellä.”

Mäntypuun määräajat erityisvaikeita

Heikoiten metsätuholaki on estänyt ytimennävertäjien tuhoja. Toisaalta se ei ole lähellekään yhtä kauhea tuholainen kuin kirjanpainaja ja vahingot jäävät paikallisiksi. Koska tuhot eivät ole kasvaneet, niin lain tarkistamiseenkaan ei ole painetta.

”Tarvitaan lisäselvityksiä, että kuinka suuret mäntypinot lisäävät tuhoja ympärysmetsissä. Sitten voidaan pohtia, että minkäkokoiset pinot voidaan vapauttaa siirtovelvoitteesta, ja tarkentaa poistoaikoja.”

Juurikäävän torjunnan aluerajaus on pääsääntöisesti onnistunut. Kantokäsittely on tarpeen myös tuottavimmissa turvemaiden männiköissä ja suositeltavaa rajan pohjoispuolella parhaiten kasvavissa metsissä.

Julkaistu Metsälehdessä 22/2019

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänhoito Metsänhoito