Puukauppa | Hintatilasto ei kerro kaikkea

Puukaupan viikkoseuranta voi olla vähän vinossa, kuukausihinnat eivät niinkään.

Puunhintojen puuttumista selittää, että Stora Enson ostoalue ei yllä Länsi-Suomeen eikä UPM:n Lappiin. Tässä korjataan puuta Lapualla. (Kuvaaja: Sami Karppinen)

Metsälehden lukijat ovat ihmetelleet, miksi puunhintaseurannasta ovat useina viikkoina puuttuneet Etelä-Pohjanmaan ja Lapin hintatiedot täysin ja muiltakin hinta-alueilta osittain.

Ensiksi selvennys, mistä puhutaan, sillä puunhintatilastoja on tavallaan kaksi.

Metsälehdessä ja sen verkkosivuilla julkaistava viikkoseuranta perustuu Metsäteollisuus ry:n jäsenyritysten ilmoittamiin tietoihin. Ne tulevat Luonnonvarakeskuksen kautta, mutta Luke ei vastaa sisällöstä eikä viikkoseurannalla ole virallisen tilaston statusta.

Se virallinen tilasto on Luken tuottama kuukausitilasto. Metsäteollisuus ry:n viikkoseuranta on sen sisällä, mutta lisäksi Luke kerää tietoja useilta kymmeniltä muilta ostajilta.

Tietoturva turvattava

”Perusperiaate on, että tietoturva säilyy,” Metsäteollisuus ry:n puukauppatilastoista vastaava Anu Islander sanoo.

”Jos ilmoittajia on vähemmän kuin kolme kunkin ilmoitetun hinnan kohdalla, tietoa ei julkisteta.”

Kolmen ilmoittajan ehto jää helpostikin vajaaksi, sillä Metsäteollisuus ry:ssä on 71 jäsenyritystä, joista kolmen ison integraatin lisäksi suoraan puuta ostavia sahayrityksiä vain puolenkymmentä.

Myös viikkoseurannan nopea sykli on joskus esteenä. Viikkoseuranta julkistetaan tiistaina, ja edellisen viikon hintatiedot pitää ilmoittaa maanantaina puoleen päivään mennessä.

”Kaikilla ei ole automaattista tiedonsiirtojärjestelmää, vaan ilmoittaminen on jonkun henkilön takana. Jos tietoja ei ehditä ilmoittaa aamupäivän aikana, niin niitä ei voi jäädä odottamaan.”

Kuukausitilasto kattavampi

Myöhässä ilmoitetut tiedot ehtivät kuitenkin Lukelle kuukausitilastoon. Sen sykli on hitaampi, ja juuri siitä syystä Islander pitää kuukausitilastointia kattavampana. Joskus tosin Luken kuukausihintojakin on salattu.

”Silloin kun se tiedonluovuttajien tieturvan vuoksi on välttämätöntä”, yliaktuaari Jukka Torvelainen tiivistää.

Hintatietojen ilmoittajia pitää olla tietty määrä, mutta Torvelainen ei kerro Luken kriittistä rajaa. Se on kuitenkin sama kaikilla hinta-alueilla.

”Jos ilmoittajia on vain vähän, niin yksittäiset ostajat voisivat verrata omia hintojaan keskihintoihin ja yrittää päätellä muiden ostajien hintatasoja.”

Sen sijaan kauppojen määrä ja volyymi eivät vaikuta julkaisemiseen.

Epäilyä hintaohjauksesta

Sahateollisuus ry:n jäsenyritykset eivät toimita hintatietoja viikkoseurantaan. Järjestön toimitusjohtaja Kai Merivuori pitää sen lyhyttä päivitysväliä ongelmallisena.

”Metsäteollisuus ry:n jäsenten aineistoon perustuvalla viikkoseurannalla voidaan ohjata hintakehitystä etenkin kuitupuun osalta, jossa kilpailua on vähän.”

Sahayrityksistä osa antaa tietoja Luken kuukausitilastoon, eikä Merivuoren mielestä sen tiheämpää tilastointia tarvita. Kuukausitilaston kattavuutta heikentää myös, että joidenkin metsänhoitoyhdistysten tietoja puuttuu.

Tilasto ei tunne kylkiäisiä

Aluejako on mietitty Luken, Metsäteollisuuden ja MTK:n kesken.

”Uusia muutoksia ei ole suunnitteilla. Pyrimme viestimään, että saisimme aineistoa useammilta toimijoilta, jotta salauksiin ei olisi tarvetta,” Torvelainen toteaa.

Puunhinnoissa on monia elementtejä, jotka eivät sisälly tilastoon, kuten keskittämislisät, takuuhinnat ja kylkiäisetuudet. Luken aiheesta puunostajille tekemän kyselyn loppuraportti julkaistiin viime syksynä.

”Selvitys osoitti, että käytännössä niiden lisääminen tilastoon ei ole mahdollista. Kokorunkohinnalla ostavia taas on vielä niin vähän, että hintoja ei pystytä julkaisemaan.”

Hintalisien ongelma on, että ne maksetaan kaupanteon ja tilastoinnin jälkeen. Keskittämisbonus laukeaa vasta seuraavan kaupanteon myötä, jos sellainen joskus tulee.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Puukauppa Puukauppa