Oho!” irtoaa suusta saman tien. Ensimmäiset polkaisut ovat takana, ja hymy nousee korviin, kun sähkömoottorin antama lisäpotku vauhdittaa maastopyörän alkukiihdytystä.

Olo on kuin räpylät jalkoihinsa saaneella uimarilla. Vauhtia tulee lisää, ja syntyy vaikutelma, että tässä taidetaan liikkua ihan itsestään.

Tunne on kuitenkin harhaa. Jo hetken päästä ylämäen laella sydän hakkaa 120 lyönnin minuuttitahtia. Vapaamatkustajille maastosähköpyörä ei siis sovi, mutta uudenlaista ajamisen riemua se tarjoaa.

Painaa ja kiihtyy

Yhdysvaltalaisen pyörävalmistaja Trekin alumiinirunkoinen Rail 9 GX -malli painaa omaan luomumaastopyörääni verrattuna tuplaten enemmän, 25 kiloa. Ohjaustanko on leveämpi ja renkaat jykevät, halkaisijaltaan 29 tuumaa ja levey-deltään 2,6 tuumaa. Syvä jousitus niin etu- kuin takarenkaassa vaimentaa reitin röykkyjä.

Tukevan olemuksen ja jousituksen myötä 12-vaihteinen Trek on luomupyörää huomattavasti vakaampi peli. Ero on selvä erityisesti alamäessä, kun pyörä painaa tyynesti juurakoiden ja kuoppien yli.

Sähköpyörän suurin ero luomupyörään on sähkömoottorin tuoma lisäapu ylämäessä. Tottumaton kuski huomaa moottorin myös kapealla, tiheästi mutkittelevalla ja vauhdikkaan ajon sallivalla polulla, kun nopeasti kiihtyvä peli ei meinaa pysyä reitillä, vaan on ajautua ulos ulkokaarteesta.

Tarjolla turboa

Kellokin osoittaa kovemman vauhdin. Reilun 20 kilometrin lenkki Kaprakan Kinttupolkujen mäkimaastoissa Pohjois-Karjalassa taittuu tunnissa ja vartissa. Pari viikkoa aiemmin vastaava reitti vei luomupyörällä parikymmentä minuuttia enemmän.

Vasen peukalo säätää matkan aikana sähkömoottorin kaikkia neljää avustustasoa ecosta turboon. Turbo avittaa kahdessa jyrkimmässä ylämäessä. Heti huipulla tehoja pitää kuitenkin laskea, jotta meno tuntuisi edelleen pyöräilyltä eikä muuttuisi mopoiluksi.

Soratien alamäkiosuuksilla huomaa, että raskas ja leveärenkainen sähköpyörä ei pärjää luomupyörälle, jos haluaa kellottaa huippunopeuksia. Sähkömoottori nimittäin lopettaa polkijan avustamisen, kun vauhti nousee 25 kilometriin tunnissa. Mutta sähköpyörälläkin mittariin jää aivan kelvollinen huippunopeus, 42 kilometriä tunnissa.

Kansan syville riveille

Sähköpyörät ovat sähköavustuksesta huolimatta eduksi kansanterveylle. Sähköpyörällä on nimittäin helpompi lähteä maastoon tai maanteille myös sellaisten, joille ei ole karttunut ajokokemusta tai kuntoa.

Sähköpyörien myötä aiempaa suurempi osa kansasta onkin kiinnostunut maastopyöräilyn riemuista, sanoo Iikan Pyörävarikon Joensuun myymälän Henri Heikkinen.

”Meilläkin on asiakkaita, jotka ovat aiemmin ajaneet motocross-pyörällä ja haluavat vaihtaa polkupyörään mutta eivät kuitenkaan luomupyörään”, Heikkinen kuvaa.

Tuhansien eurojen hinnasta huolimatta sähkömaastureiden kauppa käy. Ostajien ikähaitari vaihtelee Heikkisen mukaan nuorista senioreihin.

”Nämä ovat yleistyneet hirveää vauhtia. Ihan tavalliset ihmiset näitä ostavat metsään ja alamäkiajoon. Sähkö on hyvä lisä, joka mahdollistaa tosi paljon enemmän paikkoja, minne ajaa. Lenkkien pituus kasvaa huomattavasti, kun et ole täysin puhki ensimmäisten 20 kilometrin tai ensimmäisen jyrkän mäen jälkeen.”

Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.