SAK:n johtava ilmasto- ja energiapolitiikan asiantuntija Pia Björkbacka esittelee SAK:n uutta ilmasto- ja energiapoliittista linjausta, jossa maankäyttö on keskeisessä roolissa.
SAK:n linjauksessa korostetaan maankäyttöä ja metsiä koskevan LULUCF-sektorin päästökuilun huomioon ottamista.
Päästökuilu tarkoittaa sektorin todellisten nielujen ja Suomen kansainvälisten sitoumusten määrittämän tavoitteen välistä erotusta. Vuosina 2021-2025 päästökuilu oli 84 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.
Yksi kiintokuutio puuta sisältää suunnilleen yhden hiilidioksiditonnin, mikä antaa suuntaa SAK:n mainitseman päästökuilun suuruusluokalle.
Björkbacka korostaa, että SAK:n ilmastotavoitteet perustuvat tutkittuun ja verifioituun (varmennettuun) tietoon.
Metsälain uudistus hallitusohjelmaan
Konkreettisimmat ehdotukset SAK:n ilmasto- ja energiapoliittisessa linjauksessa ovat puun energiakäytön vähentäminen ja maankäytön muutosmaksu, joka koskisi metsien pelloiksi raivaamisen lisäksi maan käyttöä rakennusmaaksi.
Lisäksi hakkuille halutaan lakisääteisiä rajoja uudistamalla metsälakia.
”Tavoitteenamme on saada metsälain uudistaminen osaksi tulevaa hallitusohjelmaa”, Björkbacka sanoo.
Tavoitteena on hänen mukaansa palauttaa metsien päätehakkuukypsyyden rajat samaksi, kuin ne olivat ennen vuoden 2014 metsälain uudistamista. Se tarkoittaa, että uudistettavan puuston pitää saavuttaa laissa määrätty vähimmäisjäreys tai ikä ennen päätehakkuuta.
Hakkuurajoituksien tavoitteita ei avata
SAK:n linjauksessa todetaan, että hakkuut pidetään tutkitun tiedon mukaisella kestävällä tasolla.
Selkeitä enimmäiskuutiomääriä SAK:n Björkbacka ei vuotuisille hakkuille anna.
Metsävarojen perusteella Lukessa laskettua suurinta ylläpidettävää hakkuumäärää, noin 80 miljoonaa kuutiometriä hän pitää liian korkeana.
”Nythän monissa maakunnissa hakataan jo enemmän kuin kestävät hakkuumahdollisuudet sallisivat.”
”Myös muiden alojen etu huomioon”
Toisaalta Björkbacka ei suostu paaluttamaan SAK:n hakkuutavoitetta myöskään Suomen ilmastopaneelin asettamalle noin 60 miljoonan kuutiometrin tasolle, vaikka hän viittaakin ilmastonpaneelin kantoihin.
”Meidän kestävyyskäsityksemme perustuu niin sosiaalisen, taloudellisen kuin ekologisenkin kestävyyden yhdistämisestä.”
Hän korostaa, että mahdolliset hakkuiden tai muun maankäytön rajoitukset on korvattava maanomistajille.
Björkbacka muistuttaa, että SAK:n tavoitteena on turvata eri alojen edut.
”Jos metsäsektorin päästöt suhteessa nieluihin kasvavat suuriksi, niitä jouduttaisiin kompensoimaan päästökaupassa tai liikenteessä ja muualla taakanjakosektorilla, mikä voisi heikentää muiden toimialojen menestymistä ja työllisyyttä sekä merkitä verovaroin katettavia sanktioita.”
SDP:ssä linjausta pidetään yllättävänä
Muun muassa maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä toimiva, SDP:n metsävaikuttaja, jämsäläiskansanedustaja Piritta Rantanen tuntee SAK:n linjauksen ja pitää sitä kauniisti sanoen yllättävänä.
Hänen mukaansa ainakaan SDP:n lähiviikkoina hyväksyttävän puolueohjelman luonnokseen ei sisälly tavoitetta metsälain uudistamisesta tai hakkuiden rajoittamisesta.
Rantasen mukaan hän on pyytänyt eduskunnan tietopalvelulta laskemia, millaisia vaikutuksia SAK:n ilmastolinjauksella olisi työpaikkojen määrään.
”Olen huolissani linjauksen aiheuttamista työpaikkojen vähennyksistä.”
Paperiliitto suhtautuu linjaukseen rauhallisesti
Paperiliiton puheenjohtaja Petri Vanhala suhtautuu rauhallisesti lobbauspaperiksi luonnehtimaansa SAK:n energia- ja ilmastolinjaukseen, jonka se on SAK:n hallituksessa ollut hyväksymässä.
Hän ei pidä tavoitetta hakkuiden rajoittamisesta ajankohtaisena.
”Olen koettanut SAK:n väelle selittää, että suurin ongelmamme on puunjalostuksen väheneminen ja sitä myötä myös hakkuiden. Tämä on erityisesti aluepoliittinen ongelma, koska paperitehtaat sijaitsevat alueilla, joissa vaihtoehtoisia työpaikkoja ei ole.”
Vanhalan mukaan pyrkimykset hakkuumäärien rajoittamiseen olisivat haitallisia, jos ne estäisivät investointeja Suomeen, mutta sellaisia ei nyt ole näköpiirissä. Lähinnä huolta kannetaan mahdollisista tulevista tehtaiden lopettamisesta.
”Tällä hetkellähän metsäyhtiöt rajoittavat hakkuumääriä itse muun muassa seisottamalla Joutsenon sellutehdasta.”
Mikko Riikilä
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Mielenkiintoinen edunvalvontalinjaus. En ihan heti keksinyt millä tavalla tämä parantaa työllisyyttä tai tuottavuutta, jotka lienee ammattiliitolle keskeisiä. Toisaalta en ole SAK:n jäsen, niin ei sinällään minulle kuulu millä tavoin he jäsenistönsä etua ajavat.
Eihän tuossa ohjelmassa ole mitään tolkkua. Tai sitten juuri se on se tolkku että siinä ei ole mitään tolkkua. Esitetään äärivaikeata neuvottelijaa ja esitetään mahdottomia. Tuetaan tiettyä laitapuoluetta jonka kanssa ollaan kimpassa. Sillä haetaan asemaa vaaleissa ja tulevissa lakkomittelöissä ja haetaan maksimaalista neuvotteluasemaa.
Fakta on, että jos hakkuita vähennetään Suomessa niin niiden määrä lisääntyy jossain muualla, toivottavasti ei itärajan takana.
Vai ”muiden alojen etu huomioon”?!
Tuomioistuin määräsi SE maksamaan työntekijöidensä palkat taannoisesta akt:n ja jhl:n lakkoilusta.
Tiedetään papruliiton kytkökset lakko-aseen heilutteluun vuosikymmenten ajan. Ja nyt sak keksiikin toitottaa ”meidän metsiin” sosialisointinsa uuden ruutipyssyn ihan uskottavasti korvausten kera!
Tietääkö vasemmiston vasen käsi, mitä voisi olla oikeus?
Eiväthän uudistushakkuut ole mikään ongelma vaan ratkaisu. Kun metsä uudistetaan paremman geeniperimän omaavilla siemenillä, niin metsän kasvu paranee.
Ongelma on hoitamattomat taimikot ja liian myöhään suoritetut harvennukset. Molemmat vaikuttavat negatiivisesti metsän kasvuun koko sen loppuiän.
Toinen ongelma on tietenkin jatkuva kasvatus, joka pudottaa pystvästi metsän kasvua, lisää korjuun päästöjä ja haittaa teollisuuden kilpailukykyä.