Kapuamme moottorikelkkauraa pitkin Ahvenusvuoren kiperää rinnettä Jyväskylän Korpilahdella. Veteraanimetsänomistaja Juhani Ahvenuksen jalka on kevyt, mutta mieli raskas, kun laella avautuu toistakymmentä hehtaaria totaalisesti runneltua nuorta metsää.
Se, mikä voisi olla laadukasta ja kasvuisaa taimikkoa, on runneltuja mäntyjä, aukkopaikkoja ja karussa maassa kituuttavia kuusentarreja.
”Meidän maillamme vahingot voi laskea kymmenissä tuhansissa euroissa”, Ahvenus sanoo. Nykyisin metsät omistaa hänen poikansa Jari Ahvenus.
Tekijät eivät ole peitelleet jälkiään. Keväthanki on kauttaaltaan hirven jälkien ja Ahvenuksen moottorikelkan kulku-urien kirjailema. Paha vain, ettei kelkalla ja megafonilla pelottelu tepsi sarvipäihin.
Tilanteen toivottomuuden totesi myös Metsäkeskuksen metsäneuvoja Pekka Nieminen viisi vuotta sitten. Näin hän kirjoitti tarkastusraporttiinsa:
”…ylisuuri hirvikanta vaikeuttaa suuresti tai tekee mahdottomaksi metsän uudistamisen ja taimikon aikaansaamisen. Tilojen alueella tarkastamani taimikot on tuhottu perusteellisesti. Hirvikannan pienentäminen on metsätalouden harjoittamisen mahdollistamiseksi ainoa ratkaisu.”
Talvehtivia hirviä paljon
Vetoomukset hirvikannan pienentämiseksi eivät Ahvenuksen mukaan ole tuottaneet tulosta. Hänen laskelmiensa mukaan alueella on tänä talvena oleillut noin 27 hirveä tuhannella hehtaarilla.
”Tuhot alkoivat lisääntyä voimakkaasti kahdeksan vuotta sitten, koska täällä hirviä ei juuri ammuta. Etelä-Korpilahden Jahti Ry:n jahtivoudit haluavat runsasta hirvikantaa, koska he harjoittavat täällä hirvikoiriaan.”
Etelä-Korpilahden Jahdin pitkäaikainen puheenjohtaja Pertti Anttila kiistää Ahvenuksen epäilyt hirvien tietoisesta säästämisestä. Hänen mukaansa seura on kaatanut noin puolet ampumistaan hirvistä Ahvenuskylän lähitienoilta. Seura käytti viime syksynä kaikki kaatolupansa.
”Viime syksynä ampumistamme 15 hirvestä seitsemän kaadettiin Ahvenuskylän lähitienoilta ja jahtipäivistä lähes puolet käytettiin samalla alueella. Ongelmana on, että lähitienoilla on paljon talvehtivia hirviä ja niitä tulee jahdin päättymisen aikoihin vielä lisää”, Anttila sanoo.
Hän korostaa, että seuran on ehdittävä metsästää myös muilla vuokraamillaan alueilla, koska niilläkin metsänomistajat toivovat hirvien vähentämistä.
Hirvenpyynnin tammikuinen jatkoaika on tarkoitettu Ahvenusvuoren kaltaisten ongelma-alueiden hirvikantojen karsimiseen.
Tammikuussa alueelta ei kuitenkaan ammuttu hirviä, vaikka se olisi tuhojen torjumiseksi ollut mahdollista. Anttilan mukaan vanhenevasta metsästäjäjoukosta ei löydy innokkaita lähtijöitä tarpomaan syvään lumeen.
Anttila kertoo, että Etelä-Korpilahden Jahti tarjoutui taannoin levittämään hirvikarkotetta alueelle. Se ei hänen mukaansa kuitenkaan sopinut Juhani Ahvenukselle.
Metsästäjät päättävät kaatoluvista
Helpotusta ei ole luvassa lähivuosinakaan, sillä maaliskuussa kokoustanut Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto päätti nostaa hirvikantatavoitteita. Päätöksen muotoilu paljastaa hirvipolitiikan kummallisuuden.
”Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto kuuli alueellisia sidosryhmiä ja päätti hirvieläinkantojen hoitotavoitteista hirvitalousalueilla vuosille 2024–2026. Tavoitteita nostettiin hieman odotettavissa olevaan suurpetokantojen kasvuun varautumiseksi. Tavoitteet edellyttävät hirvikannan hienoista pienentämistä.”
Kantatavoitetta siis nostettiin, vaikka piti pienentää eikä edellistäkään kantatavoitetta ole Luonnonvarakeskuksen mukaan saavutettu yhdelläkään Keski-Suomen hirvitalousalueella.
Lisäksi alueellisen riistaneuvoston pyrkimyksenä on lisätä vasoja tuottavien hirvinaaraiden osuutta, vaikka Keski-Suomessa on viitteitä hirvikannan kääntymisestä kasvuun. Kuluvan talven aikana Metsälehdelle on raportoitu suurista hirvilaumoista taimikoissa muun muassa Uuraisten ja Viitasaaren alueilta.
Jos maanomistajat saisivat päättää kaatoluvista, tavoitteena olisi oletettavasti metsätuhojen minimointi. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska alueellisissa riistaneuvostoissa maanomistajat on pienennetty sidosryhmän rooliin. Näin siitä huolimatta, että metsästysoikeus ja siitä määrääminen kuuluvat lain mukaan maanomistajille.
”Oikeus harjoittaa metsästystä ja määrätä siitä kuuluu alueen omistajalle, jollei jäljempänä muuta säädetä”, todetaan metsästyslain kuudennessa pykälässä.
Päätös hyväksyttiin Keski-Suomen alueellisessa riistaneuvostossa äänin 6–3. Kuusi jaa-ääntä tuli neuvostoon alueen riistanhoitoyhdistyksistä valituilta edustajilta, siis metsästäjiltä. Kolme sidosryhmien edustajaa vastusti päätöstä. Metsäkeskuksen edustaja ei päässyt kokoukseen.
Sidosryhmillä ei ole sananvaltaa
Alueellisissa riistaneuvostoissa on neljä sidosryhmien edustajaa. Keski-Suomessa he edustavat maanomistajia, Metsäkeskusta, ely-keskusta ja Keski-Suomen liittoa. Sidosryhmiä kuullaan, mutta päätökset tehdään metsästäjien enemmistön äänin.
Keski-Suomessa kaikki sidosryhmien edustajatkin harrastavat Metsälehden tietojen mukaan hirven metsästystä. Keski-Suomen metsänomistajien keulahahmo, MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola ei kuitenkaan pidä metsästysharrastusta ongelmallisena.
”Se, että on myös metsästäjä, ei tee kenestäkään huonoa tai epäkelpoa maanomistajan edustajaa. Olen käyttänyt kysymystä, onko taimi vai hirvenliha etusijalla. Taimen pitää olla vastaus, mutta hyvä on olla myös käsitys metsästyksestä”, Tiirola sanoo.
Hän muistuttaa, että Keski-Suomessa sidosryhmien edustajat, myös maanomistajien edustaja, jättivät eriävän mielipiteensä alueellisen riistaneuvoston päätöksestä ja vaativat kantatavoitteiden alentamista.
Riistahallintolaki pitäisi arvioida
Tänä keväänä alueelliset riistaneuvostot päättivät kolmen seuraavan vuoden hirvikantatavoitteista. Seitsemässä yhteensä viidestätoista alueellisesta riistaneuvostosta riistanhoitoyhdistysten edustajat jyräsivät enemmistöllään maanomistajien näkemykset hirvikannan säätelystä.
Tiirolan mukaan tämä osoittaa, että riistahallintolaki pitäisi evaluoida eli arvioida uudelleen, koska metsästysoikeuden omistavien maanomistajien näkökanta tulee sivuutettua. MTK:n edustajat ovat lähestyneet asiassa maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahia.
Ihan helppoa riistahallintolain evaluoinnin eteenpäin vieminen ei ole. Sitä ei esimerkiksi MTK:n pyrkimyksestä huolimatta nostettu nykyisen hallituksen ohjelmaan.
”Mielestäni kolmen vuoden välein tehtävä hirvitalousalueittainen hirvikantatavoitteen asetanta pitäisi irrottaa alueellisten riistaneuvostojen päätösvallasta. Siinä on paha valuvika, kun maanomistajat ja sidosryhmät voidaan ohittaa riistanhoitoyhdistysten edustajien äänten enemmistöllä”, Tiirola sanoo.
Pari vuotta sitten joukko pohjoiskarjalaisia metsänomistajia kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle riistahallinnon hirvitoimista, tosin laihoin tuloksin.
Kommentti | Koukistuuko liipaisinsormi?
Hirvikannan säätelyssä ratkaisevaa on epävirallinen taso, jolla määritetään, paljonko kaatoluvista käytetään.
Tämä kävi ilmi viimeistään koronasyksynä 2021, kun Keski-Suomen hirvipomot, alueellisen riistaneuvoston puheenjohtaja Leo Houhala ja varapuheenjohtaja Reijo Vesterinen vetosivat metsästäjiin hirvikantojen säästämisen puolesta kiertokirjeellään, joka julkaistiin maakunnan päälehti Keskisuomalaisessa ja monissa paikallislehdissä.
Kiertokirjeen viesti oli: ”tänä syksynä metsästäjiltä vaaditaan erityistä malttia”.
Houhalan ja Vesterisen kirjelmä raivostutti maakunnan puuntuottajia, mutta osoitti, kenen käsissä hirvipolitiikan toimeenpano todellisuudessa on.
MIKKO RIIKILÄ
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Hyvin kirjoitettu. Talvilaidunalueet yhtäällä ja hirvityhjiö toisaalla. Hirvien epätasaisen alueellisen jakautumisen ongelma pitäisi jotenkin ratkaista. Olisiko esimerkiksi mahdollista metsästää koko hirvitalousalueella yhteistuumin ja jakaa saalis tasaisesti kaikkien kesken? Tällöin laidunnus taimikoissa saataisiiin myös jakautumaan tasaisemmin maanomistajien kesken; nyt osa kantaa tuhoista liiian suuren taakan.
Ko menettely johtaa hirvityhjiöiden syntymiseen ja kiinnostus metsästykseen laskee . Hirvi ottaa kyllä tilan haltuun ,kun saa olla rauhassa. Muutamassa vuodessa päädytään ojasta allikkoon. Hirvikanta on pidetyävä sillä tasolla ,että joka porukalle riittää metsästettävää. Talvehtimisalueilla ei ole mahdollista pyrkiä minimitavoitteisiin. Nyt hirvien aiheuttama laidunnuspaine on vain puolet vuosituhannen vaihteen määristä. Paikoin reilusti vähemmän, jopa 0.
Turhaa syyllistää metsästäjiä tästä tilanteesta. Hirvet hakevat turvaa petoja vastaan kasaantumalla laumaan. Jälki on tietenkin metsänomistajalle sitten pahaa. Tilanne ei tule jatkossa helpottumaan, pedot lisääntyy. Koiran käyttö metsästyksessä vaikeutuu. Kuka haluaa syöttää koiransa pedoille. Ilman koiria ei hirvien pyynnistä tule mitään. Ainoa toivo metsänomistajilla tulevaisuudessa että pedot syövät hirvet. Tilanteesta voidaan kiittää luontoliittoa.
Kannattaa palauttaa mieliin ,että on olemassa tutkimustuloksia siitä , kuinka suuri hirvikanta voisi olla Suomen kaltaisissa olosuhteissa , jos hirvikannan ainoa ”hoitaja” olisi susi. Luonnollinen kuolema ja nälkä olisi yleisin hirvien kuolinsyy. Peto tulisi vasta kolmosena.
Mainitsemani tutkimus on tehty suurella luonnontilaisella saarella Kanadassa 100:n vuoden ajanjaksolta. Saaren pinta-ala kymmeniätuhansia hehtaareita.
Tutkimuksessa kävi ilmi ,että hirviä esiintyi enimmillään lähes 50 yksilöä/1000 ha ja alhaisimmillaan 7 yksilöä/1000ha. Keskiarvo hieman alle 20 yksilöä/1000ha.
Luvuista käy ilmi ,että susi ei kykene pitämään suomalaisen mittapuun mukaan hirvikantaa kurissa edes huonosti. Koiran avulla tapahtuvan metsästyksen hukka sen sijaan lopettaa monin paikoin jo nykyisilläkin määrillä.
Hirvikannan kokoa arvosteltaessa on syytä pitää mielessä ,että nykyinen kanta ei ole edes puolta siitä mininimimäärästä , mitä hirviä voisi esiintyä näissä olosuhteissa ilman metsästyspainetta. Ruotsissakin hirvitiheys on tuplat Suomen lukemista ja runsaslukuinen pienempien sorkkaeläinten joukko tämän päälle. Täällä parahdetaan tilanteesta ,jossa hirvitiheys jollakin hirvitalousalueella edes hipaisee Ruotsin lukemia. Tilanne muuttuu paljon haastavammaksi , kun metsästys loppuu petojen takia paikoin kokonaan. Olisikin syytä keskittyä pitämään huolta siitä ,että ei loppuisi.
Hirvistä aiheutuu kansantaloudelle kaikkiaan lähes 20:stä haittavaikutuksesta yli miljardin kulut jos oikein tarkasti lasketaan.
Tuhotun taimikon hinta ei ole vain taimien hinta vaan koko arvokasvun menetys siltä alalta koko puusukupolven mittaiselta ajalta.
Hirvien runteleman tureikon arvokasvu kuitupuuna voi olla luokkaa 100 €/ha/v, mutta laatutukkia täystiheänä kasvana 500 €. Ko erotus 400 € pitää kerrata esim. 50 vuodella, jolloin hirvituhon tosiasialliseksi hinnaksi tuleekin 20.000 €/ha.
Tätä todellista kustannusta laiskanpulskeat ja itsekkäät autonvieruspassi – metsästäjät ja heidän peesaajansa eivät suostu tunnustamaan.
Kyseessä on ylivoimaisesti uusavuttoman Suomen kallein harrastus.
Hirvihallinto myös pitää omaisuuden suojaa ja demokratiaa pilkkanaan. Se ei myöskään välitä taloudesta eikä maaseudun elinvoimasta.
Käsittämättömästi MTK on tähän asti myötäillyt asemiesten toiveita ”Lapinlahden hengessä”.
Viime vuonna meillä metsänomistajaryhmällä oli palaveri MM ministeri Essayahin kanssa. Sieltä suunnalta ei tule apuja.
Poliitikko laskee kylmästi, että metsästäjien äänien menettäminen ja yleisön hermostuttaminen muutoksilla ja hirviriitelyllä vie enemmän ääniä kuin maanomistajilta tulisi lisää.
Hirvituhot, talousmeneteykset, katkeruus epäoikeudenmukaisuudesta ja Suomen laatutaimikoinen syöttäminen hirvikarjalle siis typeryydessä vain jatkuu.
Jos meillä olisi 30.000 talvihirveä, silti voisimme metsästää, vaikka lihaa tulisikin vähemmän. Metsästys vain vaatisi vähän enemmän taitoa ja kärsivällisyyttä.
Maanomistajan oikeus ampua maillaan mitä vain liikkuvia hirvieläimiä olisi toimiva ja oikeudenmukainen ratkaisu kauriiden tapaan.
Jutussa viitattiin Uudenmaan suunnalla olevaan ”ylisuureen ” 6/1000 hirvitiheyteen ,joka oli käynyt ilmi talvisessa lentolaskennassa. Uttista olisi syytä hieman täydentää. Ko alueella tapettiin vuonna 2018 757 hirveä ja kuluneella kaudella ainoastaan 71. Jo pari vuotta sitten iso osa myönnetyistä luvista on jäänyt käyttämättä.
Sekin on syytä vielä tarkentaa ,että nyt havaittu”ylisuuri” hirvikanta oli vain puolet siitä ,mitä vuonna 2018 kaadettiin. Siis raatoja syntyi kaksinkertainen määrä siihen verrattuna ,mitä nyt nähtiin samalla alueella jahdin päätyttyä.Mikähän mahtoi olla kannan koko vuonna 2018?
Onkohan tämä talvi jotenkin poikkeuksellinen. Kuulin, että Saarijärvellä päin on n. 2000 ha:n alueelle paljon männyntaimikoita sisältäviin metsiin keräytynyt luokkaa 100 hirveä. Saa nähdä mikä taimikoiden tilanne siellä on.
Selvää, että susikannan lisääntyminen ajaa hirvet laumoihin ja saa sitten syntymään tällaisia paikallisia katastrofeja.
Metsästysseura siis halusi suojata taimia hajusteella, mutta metsänomistaja ei antanut. Kummallista toimintaa metsänomistajalta. Jos on kieltäytynyt tarjotusta avusta ja sitten taimikot pilaantuvat. niin kenen vika tilanne on?
Taimikossa on suuria aukkoja vai onko niistä taimet syöty aiemmin. Männyn uudistuminen on joskus vaikeaa ja silloin vähäkin syönti vie suuren osan taimista. Uudistumisen onnistumiseen kannattaa siis panostaa.
Meillä Toivakassa on paljon mäntytaimikoita. Talvella hirvet kuitenkin aterioivat varttuneissa metsissä ja syövät niistä jotain lehtipuiden alikasvustaimia. Kevättalvella 2019 kiertelin tutkimassa tilannetta. Hirvet kävelivät teitä mäntytaimikkojen ohi. Mänty on viimeinen mitä hirvet syövät. Mäntytaimikkoa ympäröivien metsien luonne siis vaikuttaa. Jos ne siis ovat pelkkää kuusta kasvavia, niin paine kohdistuu tienoon harvalukuisiin mäntytaimikoihin.
Kävin juuri Ruotsissa ja kuuntelin Sveriges lantbruksuniversitetin esityksen aiheesta.
Hirvikannan pienentäminen ei vaikuttanut juurikaan tuhoihin.
Ellei sitten kantaa ammuta olemattomiin.
Enemmän hyötyä oli oikeilla metsänhoito tavoilla. Eli kannattaisiko jonkun kertoa näistä Ruotsalaisten tutkimustuloksista?
Kannattaisi tutustua niihin tutkimuksiin . Vuosien kuluessa käydyssä keskusteluissa metsänhoidon toimenpiteiden vaikutus hirvivahinkoihin on suorastaan tyrmätty suomalaisissa keskusteluissa.
Toinen asia ,minkä olen todennut on , että jostakin syystä hirvivahingoista on pidetty kovinta meteliä juuri niinä aikoina ,kun hirvikanta on onnistuttu pudottamaan alimmilleen.
Kummastuttaa , kovasti ,että nykyistäkin hirvimäärää pidetään metsää koskien maaimanloppua enteilevänä ,vaikka määrä on puolet vuosituhannen vaihtuessa vallinneen tilanteen määrästä ja ennätyksellisen alhainen.
Vielä tuohon varsinaiseen juttuun palatakseni….Onko viisasta kiihottaa ihmisiä metsästäjäjärjestön luottamushenkilöitä vastaan epämääräisillä heitoilla heidän näkemyksiään kohtaan. Minusta siitä ,että Keski-Suomen johtohenkilöt kehottivat malttiin metsästyksessä pari vuotta sitten ei ollut virhe tilanteessa ,jossa hirvikantaa oli pudotettu reippaasti ja kannan tuottoa osoittava vasojen osuus kannasta oli huvennut huolestuttavan alas. Metsälehti voisikin tasapuolisuuden vuoksi kysyä myös asianomaisten henkilöiden perustelut mielipiteensä muodostumiseen eikä suinpäin tyrmätä asiallista kannanottoa maltillisen metsästyksen puolesta. Se osa on jätetty kertomatta ,että ko henkilöt kehottivat myös vähentämään hirviä siellä ,missä ei olla tavoitetiheydessä ,mutta muualla metsästämään vain tuotto.