Luonnontuotteista lisää rahaa

Tuore selvitys kertoo, että metsävaratietoa voidaan käyttää luonnontuotteiden keruukohteiden kartoituksessa.

Tuoreen kerkän kilohinta vaihtelee, mutta tyypillisesti se on noin viisi euroa. Metsänomistajalle tulo on verovapaata, jos hän poimii kerkät itse. (Kuvaaja: Jussi Laurila)

Kiinnostus puuhun perustuviin luonnontuotteisiin on kasvussa. Metsänomistajat voivat saada kuusenkerkistä ja koivunmahlasta lisätuloja, koska niitä ei saa kerätä ilman maaomistajan lupaa. Lisäksi kesäsäät eivät olennaisesti vaikuta puuhun perustuviin luonnontuotteisiin, toisin kuin metsämarjoihin ja -sieniin.

Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelun lähtökohtana on ollut puuntuotanto ja sitä tukevat digitaaliset metsikkökuviotiedot karttoineen. Palvelu ei sellaisenaan ole metsäsuunnitelma. Suomen metsäkeskuksen ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun hankkeessa kiinnostuttiin metsävaratiedon käytöstä puuhun perustuvien luonnontuotteiden kartoituksessa.

Selvityksessä verrattiin metsäkeskuksen metsävaratiedoista otannalla saatujen kuusenkerkkätaimikko- ja mahlakoivikkotietojen paikkansa pitävyyttä eli kohteiden keruupotentiaalia 20 maastokohteella Etelä-Pohjanmaalla. Hankkeessa sovellettiin Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston linjaamia hyvien mahlakoivikoiden ja kerkkätaimikoiden kriteereitä.

Digitaalisen metsävaratiedon avulla paikannettiin kaikki kymmenen kohdetta mahlankeruuseen sopiviksi. Mahlankeruuta varten tuoreiden ja sitä viljavampien kangasmetsien rauduskoivikoissa puuston keskiläpimitan tulisi olla vähintään 20 senttimetrin rinnankorkeudelta. Lisäksi koivuilta edellytetään hyvää kasvua ja suurta latvusta. Koivujen osuuden puuston runkoluvusta tai pohjapinta-alasta tulisi olla yli 75 prosenttia ja runkoluvun yli 500 kappaletta hehtaarilla.

Kerkkätaimikoissa metsävaratieto piti suurimmaksi osaksi paikkansa. Seitsemällä kohteella kymmenestä kuviotiedot täyttivät potentiaalisten kerkkäkohteiden vaatimukset. Hyvä kerkkätaimikko on hoidettu, ja kuusien sopiva keskipituus 3–6 metriä. Selvityksen kolme taimikkoa ei täyttänyt kriteereitä, koska hoitamattomissa sekataimikoissa kasvoi runsaasti mäntyjä ja koivuja. Kohteilla liikkuminen oli hankalaa ja kerkkien poiminta haastavaa.

Maastoinventoinnit tehtiin jokamiehenoikeuksien puitteissa kuvioittaisella arvioinnilla. Rajallinen selvitys tukeutui metsävaratietoon metsänomistajien tietosuojaa vaarantamatta.

Tarkoitus ei ollut arvioida itse järjestelmää, vaan pilotoida metsävaratiedon käyttöä puuhun perustuvien luonnontuotteiden kartoituksessa.

Metsävaratietoa voidaan hyödyntää mahlakoivikoiden ja kuusenkerkkätaimikoiden kartoituksessa, selvitys osoittaa. Koivikoiden osalta menetelmä toimi aina. Mutta kun kaukokartoitusta tehdään harvakseltaan ja luonto muuttuu nopeasti, alkuperäinen kuusentaimikko voi kehittyä muutamassa vuodessa hoitamattomaksi sekataimikoksi.

Luonnontuotealan vahvistamiseksi metsäalan toimijoiden tulisi valistaa metsänomistajia potentiaalisista mahlakoivikoista ja kerkkätaimikoista. Hanketoimijoiden tulisi puolestaan valistaa metsäalan eri toimijoita luonnontuotteiden mahdollisuuksista.

Jo tällä hetkellä luonnontuotealan yritykset voivat puunostajien tavoin ilmoittautua Metsään.fi-järjestelmään toimijoiksi. Järjestelmään voi ilmoittaa toiveita ja kriteereitä sopiville keruukohteille. Metsänomistajat voivat halutessaan vastata luonnontuotealan toimijoiden tarpeisiin. Keruuluvat ja -korvaukset pitää katsoa erikseen.

Selvitys oli osa Suomen metsäkeskuksen ja Seinäjoen ammattikorkeakoulun ”Makuja maakunnan metsistä” -hanketta, joka edistää metsiin perustuvien luonnontuotteiden käyttöä Etelä-Pohjanmaalla.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Luonto Luonto

Blogit ja Kolumnit

Kuvat