Heinäkuun puolivälissä helikopteri pörrää Senaatintorin yllä. Poliiseja on Helsingin ydinkeskustan jokaisessa kadun kulmassa, Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin saattue on saapumassa Presidentinlinnaan.
Kulman takana maa- ja metsätalousministerin työhuoneessa on kuitenkin viileää ja hiljaista. Haastattelunauhalle tarttuu seinäkellon tikitys.
Tuore maa- ja metsätalousministeri, kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on palannut edellisenä iltana Strasbourgista, missä Euroopan parlamentti on käsitellyt kiisteltyä ennallistamisasetusta. Matkan tarkoitus oli tavata maataloudesta ja metsäasioista kiinnostuneita europarlamentaarikkoja.
Essayah oli itsekin parlamentin edustaja vuosina 2009–2014, joten Bryssel ja Strasbourg ovat tuttuja. Entisen mepin statuksella parlamenttiin saa tavanomaista laajemman kulkuluvan, mikä helpottaa asioiden hoitamista.
”Tapasin kolmekymmentä keskeistä meppiä, ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičiuksen ja rahoituspalvelukomissaari Mairead McGuinnessin. Keskustelimme muun muassa ennallistamisasetuksesta ja metsäkatoasetuksesta. Komission aika alkaa käydä jo vähiin, mutta monta asiaa nousi vielä esille”, Essayah kertoo.
Toisenlainen ohjelma tarpeen
Yksi esiin nousseista asioista on metsien monitorointia koskeva asetus.
”Mepeissä on sellainen henki, että komission esityksissä on jatkossa oltava kansallista liikkumavaraa. Metsien monitoroinnista oli helppo löytää esimerkiksi Itävallan meppien kanssa yhteisymmärrys.”
Yhteisymmärrys tarkoittaa sitä, että molemmilla mailla on jo hyvät metsien seurantajärjestelmät. Mitään uutta ei niiden päälle pitäisi komission suunnasta vaatia.
Nykyisen komission aikana pöydälle on tulossa vielä maaperäasetus ja metsänviljelyainestoa koskeva sääntely.
Ennallistamisasetukseen parlamentti teki yli sata muutosesitystä. Se on Essayahin mukaan selvä merkki siitä, että komissiolta odotetaan jatkossa realistisempia ja maa- ja metsätalouden nykyistä paremmin huomioon ottavia aloitteita.
”Tämän komission kaudella on ollut se erikoinen sävy, että kaikki puun käyttöön liittyvät viittaukset on pyritty häivyttämään ja biotalous on jäänyt marginaaliin. Tulevan komission ohjelman on oltava toisenlainen.”
Uusi ministeri näyttää siis aloittaneen metsäasioiden ajamisen EU:ssa varsin vauhdikkaasti.
”On se entisenä meppinä helpompaa. Oli todella mukavaa tavata entisiä kollegoja”, Essayah sanoo.
Ministeri ei halua nimetä yksittäisiä meppejä metsävaikuttajiksi, mutta toteaa, että tietyt maat ovat yleensä Suomea lähinnä metsäasioissa.
”Suomalaisista mepeistä tietysti maatalous- ja ympäristövaliokunnan jäseninä olevat. Pohjoismaissa ja Baltiassa on yleensä hyvä ymmärrys metsistä. Myös Itävalta ja Slovenia ovat sellaisia, joiden kanssa löydetään samanlaiset linjaukset.”
Isoista jäsenmaista Espanja kiinnostui ennallistamisasetuksesta, kun havaittiin, että se olisi saattanut tuoda myös sille huomattavia kustannuksia.
”On myös maita, joiden kanssa yhteistyötä kannattaisi vahvistaa. Esimerkiksi Saksan Baijerin alueelta tulevat mepit yleensä ymmärtävät metsäasioita.”
Puoluejohtaja ministeriön johdossa
Sari Essayah on neljäänkymmeneen vuoteen ensimmäinen puoluejohtaja maa- ja metsätalousministerinä. Edellisen kerran maa- ja metsätalousministeriötä ja puoluetta on yhtä aikaa luotsannut keskustan Johannes Virolainen 1970-luvun lopulla.
Essayahia veikattiin maa- ja metsätalousministeriksi jo hallitusneuvottelujen aikana. Ministeri itse korostaa, että hallitusneuvotteluissa ensin rakennetaan ohjelma ja vasta sitten jaetaan salkkuja.
Hän myöntää kuitenkin, että maa- ja metsätalous on kristillisdemokraateille tärkeä politiikan alue.
”Tämän alan huoli on ollut meillä suurta. Nyt pääsemme kantamaan myös vastuuta.”
Puoluejohtajan toimiminen ministerinä saattaa vaikuttaa kahdella tavalla. Toisaalta hallituksen johtonelikossa toimiminen ja puolueen asioiden hoitaminen voi viedä huomiota ministeriöltä, mutta toisaalta tuoda maa- ja metsäta-loudelle painoarvoa.
Essayahia pidetään yleisesti ahkerana ja hyvin perehtyneenä poliitikkona. Ministeriön virkakunnasta uutta ministeriä on luonnehdittu asiakeskeiseksi. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten hän vastaa haastattelussa hapuilematta varsin teknisiinkin kysymyksiin.
Mitä hallitusohjelmaan oikeastaan kirjattiin metsätaloudesta? Essayah nostaa ensimmäiseksi esiin periaatteellisen kirjauksen.
”Suomen metsäpolitiikka pidetään kansallisissa käsissä. Metsänomistajan päätösvaltaa vahvistetaan ja omaisuudensuojaa kunnioitetaan. Tämä on tärkeä kohta hallitusohjelmassa.”
Omaisuudensuojan vahvistaminen liittyy Essayahin mielestä suoraan lunastuslainsäädäntöön, joka on ollut vahvasti esillä hallitusneuvotteluissa ja jota on tarkoitus uudistaa. Syynä ovat erityisesti tuulivoimapuistot ja sähkölinjojen rakentaminen.
Suojeluohjelmat tärkeitä
Suoraan metsänhoitoon liittyvää ohjelmassa ovat ainakin metsänhoito- ja lannoituskampanjat sekä korvaukset hiilensidonnasta. Hiilikorvauksiin on tarkoitus käyttää Metso-rahoitusta, jota on moitittu viime vuosina riittämättömäksi.
”Valtiovaranministeriön suuntaan en monelle riville laittanut lisäystoivetta, mutta Metso- ja Helmi-ohjelmiin kyllä”, Essayah sanoo.
Hänen mukaansa vapaaehtoisen suojelun rahoituksen vahvistaminen on viesti myös EU:n suuntaan siitä, että Suomi hoitaa osansa luonnonsuojelusta. Budjettivääntö on todennäköisesti meneillään elokuussa, kun tämä lehti ilmestyy.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että metsävähennystä korotetaan 60 prosentista 75 prosenttiin.
”Tarkasti on kirjoitettu, että metsätilarakennetta parannetaan ja metsävähennyksen tasoa arvioidaan. Taloudellinen tilanne toki tiedetään, mutta tavoite on tarkoitus toteuttaa mahdollisimman pian.”
Hallitusohjelmassa metsävähennyksen korotuksen on arvioitu vähentävän verotuloja 20 miljoonalla eurolla. Puuntuotannon tuen, käytännössä Metkan, vähentäminen ja joutoalueiden metsitystuen lopettaminen säästävät hallitusohjelman arvion mukaan valtion menoja saman verran vuosittain.
Kuolinpesien tilannetta on myös tarkoitus selvitellä yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Moni taho on toivonut, että kuolinpesät velvoitettaisiin tekemään selvennyslainhuuto. Myös perintöverotusta on tarkoitus tarkastella.
”Jos nyt brutaalisti sanotaan, Suomessa kuoleminen on tehty kauhean byrokraattiseksi. Nämä tilanteet eivät osu elämässä montaa kertaa kohdalle. Siksi asioita pitäisi saada vietyä eteenpäin jouhevasti”, Essayah perustelee.
Keskustelu metsistä lähti ministerin mielestä jossain vaiheessa väärille raiteille. Häiritsevintä siinä oli metsien merkityksen vähättely ja metsänomistajien syyllistäminen.
”Hyvänen aika, kyllä metsänomistaja haluaa pitää omaisuudestaan mahdollisimman hyvää huolta.”
Alkuvuonna vellonutta kohua harvennusten metsälain vastaisuudesta Essayah pitää esimerkkinä siitä, kuinka yksittäistapaukset saivat liian suuren painoarvon.
Koko perheen klapitalkoot
Essayah arvioi, että melkein jokaisella suomalaisella on jonkinlainen yhteys metsään. Oli se sitten metsäomaisuuden tai jokamiehenoikeuksien kautta.
Hänellä itsellään se yhteys on kotipaikka Lapinlahdella. Essayah varttui pientilalla, jonka hänen äitinsä nykyisin omistaa. Päätoimista maataloutta siellä tosin harjoitti viimeksi Essayahin isovanhempien sukupolvi.
”Tilaan kuuluu sen verran metsää, että joka kesä meillä on klapitalkoot. Sanotaan, että ikääntyessä ihmisen valtaa halkohulluus. Halkoja tehdään niin, että niitä on tulevillekin sukupolville.”
Myös raivaussaha pysyy ministerin käsissä.
Työteliäisyys on kotoa opittua. Sen Essayah mainitsee kysyttäessä, millaiset arvot häntä ohjaavat työssään. Aivan ensimmäiseksi hän nostaa kuitenkin kristillisen ihmiskuvan, jonka pohjalle kaikki muu rakentuu.
”Lähimmäisyys, rehellisyys, ihmisten tasa-arvo, oikeudentunto. Siltä pohjalta työtä teen ja toivon mukaan ne työssäni näkyvät.”
Kun nyt se kristillinen ihmiskuva tuli puheeksi, on kysyttävä asiasta, joka on nostettu eräissä vanhoissa jutuissa otsikkoon. Essayah on kertonut aiemmin julkisuudessa, että ei usko evoluutioon. Millainen siis on suhde muuhun luonnontieteeseen, vaikkapa metsäntutkimukseen?
MInisteri nauraa kysymykselle, ehkä yllättyneenä, ehkä kiusaantuneena. Sitten hän alkaa puhua TKI-rahoituksen merkityksestä maa- ja metsätaloudelle ja metsäteollisuuden uusista tuotteista.
Sari Essayah
- 56-vuotias
- Maa- ja metsätalousministeri
- Asuu Lapinlahdella, missä on myös viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa
- Koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri
- Kansanedustaja vuodesta 2003, Euroopan parlamentin edustaja vuosina 2009–2015, valittiin uudelleen eduskuntaan vuonna 2015
- Kristillisdemokraattien puheenjohtaja vuodesta 2015 alkaen
- Tunnetaan myös urheilu-urastaan kilpakävelijänä, voitti lajin maailmanmestaruuden 1993
- Perheeseen kuuluu puoliso ja kaksi aikuista lasta
- Harrastaa lukemista sekä liikuntaa, esimerkiksi lenkkeilyä, hiihtoa ja kuntosalia
Jos ajankohtaiset metsäasiat kiinnostavat, tilaa Metsälehti tästä.
Toivottavasti Essayah on tietoinen siitä, että metsänhoito-ohjeet eivät ole metsänomistajan kannalta läheskään optimaaliset.
Rapistuvien ojitusten aiheuttama pohjaveden korkeus ja reilu ylitiheys peratuista taimikoista alkaen heikentävät paljon kasvuja, vähentävät tukkiosuutta, lyhentävät kiertoaikoja ja lisäävät monia metsätuhoja.
Ainut hyötyjä on kuiduttava teollisuus, joka saa raaka-aineensa halvalla, kun tukkia kasvaa korjuukuntoon vain n. puolet siitä mitä pitäisi ja voisi.
Valitettavasti metsänomistajatkin ovat niin aivopestyjä, että eivät näe selvää ylitiheyden merkkiä eli jo varhaista karsiintumista ja latvusten lyhenemistä heikentyvine neulastoineen.
Ei tarvita paljon ajattelua huomata, että monen tuuhettuvan lavuksen läpi tuleva viisto aurongonvalo ei enää riitäkkään neulasille tai lehdille ja siitä se latvuston, eli kasvun moottorin, kurjistuminen alkaa.
1200 kpl taimikossa ja 600 kpl eh:n jälkeen on jo lähempänä sitä tiheyttä, missä latvusto voi nuoressa metsässä voida hyvin.
Kun latvusto on kunnossa ja metsä hyvässä kasvussa koko ajan, 10 v on liian pitkä aika odottaa väljennystä 400 r tiheyteen EH:n jälkeen ilman latvustotappioita.
Myös em 400 r/ha osoittautuu n 10 v kasvatuksen jälkeen jo latvuksia typisteleväksi tiheydeksi, jolloin viisas kasvattaja harventaa hyvin järeytyneet puut tiheyteen 200 r/ha ja sen jälkeen vain katselee kun metsä kasvaa tukkia hyvällä teholla ilman kuluja vuodesta toiseen.