Ladataan...
Ideologiat vievät tiedettä
Tilaajille
Metsänhoito
Suomessa on n 20 miljoonaa hehtaaria metsää. Jo yhdenkin hehtaarin lajikartoitus on maallikon mielestä haasteellista ellei mahdotonta, koska kyse on usein lähes mikroskooppisista eliöistä, jotka liikkuvat tai saattavat olla välillä täysin piilossa.
Mikko puhuu asiaa. En tiedä mekanismia, jolla nykymetsistä saataisiin metsätaloudella joku laji katoamaan, koska niitä ei saatu rankoilla kaskeamisilla tai laajoilla avohakkuun kaltaisilla määrämittahakkuillakaan
Sen sijaan ilmaston muutos saattaa vaikuttaa. Samoin ilman ainesominaisuudet kuten typpi tai pienhiukkaset. Myös ihmisten toiminta vaikuttaa. Lintujen talviruokinta suosii esimerkiksi tali- ja sinitiaisia sekä käpytikkaa, jotka kaikki vaikeuttavat ikoniseen maineeseen nostetun hömötiaisen selviytymistä. Viirupöllön pönttöjen asettelu metsiin suosii tätä lintua, mutta samalla edistää tämän oravan ja liito-oravan vihollisen menestymistä.
Blogista: ”””Eikä lajien uhanalaisuuden arviointimenetelmä ole systemaattinen, vaan subjektiivinen, toisin kuin esimerkiksi valtakunnan metsien inventointi. Täten arviota ei teoriassakaan olisi mahdollista toistaa.”””
Lajien uhanalaisuuden arviointi on monessa tapauksessa roskaa, kuten Seppo Vuokko sanoi Luontopaneelin Luontokatoraportista. Vuokko otti myös ”Lahokaviosammalen” esimerkiksi lajista, jonka uhanalaisuudella on aiheutettu valtavasti taloudellista haittaa turhaan, sillä se on todellisuudessa elinvoimainen (LC) eikä erittäin uhanalainen (EN), kuten sen luokka nyt on eikä mikään vanhojen metsien laji, vaan sitä on vähän joka paikassa, kun osaa oikeaan aikaan etsiä kuusen kannoista, joita syntyy vuosittain hakkuissa miljoonia kuutioita.
Tässä vähän sitä, kuinka osaamaton ”luonnonsuojelu” Lahokaviosammalella on aiheuttanut suuria taloudellisia menetyksiä.
Suomen Luonnonsuojeluliitto: ”””Lahokaviosammalen löytyminen on pysäyttänyt muutamia rakennushankkeita Uudellamaalla. Vantaalaisesta metsästä löytyi suuri esiintymä, joka sai Lemminkäisen perumaan rakennussuunnitelmansa. Vantaalla ovat seisahtuneet myös Puu-Kivistön ja Lehmustontien asemakaavat, joista Uudenmaan luonnonsuojelupiiri valitti yhdessä Vantaan yhdistyksen kanssa. Piiri sai kumottua hallinto-oikeudessa sammaleen siirtoluvan Espoossa. Kaikkien kolmen tapauksen oikeuskäsittelyt ovat kuitenkin vielä kesken.”””
Talouselämä-lehti 2015: ”””Lahokaviosammal pysäytti hakkuut – metsäkone poistui paikalta, Luonto-Liiton iskuryhmä ei.
Kulttuuriyhdistys Konstsamfundet ja luonnonsuojelijat ovat neuvotelleet Purunpään alueen metsien kohtalosta. Hakkuut ovat toistaiseksi jäässä.”””
Monikerroksellisen- eri-ikäisenmetsän tuottavuuden tutkimusta Mikko Riikilä yhdistelee vihjaillen aloille joilla ei ole mitään yhteyttä metsään. Ainostaan taimien nopea kasvu taloudelliseen tuottavuuden paremmuuteen ei ratkaise. Jatkuvan kasvatuksen taloudellinen etu syntyy sahattukin hinnan erosta propsipuun hintaan ja jk:n nopeasta sahapuun myyntirytmistä 8 – 15 vuotta jolla vältetään aukkohakkuusta muodostunut 30 – 40 vuoden taimikko vaiheen tappiollinen jakso.
Tasaikäisessä ja jaksottaisessa yksittäinen puu on hakkuukypsä 60 vuodessa. Jk:ssa 100-120 vuodessa . Tukiksi kehittyviä runkoja on jaksottaisessa hehtaarilla vähintään kolmannes enemmän. Miten Perko tähän vastaa? Hyvin ovat huuhaaopit Perkon pään sekoittaneet.
Mikko kiinnittää huomiota tärkeään asiaan. Tuo on totta että uhanalaisia lajeja koskeva tietous ei ole samaan tapaan varmennettua kuin vaikka metsien inventointitieto. Siksi sitä pitäisikin käyttää varoen ja viisaasti eikä pysäyttää hakkuita ja rakennushankkeita yksittäisten lajien esiintymien vuoksi. Lajien kokonaistilanteesta on yleensä puutteellinen tilannekuva. On hoidettu ehkä metsää hyvin, ja sinne on ilmestynyt uhanalainen laji. Sitten laitetaan alue käyttörajoitusten piiriin. Menikö oikein vai rikottiinko maanomistajan oikeusturvaa?
Ei noin mene vaan niin, että niitä ”uhanalaisia” on paljon Suomen luonnossa, mutta eihän niitä kukaan löydä, jos ei erityisesti etsi. Kun sitten erityisesti etsitään kaikkea mahdollista joltain suunnitellulta rakennuspaikalta, niin totta kai niitä löytyy, koska ne ovat todellisuudessa yleisiä.
Tämän todistaa jo se, että jokin harvinainen kasvi tai eläin sattuu löytymään vaikkapa suunnitellun sellutehtaan tontilta. Jos tuo harvinaiseksi väitetty eliö olisi todella harvinainen, niin olisi erittäin epätodennäköistä sen löytyminen paikasta, mistä sitä aletaan etsiä.
Arvon kirjoittajalta on nyt unohtunut tieteen perustat. Tiede on avointa ja tieteessä kritiikki esitetään ja osoitetaan hyvien tapojen mukaisesti tutkitulla tiedolla. Kuka tahansa voi tutkia, hommata akateemisia valmiuksia tehdä laadukasta tutkimusta ja osoittaa väitteitä oikeaksi tai vääräksi tai jotain siltä väliltä. Ei ole mitään tieteilijöiden salaliittoa tai kollektiivista ideologiaa metsän omistajia vastaan taustalla, sellaisen väittäminen on vastakkainasettelun kasvattamista. Maailman tutkijoista valtaosa yhtyy näkemykseen, että 6. joukkosukupuutto on käynnissä ja Suomen alueella ja luonnossa kaikki PITKÄAIKAISET mittarit osoittavat, ettei suomen luonto ole poikkeus. Enemmän näen ideologiaa siinä, että täällä järjestelmällisesti kritisoidaan tutkimusta luontokadosta ja halutaan korostaa mittareita, jotka hyödyttävät metsänomistajia. Toki voitte omalla porukalla pitää tällaista narratiivia yllä, mutta älkää itkekö, kun yleinen näkemys luonnonmonimuotoisuuden suojelusta kasvaa vuosi vuodelta ja etuoikeuteemme kohdella omistamaamme metsää haluamallamme tavalla kosketaan. Jos ei yhteisymmärrystä ja joustavuutta löydy, voi enemmistö tai maailman muut yhteisöt puuttua esimerkiksi omistusoikeuteen. Rattijuopolta kortti pois jne. Ihmisten perusoikeuksiin kuuluu myös puhdas ja monipuolinen luonto. Varsinkin primitiivisellä tasolla, joka selviytymisen ollessa kyseessä ajaa kaiken abstraktin omistuskäsityksen yli.
Kirjoituksessa täysin vailla mitään näyttöä vihjataan että uhanalaisuusarviointi olisi epätieteelliseen aateideologiaan perustuvaa poliittista vaikuttamista ja pseudotiedettä ilman toistamisen mahdollisuutta. Väite ei pidä paikkaansa, arvioinnille on määrittey tarkka tieteellinen menetelmä, joka on kansainvälisessä käytössä.
Järjestelmään voi tutustua seuraavista lähteistä:
IUCN Standards and Petitions Committee. 2022. Guidelines for Using the IUCN Red List Categories and Criteria. Version 15.1. Prepared by the Standards and Petitions Committee. https://www.iucnredlist.org/documents/RedListGuidelines.pdf
Quantification of Extinction Risk: IUCN’s System for Classifying Threatened Species. GEORGINA M. MACE, NIGEL J. COLLAR, KEVIN J. GASTON, CRAIG HILTON-TAYLOR, H. RESIT AKC¸AKAYA, NIGEL LEADER-WILLIAMS, E.J. MILNER GULLAND, AND SIMON N. STUART
Keith, D. A., Rodríguez, J. P., Rodríguez-Clark, K. M., Nicholson, E., Aapala, K., Alonso, A., Asmussen, M., Bachman, S., Basset, A., Barrow, E. G., Benson, J. S., Bishop, M. J., Bonifacio, R., Brooks, T. M., Burgman, M. A., Comer, P., Comín, F. A., Essl, F., Faber-Langendoen, D., Fairweather, P. G., Holdaway, R. J., Jennings, M., Kingsford, R. T., Lester, R. E., Nally, R. M., McCarthy, M. A., Moat, J., Oliveira-Miranda, M. A., Pisanu, P., Poulin, B., Regan, T. J., Riecken, U., Spalding, M. D. & Zambrano-Martínez, S. 2013. Scientific Foundations for an IUCN Red List of Ecosystems. PLoS ONE 8: e62111. DOI:10.1371/journal.pone.0062111
Kolumni itsessään on aatteellisesta näkökulmasta kirjoitettu ja siinä esitetään täysin perusteettomia spekulointeja, vihjailuja ja jopa suoranaisia epätotuuksia.
Antti Tammi