Ladataan...
Järkee vai ei
Miten jatkuvapeitteiseen kasvatustapaan siirtyminen onnistuu ja mitä huomioita prosessissa kannattaa ottaa huomioon?
Tilaajille
Miten jatkuvapeitteiseen kasvatustapaan siirtyminen onnistuu ja mitä huomioita prosessissa kannattaa ottaa huomioon?
Metsänhoito
Miksi pitää yrittää epävarmaa jatkuvaa kasvatusta vaikka tiedetään, että se tuottaa vähemmän puuta, jonka kantohinta on pienempi. Lisäksi sekametsän kasvatus on käytännössä mahdotonta. Tiedetään myös, että sahat arvostavat päätehakkuutukkia, jolloin ne voivat ohjata kunkin kysyntätilanteen mukaan motonsa kuusi- tai mäntyleimikkoon. Kyllä minusta on viisaampaa kasvattaa metsää sillä tavoin, että ostaja on siitä aina kunnolla kiinnostunut.
Siitä olen iloinen, että pystymme työllistämään niissä uudistustöissä paikallisia metsureita, joilla ei muita työmahdollisuuksia muuten olisi.
Tämä jatkuva kasvatus-touhu menee kyllä yli minun ymmärrykseni.
Syynä voi olla esimerkiksi se, että kaikille metsänomistajille ei raha ole ainoa eikä välttämättä edes tärkein mittari. Joku arvottaa maiseman, monimuotoisuuden, marjat, metsästysmahdollisuudet yms. korkeammalle – ainakin jollain kohteella. Ei tämä ole mustavalkoista, jatkuvapeitteisellekin on paikkansa.
Ja kuten yllä blogissa todettiinkin, turvemailla avohakkuu ei ole taloudellisestikaan järkevää (koska se aiheuttaa ojitustarpeen).
Itsekään en ole mikään raivokas jatkuvapeitteisen kannattaja, mutta minulla on yksi kuvio joka on valmiiksi eri-ikäisrakenteinen ja siinä aion kokeilla yläharvennusta ja sen jälkeen jatkuvapeitteistä, aivan siitä syystä että olisi järjetöntä panna sileäksi hyvä alikasvos ja menettää 20-30 vuotta kasvaneet harvennuskokoiset lisävaltapuut. Se, että kyseessä on metsäni paras mustikkapaikka, ei ole merkityksetöntä sekään – minulle. Joku muu voisi arvottaa asioita eri tavalla, ja sekin olisi ihan ookoo.
Kiitos kommentoinneista
Itse uskon, että kasvatustavoissa ei ole yhtä oikeaa ja parasta, vaan kullekin kohteelle löytyy historian ja ominaisuuksien pohjalta hyvä kasvatustapa. Asiat eivät ole tässäkään mustavalkoisia. Erilaisia kasvatustapoja tullaan käyttämään ja varmasti kehitetään erilaisia variaatioita kunhan tieto ja kokemus lisääntyvät.
Metsätalous muodostaa liiketaloudellisen ekosysteemin. Eri toimijoilla voi olla perustellustikin erilainen näkemys, mikä kasvatustapa tuo omalle toimijajoukolle taloudellisesti parhaan tuloksen. Itse katson asiaa luonnollisesti metsänomistajan kannalta.
Itselläni päätöksenteko kietoutuu kolmioon talous-monimuotoisuus-ilmastomuutos. Kylläkin talousnäkökulma on ehdottomasti merkittävin. Sekin puoltaa erilaisten kasvatustapojen käyttämistä erilaisilla kohteilla.
On myös huomioitava erilaiset ja -asteiset riskit eri kasvatustapoja käytettäessä. Riskien tiedostaminen ja huomioiminen onkin hieman haastavaa, luonto kun ei ole insinööritiedettä. Tässä kyllä sekapuuston järkevätyylinen suosiminen mielestäni usein vähentää riskejä enemmän kuin mitä tulomenetykset ovat. Jo kuusi-mänty sekämetsä on usein mainio valinta ja myös silmälle kivempi kuin yhden puulajinmetsä jos vaan kasvupaikka antaa myöten. Ja kyllä lehtipuu mukana sopii myös talousajatteluun.
Asa menee kimuranttisemmaksi jos aletaan hiilensidonnasta maksamaan. Itse näen, että hiilensidonnasta maksaminen ei ole hyvä ratkaisu. Parempi olisi kasvattaa puustoa maksimaalisesti, esim tukemalla kasvatuslannoituksia.
Lopuksi miten ylisukupolvisuus näkyy päätöksenteossa. Pitäisikö huomioida miten seuraava omistajapolvi asioita tulee hoitamaan. Toisaalta jos perilliset ovat kiinnostuneet jatkamaan metsätaloutta, voi heidän ajatusmallinsa vielä muuttua ajan yötä.