Ladataan...
Metsänomistamisen monta merkitystä
Toiselle metsänomistaminen on taakka, kun toiselle se on ilmastoteko. Kolmannelle sijoitus, neljännelle henkinen omistajuuden kokemus. Metsänomistaja Johanna Teräväinen pohtii blogissa metsänomistamisen monia merkityksiä ja palaa sen historiasta.
Tilaajille
Metsillä on suuri merkitys paikallis- ja valtion talouteen.
Jos metsän omistaja on valmiiksi niin varakas, että metsätuloja ei enää tarvita elämiseen, metsähoito jää helposti tekemättä ja tärkeät talous ja ilmastohyödyt saamatta.
Ikääntyminen, pitkä välimatka ja osaamattomuus lisäävät tätä ilmiötä.
Ikääntyneet ja osaamattomat seniorit ja työssäkäyvätkin kaupunkimetsänomistajat ovat helposti alttiita äärisuojelijoiden mielipidevaikuttamiselle, kuten nyt jo paljon nähty.
Myös yhteisöjen (mm. seurakunnat) metsänhoitoon koetetaan vaikuttaa ja saada se passiiviseksi ja puuta tuottamattomaksi, vaikka tiede ei tue tämän toiminnan hyödyllisyyttä, edes ympäristölle kaikki vaikutukset huomioiden.
Nykyisellä trendillä edeten on vain ajan kysymys, kun jotkut tehtaat eivät saa ostettua enää puitaan ja ne joudutaan sulkemaan kaikkine karmeine sivuvaikutuksineen.
Metsälehdessä oli hiljan juttu, miten Suomi tuli metsäasioissa järkiinsa n. 90 v sitten ja sen jälkeen tuplasi metsiensä kasvun ja lähes tuplasi puuvarannon. Nyt tätä arvokasta tietoa, osaamista ja perintöä ollaan hävittämässä ja palaamassa metsien huonon hoidon tilaan, joka vallitsi vuosisatoja ennen aktiivista metsänhoitoa.
Massaviestimien aikakaudella tyhmyys tiivistyy.
Tosiasia on, että jo hoitorästien pois hoitamisella Suomen metsien kasvu lisääntyisi noin puolella, eikä tuplaaminenkaan olisi mahdotonta oikein viisaasti toimien.
15 milj. neliökilometrin metsättömien alueiden metsittäminen maapallolla sitoisi ihmiskunnan 50 gigatonnin päästöt, parantaisi muutenkin ilmastoa, tukisi lajikirjoa ja antaisi kymmenille miljoonille elinkeinon.
Henkilökohtaisesti koen suurta ammatillista mielihyvää, että olen aikanani onnistunut tuplaamaan sukutilamme metsien kasvun ja yli tuplaamaan arvokasvun.
Valitettavasti tällaiseen toimintaan nykyään kannustus on julkisuudessa enää hyvin vähäistä, vaikka ilmasto ja tekniikka tekevät hyvästä metsähoidosta aika helppoa.
Mielenkiintoinen artikkeli avaamaan metsiemme historiaakin.
Havaitsin sanan ”aluetalous”. Historiamme eri vaiheissa juuri metsiemme puu on synnyttänyt eri puolille maata merkittävää aluetaloudellista aktiviteettia.
Tämä nostanut Suomen kansakuntien joukkoon ja luonut hyvinvointiyhteiskunnalle uusiutuvaan perustuvan kestävän perustan.
Kuinka voisimme nyt metsiemme kautta vahvistaa aluetalouksia kautta maan? Kuinka voisimme saada puuta jalostavaa toimintaa seutukunnille? Olisiko löydettävä uutta mekaanista ja erikoistunutta puunjalostusta korvaamaan tuontimateriaalista tehtyjä tuotteita?