Millainen on metsäsuhteesi?

Metsänomistajan on hyvä tunnistaa metsäsuhteensa ja tehdä päätöksiä sen mukaan

Ulkoilijan roolissa nauttimassa Kangasalan Kirkkoharjun hyvistä ulkoilumahdollisuuksista.

Metsänomistajia voi luokitella metsänomistajuuden suhteen eri lähtökohdista. Näitä ovat ainakin aktiivisuus ja kiinnostus, tavoitteet, metsäosaaminen ja omistajuus.

Metsänomistajan olisi tärkeää tunnistaa millainen oma metsäsuhde on ja miten teen päätöksiä metsäni suhteen.

Pohdinnan jälkeen olisi hyvä miettiä, jatkanko omaa toimintaani nykyisellä tavalla vai muutanko omistajuustapaani ja etsin uudenlaisen tavan toimia.

Aktiivinen metsänomistaja seuraa metsäalan kehitystä, hänellä on selkeät tavoitteet metsälleen ja uskallusta tehdä päätöksiä metsiensä suhteen. Hän käyttää tarvittaessa metsäammattilaisia päätöksenteossaan apunaan ja sparraa heidän kanssa näkemyksiään. Hänelle on tärkeää pitää metsätietonsa ajan tasalla ja seurata aktiivisesti alan lehtiä, nettiä ja hän osallistuu häntä kiinnostaviin tilaisuuksiin.

Uusi tai metsäasioista vasta kiinnostunut metsänomistaja tunnistaa, että ei tiedä riittävästi metsäasioista, jotta uskaltaisi tehdä päätöksiä metsänsä suhteen. Hän haluaa oppia metsäasioita niin, että uskaltaa tehdä itsenäisesti päätöksiä. Osaamisensa kehittämiseksi hän kouluttautuu, etsii tietoa netistä sekä keskustelee metsäammattilaisten kanssa. Asioihin tutustuessaan hänelle voi tulla halu hoitaa metsiään helpolla tavalla ja tällöin hän etsii itselleen metsäalan toimijoista kumppanin, joka tarjoaa palveluita avaimet käteen periaatteella.

Metsänomistajana voi olla metsistään vähän tai ei ollenkaan kiinnostunut. Tällöin metsänomistaja ei perehdy metsiensä tilanteeseen eikä laske mitään niiden tarjoamien mahdollisuuksien varaan. Hän ei seuraa metsäasioita eikä osallistu tilaisuuksiin. Syitä kiinnostuksen vähäisyyteen on varmasti monia, arkikiireet, pitkä etäisyys metsiin, ei käsitystä metsien tilasta ja mahdollisuuksista sekä monimutkaiset metsien omistussuhteet.

Osalla metsänomistajista on halu luopua metsistään, asia tulee useimmin ajankohtaiseksi ikääntyessä tai perintöä vastaanotettaessa. Metsänomistaminen voi tuntua liian vaikealta ja metsäasioihin tarttuminen sekä sopivien ratkaisuiden löytäminen ei ole helppoa. Perheen sisällä ei välttämättä puhuta asiasta avoimesti ja mietitä yhdessä ratkaisua, mitä tehdään metsien kanssa. Jos perheestä löytyy joku kiinnostunut jatkaja, niin ratkaisu on usein helpompi. Päätös luopua kokonaan metsätilasta on huomattavasti helpompi, kun perhe on sen yhdessä tehnyt.

Metsänomistamisessa ei ole yhtä oikeaa tapaa.

Metsänomistamisessa ei ole yhtä oikeaa tapaa. Metsänomistajan elämäntilanne, ajankäyttö, perheen suunnitelmat sekä muut tekijät vaihtelevat. Muuttuvien tilanteiden johdosta myös suhde metsään ja odotukset sekä tarpeet sen suhteen ovat erilaisia. Metsänomistajan olisi löydettävä itselleen sopiva tapa omistaa metsää ja tehdä päätöksiä, on se sitten yksin, yhdessä jonkun toimijan kanssa, rauhoittaa metsä käytöltä tai metsästä luopuminen. Metsänomistajan metsäsuhde ja sen pohjalta tapa toimia, on päätös johon metsänomistajalla on oikeus ja perheen sekä toimijoiden on sitä kunnioitettava.

Minun metsäsuhteeni on moninainen ja ymmärtäväinen.

Metsäsuhteeni on muodostunut lapsuudesta lähtien, kun kävin metsuri-isäni luona etenkin kotimetsän hakkuissa. Sen jälkeen tulikin istutukset ja kylvöt tutuiksi omissa sekä vieraiden metsissä. Nuoruudessa parhaista kavereistani toinen oli metsuri ja toinen metsätalousinsinööri. Metsänomistajuus alkoi kohdallani metsätalousinsinööriopiskelujeni aikana.

Metsäsuhteeni on selkeästi erilainen eri rooleissa.

Metsänomistajana huomaan omassa metsässä työskennellessäni olevani hoitotöissä istutusjäljen suhteen tarkka ja taimikonhoidoissa meinaa jäädä liikaa puuta, kyllähän ne vielä mahtuvat kasvamaan. Polttopuukasaahan niistä sitten osa menee, mutta talvella töistä palatessani ja takan edessä istuessani olen tyytyväinen, stressi poistuu tuleen tuijottaessa oman metsän puiden palaessa, lämpö hellii kivasti ja tulee raukean rauhallinen olo. Toisaalta metsässä päätöksiäni tehdessäni välillä ovat etusijalla talousasiat ja välillä luontoasiat. Kullekin asialle on oma paikkansa. Marjastus, sienestys ja metsässä kävely virkistysmielessä tulivat mukaan vaimon kautta. Hiihdossa, lenkillä ja maastopyöräilyssä sitä katselee maisemaa ulkoilijan silmällä kulkukelpoisuutta painottaen.

Omassa metsässä on helposti liian helläkätinen taimikon varhaishoidossa ja taimikonhoidossa.

Metsäammattilaisena metsäsuhteeseeni on ratkaisevasti vaikuttanut se, että kun 90-luvun alussa aloitin urani metsäsuunnittelua tehden, tajusin aika pian, että olen asiakaspalvelutehtävässä ja auttamassa metsänomistajaa suunnittelemaan metsäomaisuutensa hoitoa. Minulla olikin yli 9/10 metsäsuunnitelman tilanneista mukana maastossa työtä tehdessäni ja kysyin metsänomistajalta, mitä oli itse ajatellut kohteella tehtävän. Jos ehdotus ei ollut ristiriidassa metsälain kanssa, niin metsänomistajan ehdotuksen mukaan edettiin.

Sen jälkeen olen kouluttanut metsänomistajia monissa asioissa, itse koen tavoitteekseni kouluttajana innostaa metsänomistajaa hyödyntämään metsänsä mahdollisuudet omista lähtökohdistaan ja tarpeistaan. Kun tunnistaa metsänsä mahdollisuudet ja hetkeksi keskittyy asiaan, löytää hyviä ratkaisuita ja pystyy monesti yhdistämään niin taloudelliset, suojelulliset kuin virkistyksellisetkin asiat toimivaksi kokonaisuudeksi. Olen mielestäni kehittynyt metsäammattilaisena ja osaan ymmärtää metsänomistajien moninaisia tarpeita ja ei aina niin rationaalisia ratkaisuita. Minusta metsänomistajalla on aina oikeus tehdä haluamiin ratkaisuita metsänsä suhteen ja myös oikeus muuttaa mieltään sekä toimintatapojaan.

Minusta metsänomistajalla on aina oikeus tehdä haluamiin ratkaisuita metsänsä suhteen ja myös oikeus muuttaa mieltään sekä toimintatapojaan.

 

Veikko Iittainen

Kirjoittaja on metsäalan ammattilainen ja metsänomistaja

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut