Päätehakkuuikä lähestyy – mitä minun pitäisi tehdä?

Metsissäni päätehakkuuikäiset kohteet ovat olleet kuusivaltaisia. Siksi päätösvaihtoehdot ovat olleet, tehdäänkö kohteilla, avohakkuu, poimintahakkuu, yläharvennus, suojellaanko esim. ympäristötukikohteena vai viivästetäänkö hakkuuta muuten. Itse asiassa suojelu, ympäristötuki ja yläharvennuskin ovat viivästetyn hakkuun variaatioita.

Oman oppini mukaan valittava hakkuutapa määräytyy pääasiassa kohteen biologisten olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaan. Jos on samanlaiset edellytykset eri hakkuutavoille, valitsen ilmaston kannalta parhaan vaihtoehdon.

 

Avohakkuukin voi olla ilmastoteko

Kohteilla, joissa ei ole näkyvissä hyvän alikasvoksen alkua (kunttaiset, johon siemen ei tartu helposti), olen tehnyt perinteisen avohakkuun. Paras ilmastoteko on uudistaa nämä kohteet nopeasti ja oikein sekä hoitaa taimikot ajallaan, johon myös minä metsän hoitajana pyrin. Uudistamisessa suurimmaksi ongelmaksi ovat koitunet hirvet, jotka estävät monesti parhaan puulajin valinnan ja siten myös kasvu- ja hiilensidontakyvyn.

 

Uudistaminen avohakkuun jälkeen on syytä tehdä hyvissä ajoin. Kuvan uudistaminen on tehty hakkuuvuonna.

 

Edellinen omistaja on ”unohtanut” uudistamisen, mikä osaltaan heikentää metsän hiilensidontakykyä.

 

 

Poimintahakkuulla jatkuvapeitteiseen kasvatukseen

Kohteet, joilla on jo hyvä alikasvos, on luontainen uudistus mielestäni mahdollista. Hakkuutavaksi olen tuolloin valinnut poimintahakkuun, jolla tähtään jatkuvan kasvatuksen malliin kyseisessä kohteessa.

Jos kohde rajoittuu matalapuustoiseen kuvioon, on syytä jättää riittävä hakkaamaton reunavyöhyke. Oma kokemukseni on pienehköistä kohteista, jolloin hakkuualue jää pieneksi. Tämä on hyvä syy kasvattaa kuviokokoa jatkossa.

 

Hyvin taimettuneessa, tulevassa poimintahakkuukohteessa on puutoa arviolta noin 300m3/ha.

 

Yläharvennuksella jatketaan kiertoaikaa

Yläharvennusta harkitsen kohteilla, joissa hyviä välipuita on riittävästi. Itselläni tällaisia ei ole juuri ollut.

 

Hiilivaraston kasvattaminen suojelun avulla

Kohteilla, joilla on metsälain 10§ mukaisia ominaisuuksia tai joilla on muu erityinen ympäristöarvo, pyrin aina saamaan ympäristötuen tai alueen suojelun piiriin. Alueeseen pyrin aina saamaan mukaan myös reunavyöhykkeen talousmetsää, jotta alueen monimuotoisuusarvo olisi mahdollisimman hyvä. Tämän tyyppisessä metsässää suosin ”viivästettyä hakkuuta” ja hiilivarannon varastointia ennemmin  kuin ”normaalissa” talousmetsässä.

 

 

Lampi ja lähde.

 

Lammen ympäristön turve- ja kivennäismaan metsikön liittäminen ympäristötukikohteeseen lisää kohteen ympäristöarvoa.

 

Rantametsän lahopuustoinen kohde oli 10 vuotta ympäristötukikohteena. Kohde on luonnontilainen ja puustoa 350 m3/ha.

 

Haen rantametsän lahopuustoista kohdetta tänä vuonna uudestaan ympäristötukikohteeksi.

 

Viivästetty päätehakkuu ei kuulu työkalupakkiini

Korkokannan ollessa alhaalla on taloudellisesti järkevää viivästää hakkuita mikäli tarjolla ei ole parempituottoisia vaihtoehtoisia sijoitusmuotoja. Tosin, jos laittaa metsärahat vaikka Metsäliiton osuuksiin 5-7% korolla, ei taloudellisesti ajattelevan kannata hakkuita viivästyttää, päin vastoin.

Ilmaston kannalta ei ole järkevää lykätä normaalin päätehakkuukypsän talousmetsän hakkuuta sen ajankohdan jälkeen, kun metsän kasvu on laskenut alle keskikasvun. Siksi mielestäni tällaisille kohteille ei tulisi jatkossakaan kaavailla minkäänlaisia hiilensidonnan tukimalleja.

Summa summarum

  • Teen päätökseni biologian ehdoilla
  • Jos löytyy, suosin ilmaston kannalta parhaita vaihtoehtoja
  • Teen ympäristotukikohteen jos mahdollista
  • Säästän muut ympäristöarvoja omaavat kohteet
  • Viivästytän kasvua poiminta- tai yläharvennuksella
  • Uudistan ja hoidan taimikoita niin hyvin kuin osaan

 

Lue myös Pentin aikaisemmat blogit.

Kommentit

Ei vielä kommentteja.

Metsänomistus Metsänomistus

Keskustelut

Kuvat