Blogit

Saimaannorppakantaa ei ympäristöministeriössä näköjään arvosteta.

Syksyn taimikonhoitoa suunnitellessa metsänomistaja Johanna Teräväinen eksyi jälleen kerran metsäänsä. Eksymisestä koitui kuitenkin paljon iloa.

Jokaisen metsänomistajan omistuksessa on pala tulevaisuuden toivoa, tuumii metsänomistaja Johanna Teräväinen, kun mättäällä istui.

Ruuhkavuodet yllättivät metsänomistaja Johanna Teräväisen eivätkä metsäsuunnitelmat ole edenneet. Pitäisikö asiasta stressaantua vai voisiko tilanteeseen sittenkin suhtautua lempeydellä?

Metsänomistaja Johanna Teräväinen päätti perustaa oman puulajipuiston eli arboretumin, jotta voisi sen avulla vahvistaa luontoyhteyttä ja metsän monimuotoisuutta. Haaveena on myös päästä tekemään vastoja mahdollisimman monesta puulajista.

Metsänomistaja Johanna Teräväinen kirjoitti ylös oman metsänhoitotahtonsa, joka pohjustaa metsänhoitosuunnitelman laatimista ja metsänhoidollisten linjauksien tekemistä.

Metsänomistaja Johanna Teräväinen haastatteli metsäkosketuksen fyysisistä terveysvaikutuksista väitöskirjatutkija ja Re-Connecting Nature®-mikrobiuutteen tuotepäällikkö Iida Mäkelää.

Metsänomistaja Johanna Teräväisen perheessä syyshavut viedään haudalle kolmen sukupolven voimin. Havujen käyttö vainajien muistamiseen kumpuaa kansanperinteestä, jota voi soveltaa tähän päivään vaikka löylyveden muodossa.

Millaisessa metsässä voi viljellä erikoissieniä? Voiko sillä oikeasti saada lisätuloja? Siitä otti selvää metsänomistaja Johanna Teräväinen, joka kertoi myös oman kokemuksensa pakurin ja lakkakäävän ymppäyksestä.

Lehtipuista jotkut tulevat lehteen jopa kuukautta myöhemmin kuin varhaisimmat. Viimeisenä lehtii saarni, joka kuitenkin pudottaa lehtensä jo ensimmäisenä. Viime vuosina saarnien lehdettömyyden syynä ovat usein olleet myös taudit ja tuholaiset.