Meidän metsän tarina – ylisukupolvinen metsänhoito

Marraskuun marto sai metsänomistaja Johanna Teräväisen pohtimaan ylisukupolvista metsänhoitoa. Onko se metsän tarinan luomista, ylisukupolvista dialogia ja tulevaisuuskuvia?

(Kuva: Johanna Teräväinen)
(Kuva: Johanna Teräväinen)

Lähdin omaan metsään pyyntiretkelle etsiskelmään kuusen ja männyn oksia valmistelemaani kekrisaunotusta varten. Marraskuussa maa martona makaa, kuolleena, loka-marraskuun vaihteessa sataneen lumivaipan alla. Pyyntiretkeni metsään olikin vitivalkoinen ja puiden oksat nuokkuivat lumen painon alla. Kun kopautin männynoksista lumet pois, oksa pompahti käteni ulottumattomiin. Keräsin havupuiden oksia ja mieleeni palasi näin kekrin aikaan ja pyhäinpäivän alla havujen merkitys vainajien muistamisessa, josta kerron enemmän Terveisiä kotimetsässä -blogikirjoituksessa.

Havuista voi tehdä saunaan kimpun tai hauduttaa löylyvettä. Kummin vain, tuoksu on ihana ja hengitysteitä avaava. (Kuva: Johanna Teräväinen)

Retkeni johdatteli ajatukseni ylisukupolviseen metsänhoitoon. Perhemetsänomistaminen on perinteinen ja ainutlaatuinen tapa meillä Suomessa omistaa metsää. Yleisesti voi varmaan sanoa, että monet haluavat metsien säilyvän perhepiirissä, suvussa ja vasta viimeinen vaihtoehto on myydä metsiä suvun ulkopuoliselle henkilölle tai yhtiölle.

Ylisukupolvisen metsänhoidon termiin tutustuin kuitenkin vasta vuosi sitten metsänhoitoaiheisessa koulutuksessa. Pohdin omistamista yleensäkin Metsänomistamisen monta merkitystä -blogikirjoituksessa.

Mitä ylisukupolvinen metsänhoito on?

Lähtökohtana voidaan yleisesti pitää sitä, että metsät halutaan jättää seuraavalle sukupolvelle hyvässä kunnossa. Pohdin omaa metsän hoitotahtoani Millaisen metsän haluan jättää lapsilleni -blogikirjoituksessa. 

Ylisukupolvinen metsänhoito liittyy vahvasti sosiaaliseen kestävyyteen. Olemme metsänomistajina osa yhteisöä ja luontoa, olemme myös vastuussa siitä miten toimintamme vaikuttaa ympäristöömme. Aito ylisukupolvinen metsänhoito tarvitsisi ylisukupolvista keskustelua metsän merkityksestä. Tarinoita, historian tietämystä ja ymmärrystä, ja kokemusten jakamista. Eri sukupolvet ovat eläneet kovin erilaisessa maailmassa, joten miten mahdollisesti erilaiset näkemykset kohtaavat? Ylisukupolvinen metsänhoito katsoo myös tulevaisuuteen: millaisessa ympäristössä elämme 50 vuoden, entä 100 vuoden päästä? Miten meidän nykyisten metsänomistajien on hyvä reagoida ja ennakoida tulevaisuuskuviin tässä hetkessä? Millaiset vaateet ja toisaalta arvot uuden sukupolven metsänomistajilla on?

Metsä uinuu marraskuun ensilumen alla. (Kuva: Johanna Teräväinen)

Olisi kiinnostavaa kuulla sinun ajatuksia ylisukupolvisesta metsänhoidosta. Kommentoi ihmeessä, mitä siitä ajattelet? Oletteko käyneet aiheesta ylisukupolvista keskustelua? Oletteko tallentaneet metsänne tarinaa ja historiaa muutenkin kuin arkistoimalla metsänhoitosuunnitelmia?

Olen itse tallentanut osaksi metsämme tarinaa loppukesän metsäretken, jolloin 4-vuotias esikoiseni suloisesti tuumi, että tämä meidän metsä rakastaa meitä ja me rakastetaan meidän metsää. Rakastetaan toisiamme. Ihan pakahdun ilosta, kun täällä on mustikoita. Ne on niin hyviä.

Marraskuu on hyvää aika pysähtyä pohtimaan, rauhoittumaan ja lepäämään. Kömpiä viltin alle, lämpimään saunaan sekä uinuvaan metsään.

Lepoa ja rauhaa toivotellen,

Johanna

Kommentit (1)

  1. Hieno asia tuoda esille ylisukupolvisuus metsäasioissa. Tämä unohtuu liian paljon poliitikoilta ja julkisuudessa käytävässä keskustelussa.
    Kuten Mikko Tiirola usein sanoo: ”Metsätaloudessa kvartaali on neljännesvuosisata”. Haluan, että tämä otettaisiin huomioon, kun keskustellaan metsäasioista.
    Metsäpolitiikan ei pidä olla tempoilevaa, vaan sen oltava pitkäjänteisesti metsien hoitoon kannustavaa.

Metsänomistus Metsänomistus